Lapseni 1v ja 4v. En saa kavereita: kahdessa vuodessa lapsensa pukanneiden mielestä olen luuseri

sain silti monta elinikäistä ystävää, joiden kanssa tapaan vieläkin. Lapsi nyt 10 vee. Mä epäilen, että vika ei ole siinä missä luulet sen olevan vaan jossain ihan muualla.



Mietippä vielä miksi karsastavat sinua. Syy ei ole tuo.

Jos et ole provo, niin sulla taitaa olla tosi huono itsetunto.

Todella ankeaa jos tuollaista asennetta löytyy mammoilta!



Mun lapsilla on ikäeroa 5,5 v ja kerron ylpeänä kaikille, että olin tarpeeksi viisas enkä pukannut tenavia lyhyellä aikavälillä ihan yksinkertaisesti siitä syystä, että en olisi kyennyt olemaan edes siedettävä äiti.



Meillä ei ole tarvinnut olla uupumuksen äärirajoilla ja kyllä mulla on paljon kavereitakin ( ja tällä alueella asuu myös yhden lapsen vanhempia, joilla ei ole aikomustakaan hankkia edes sitä toista lasta ).



Mielestäni olette olleet miehesi kanssa viisaita ja hankkineet lapset sillä ikäerolla, mikä teille on parhaiten sopinut.



Ja vaikka lapseni eivät ole ehkä toistensa parhaita kavereita, nyt kouluikäisinä he pelailevat yhdessä iltaisin ja yhteistä touhuttavaa ja mielenkiinnon kohteita löytyy matkoilla ym.

Kaikki tietää et lapset pienillä eroilla tekevät ovat rahastajia.Käyttävät hyväkseen sitä et toisesta lapsesta tuleva äitiys ja vanhempainraha on sama kuin ekasta mikäli lapsi syntyy ennen kuin eka on 3v.Töissä ei tartte välissä käydä.

Enemmän mä kunnioitan sinua.

Muitakin yhdistäviä tekijöitä kuin lasten ikäero tai lukumäärä.



Mutta kyl suntäytyy hyväksyä sekin että puistokeskusteluissa mammat yleensä ei tarvii 'viisaamman' neuvoa vaan vertaistukea. Tarkoittaa siis sitä että sulla varmasti on enemmän näkemystä lastenhoitoon kun sulla on lapsista pidempi kokemus, mutta ei ne mammat sitä halua kuulla, ne haluaa kuulla että muilakin on kurjaa.

Alkoi ihan naurattaa.

Itse kun olen liian nuori jolla kolme lasta liikaa ja vaikka kulkisin puistossa vain sen yhden lapsen kanssa niin aina löytyy noita jotka katsoo minnuu kieroon.





Eivät edes tunne, mutta aina löytyy jotain vikaa niin minust kuin lapsistanikin

mulla on vain 1 lapsi ja sitten olen yhden suloisen lapsen äitipuoli. Joukkoon en sovi koska ensinnäkin lapsilla on ikä eroa 5v ja vilpittömästi pidän mieheni lapsesta. Myöskin koska en väkisin yritä tulla raskaaksi vastoin mieheni tahtoa, niin olen mammojen mielestä tossukka (kun eihän mieheltä kysytä lasten tekoaikaa tai lukumäärää.. ;) )

Älä hae syytä sieltä missä se ei ole.

Mulla lasten ikäero 3v2kk, eli ei paljon poikkea. Ja kavereita on, kun olen itse aktiivisesti toisen lapsen aikana (hän on nyt 1,5v) hakeutunut perhekerhoihin jne ja alkanut itse olla niissä aktiivinen. Pariin muuhunkin järjestöön sittemmin ajautunut,suhteellisen hyvä verkosto takana siis. Ei se lasten lukumäärästä tai ikäerosta ole kiinni,vaan omasta aktiivisuudesta.

ei ikä, lasten ikäero, lasten lukumäärä tai mikään muukaan jonninjoutava yksityiskohta.

Meillä on esikoinen ja toinen lapsi parin vuoden ikäerolla, sitten kolmas neljän vuoden ikäerolla toiseen ja neljäs myös neljän vuoden ikäerolla kolmanteen lapseen.



Esikoinen, toinen ja kolmas ovat samaa sukupuolta ja he tulevat oikein hyvin toimeen keskenään. Etenkin toinen ja kolmas lapsi, jotka ovat siis neljän vuoden ikäerolla, ovat parhaita kavereita ja leikkivät paljon yhdessä. Heidän luonteensa sopivat hyvin yhteen. Isompi sisarus on esimerkki ja kannustin nuoremmalle, joten nuorempi myös oppii helposti uusia asioita.



Lisäksi vauva-aika on vanhemmille helpompaa, kun ei ole toista pientä samaan aikaan. Vaipanvaihto, syöttäminen ym. kahdelle pienelle yhtä aikaa on tosi aikaavievää ja rankkaa. Isommat sisarukset osaavat jo itse tehdä yhtä ja toista, ja he keksivät keskenään tekemistä ja leikkejä.



Luulenkin, että jos teidän lapsilla ei (vielä) ole yhteisiä leikkejä yms., niin syy on muualla kuin ikäerossa. Lapset ovat eri sukupuolta tai muuten niin erilaisia luonteeltaan, ettei yhteisiä kiinnostuksen kohteita löydy. Siinä ei sitten olisi mikään ikäero lasten välillä auttanut.

Taitavat muut mammat olla vain kateellisia ap sinulle! Älä siis välitä heidän negatiivisesta asenteestaan, jos sitä edes oikeasti on olemassa. Itse en ainakaan piittaa muiden sanomisista ja tekemisestä, vaan teen niin kuin itselle parhaiten sopii.

Meillä on esikoinen ja toinen lapsi parin vuoden ikäerolla, sitten kolmas neljän vuoden ikäerolla toiseen ja neljäs myös neljän vuoden ikäerolla kolmanteen lapseen.