Haluiaisin niiiiin lähteä matkalle, mutta en uskalla lentää!

Kerro lentoemännille pelostasi.

autolla tai junalla. Lentäminen ei ole mikään itseisarvo. Tosin ei sitä kannata pelätäkään.

pääseehän sillä vaikka maapallon ympäri, jos rahaa riittää.



Ja mitähän lentoemäntä voi tehdä sille, jos joku pelkää lentämistä? Istua vieressä ja pitää kädestä koko lennon vai?

No mene muuten kun lentämällä! Lentäminen on epäekologista ja turhaa. Paljon turvallisempaahan se on, kun muut matkustustavat, mutta kun laivalla ja junalla voit hyvin matkustella ainakin Euroopan ristiin rastiin, miks pitäis lentokoneella päästä?

Eli mihin pelkosi perustuu? Jännität koska et ole sitä koskaan kokeillut? Vai johonkin muuhun?

koneeseen kunhan vain saisin varauksen tehtyä =(

Hän kertoi, että voivat helpottaa asiakkaan oloa kertomalla faktoja lennosta, mitä eri tilanteissa tapahtuu. Usein lentopelko johtuu liiasta kontrollista eli ei uskalla "heittäytyä" jonkun muun vietäväksi, vaan joudut olemaan kyydissä ja luottamaan, että toinen saa pidettyä koneen ilmassa.

t. 2, joka on kärsinyt lentopelosta, mutta nousemalla koneeseen ja matkustamalla, on oppinut rakastamaan lentämistä. Se on ihanaa!

Ja mitähän lentoemäntä voi tehdä sille, jos joku pelkää lentämistä? Istua vieressä ja pitää kädestä koko lennon vai?

huonoja turvattomia kokemuksia ei ole lentämisestä. Lennän aina tunnetuilla lentoyhtiöillä kun lennän, nyt sellasita ei ole tälle reitille saatavissa ja se estää matkalle lähdön. ap

huonoja turvattomia kokemuksia ei ole lentämisestä. Lennän aina tunnetuilla lentoyhtiöillä kun lennän, nyt sellasita ei ole tälle reitille saatavissa ja se estää matkalle lähdön. ap

Pelkään myös esim. autossa muiden kyydissä...

Olen silti väkisin lentänyt silloin tällöin ja vuosi vuodelta se tuntuu aina vain vaikeammalta.

Pelkkä ajatus saa sykkeen nousemaan.

t. toinen lentopelkoinen

Hän kertoi, että voivat helpottaa asiakkaan oloa kertomalla faktoja lennosta, mitä eri tilanteissa tapahtuu. Usein lentopelko johtuu liiasta kontrollista eli ei uskalla "heittäytyä" jonkun muun vietäväksi, vaan joudut olemaan kyydissä ja luottamaan, että toinen saa pidettyä koneen ilmassa. t. 2, joka on kärsinyt lentopelosta, mutta nousemalla koneeseen ja matkustamalla, on oppinut rakastamaan lentämistä. Se on ihanaa!

Ja mitähän lentoemäntä voi tehdä sille, jos joku pelkää lentämistä? Istua vieressä ja pitää kädestä koko lennon vai?

oli vielä pari vuotta sitten sama ongelma, ja olen jo viisikymppinen. En voinut kuvitellakaan lentäväni. Tapasin miehen, joka on lentänyt työnsä takia paljon.



Menimme naimisiin ja aloimme suunnitella matkaa. Olin aivan paniikissa, luin kaikki lentopelkosivut, jotka vain pahensivat tilannetta. Järki sanoi tietenkin, että autolla ajo on vaarallisempaa, mutta ei se auttanut. Mietin rauhoittavai lääkkeitä ja alkoholia, mutta tiesin käyttäytyväni sitten vielä estottomammin (esim. kirkuvani koko matkan ajan koneessa).



Mieheni on maailman rauhallisin ihminen. Uskalsin lähteä hänen kanssaan. Hän kertoi koko ajan, miksi joku ääni kuuluu koneessa, ja että se kuuluu asiaan (esim. nousussa laskutelineiden ylösnostamisesta kuuluva kolaus, jonka olisin varmasti luullut olevan merkki jostain ongelmasta).



Samoin minua helpotti se, että mieheni kertoi, että kone ei voi pudota kuin kivi, vaikka moottorit sammuisivat. Kone liitää valtavan pitkiä matkoja ja pilotilla on mahdollisuus etsiä sopiva laskeutumispaikka.



Varmasti myös lentohenkilökunnalle kertominen olisi auttanut, koska he näkyivät rauhoitelleen jotain pelokkaan näköistä tyttöä.



Ensimmäisellä matkalla ojuduimme tekemään monta välilaskua, ja se auttoi tottumisessa. Sen jälkeen olemme lentäneet monta kertaa, yksin en ehkä haluaisi. Aina siinä pieni jännitys on, mutta hyvä kirja auttaa hetkeksi olemaan ajattelematta asiaa.



Pari viikkoa sitten lensimme, ja silloin nousussa tärinä nosti vähän pelontunnetta, mutta sain sen pois pakottamalla itseni olemaan ajattelematta mahdollisia ongelmia.



Tunnen niin hyvin tuonapelon ja ymmärrän sitä. Se rajoittaa kuitenkin elämää niin paljon, että yritä päästä pois siitä.

ja hän odottaa nimenomaan lentämistä yli kaiken =(. Olen ihan paska äiti! ap

ahaa, olitkin kirjoittanut välillä, että oletkin lentänyt. Sitten kirjoitukseni oli turha.



Tsemppiä.

muakin hirvitti lentää, kun ei ollut pitkään aikaan käynyt ulkomailla.



Sitten sitä mietti "järkevästi", kuinka suuri todennäköisyys on siihen, että koneelle tapahtuisi jotain.



Taitaa olla todennäköisempää voittaa miljoonia lotossa, kuin olla turmakoneessa.



Kurkkaappa tuohon linkkiin http://www.flightradar24.com/

näet, kuin hirveän paljon on lentokoneita ilmassa tälläkin hetkellä, mutta kuinka paljon ja kuin useasti raportoidaan lennon menneen pieleen?

Illalla pakotan itseni buukkaamaan matkan! Kiitti! ap

auttoi minulla

aikuinen tytär joka on hampaita kiristellen lentänyt max 6h matkoja. Hän on kehittänyt itselleen selviytymismekanismin joka on auttanut; ensin ilmoittaa pelostaan ja vaivastaan emolle, sitten seuraa heidän tekemisiään silmä tarkkana. Niin kauan kun emot liikkuu ja ovat rauhallisia ei hänenkään tarvitse pelätä. Hyvin on toiminut, emot on olleet aivan mahtavia ja istuneet jopa vieressä nousun ja laskun ajanv ja käyneet vähän väliä juttelemassa ja tarkistamassa tilannetta.



Nyt tytöllä on paniikkiin lääkitys ja lentäminenkin alkaa sujumaan - onnellisena selitti pari viikkoa sitten nukkuneensa!! koko lennon ajan ukkosmyrskystä huolimatta:D



Projisoi pelkosi niin että sinun pitää huolehtia lapsen turvallisuudesta ja matkamukavuudesta - silloin et ehdi pelkäämään itse. Tämä toimi minulla vuosia sitten.

lentäminen jännittää kovasti. Itse ajattelen asiaa niin, että lentokone on joidenkin TYÖPAIKKA. Ei kai kukaan tavallinen ihminen olisi töissä paikassa, missä olisi suuri kuolemanriski aina kun menee töihin. Itse tykkään vauhdista ja se kiitoradalla lähtö on kaikista parasta.

oli vielä pari vuotta sitten sama ongelma, ja olen jo viisikymppinen. En voinut kuvitellakaan lentäväni. Tapasin miehen, joka on lentänyt työnsä takia paljon.

Menimme naimisiin ja aloimme suunnitella matkaa. Olin aivan paniikissa, luin kaikki lentopelkosivut, jotka vain pahensivat tilannetta. Järki sanoi tietenkin, että autolla ajo on vaarallisempaa, mutta ei se auttanut. Mietin rauhoittavai lääkkeitä ja alkoholia, mutta tiesin käyttäytyväni sitten vielä estottomammin (esim. kirkuvani koko matkan ajan koneessa).

Mieheni on maailman rauhallisin ihminen. Uskalsin lähteä hänen kanssaan. Hän kertoi koko ajan, miksi joku ääni kuuluu koneessa, ja että se kuuluu asiaan (esim. nousussa laskutelineiden ylösnostamisesta kuuluva kolaus, jonka olisin varmasti luullut olevan merkki jostain ongelmasta).

Samoin minua helpotti se, että mieheni kertoi, että kone ei voi pudota kuin kivi, vaikka moottorit sammuisivat. Kone liitää valtavan pitkiä matkoja ja pilotilla on mahdollisuus etsiä sopiva laskeutumispaikka.

Varmasti myös lentohenkilökunnalle kertominen olisi auttanut, koska he näkyivät rauhoitelleen jotain pelokkaan näköistä tyttöä.

Ensimmäisellä matkalla ojuduimme tekemään monta välilaskua, ja se auttoi tottumisessa. Sen jälkeen olemme lentäneet monta kertaa, yksin en ehkä haluaisi. Aina siinä pieni jännitys on, mutta hyvä kirja auttaa hetkeksi olemaan ajattelematta asiaa.

Pari viikkoa sitten lensimme, ja silloin nousussa tärinä nosti vähän pelontunnetta, mutta sain sen pois pakottamalla itseni olemaan ajattelematta mahdollisia ongelmia.

Tunnen niin hyvin tuonapelon ja ymmärrän sitä. Se rajoittaa kuitenkin elämää niin paljon, että yritä päästä pois siitä.

ei leijaillut Air Francenkaan kone kauniisti Atlantin yllä laskeutumispaikkaa etsien.

oli vielä pari vuotta sitten sama ongelma, ja olen jo viisikymppinen. En voinut kuvitellakaan lentäväni. Tapasin miehen, joka on lentänyt työnsä takia paljon.

Menimme naimisiin ja aloimme suunnitella matkaa. Olin aivan paniikissa, luin kaikki lentopelkosivut, jotka vain pahensivat tilannetta. Järki sanoi tietenkin, että autolla ajo on vaarallisempaa, mutta ei se auttanut. Mietin rauhoittavai lääkkeitä ja alkoholia, mutta tiesin käyttäytyväni sitten vielä estottomammin (esim. kirkuvani koko matkan ajan koneessa).

Mieheni on maailman rauhallisin ihminen. Uskalsin lähteä hänen kanssaan. Hän kertoi koko ajan, miksi joku ääni kuuluu koneessa, ja että se kuuluu asiaan (esim. nousussa laskutelineiden ylösnostamisesta kuuluva kolaus, jonka olisin varmasti luullut olevan merkki jostain ongelmasta).

Samoin minua helpotti se, että mieheni kertoi, että kone ei voi pudota kuin kivi, vaikka moottorit sammuisivat. Kone liitää valtavan pitkiä matkoja ja pilotilla on mahdollisuus etsiä sopiva

laskeutumispaikka.

Varmasti myös lentohenkilökunnalle kertominen olisi auttanut, koska he näkyivät rauhoitelleen jotain pelokkaan näköistä tyttöä.

Ensimmäisellä matkalla ojuduimme tekemään monta välilaskua, ja se auttoi tottumisessa. Sen jälkeen olemme lentäneet monta kertaa, yksin en ehkä haluaisi. Aina siinä pieni jännitys on, mutta hyvä kirja auttaa hetkeksi olemaan ajattelematta asiaa.

Pari viikkoa sitten lensimme, ja silloin nousussa tärinä nosti vähän pelontunnetta, mutta sain sen pois pakottamalla itseni olemaan ajattelematta mahdollisia ongelmia.

Tunnen niin hyvin tuonapelon ja ymmärrän sitä. Se rajoittaa

kuitenkin elämää niin paljon, että yritä päästä pois siitä.

ei leijaillut Air Francenkaan kone kauniisti Atlantin yllä laskeutumispaikkaa etsien.

kuitenkin, että melkein kaikissa tilanteissa on kone liidellyt ilman moottoriakin ja turvallisesti päässyt laskeutumaan