Kirjoita runo otsakkeella "kuvasi".

kuvaasi, koko kaikkeus

myös minä

kysymysmerkillä



yhdennäköisyyttä on vaikeata huomata

minä maata ja multaa

sinä tavoittamaton



Ymmärrän vain mitä et ole

sekin epävarmaa



olen kuvasi, uskon

tämä pieni epävarma hapuilu

ainoa kaunis asia minussa



kuvasi

Järven pinnalla

aaltojen peilissä loiskuvat

kuvat sinusta,

kesästä, joka

kuvasi meitä

Järven pinnalla

aaltojen peilissä loiskuvat

kuvat sinusta,

kesästä, joka

kuvasi meitä

tatuoituna sydämeeni.

Särkynyt sydän.

Yhä vain kuvasi näen,

palasina.

Oli seinälläni

verkkokalvoillani

Revin sen alas

en halunnut katsoa



Sitten tulit

pyytämättä

Hehkuvalla raudalla

poltit sen ihooni

Kuvasi mä näin,
oli se pöydällä väärinpäin.
Kuvasi mä käänsin,
ennenkuin kovasti väänsin.
Sieltä se sitten törähti,
pieru pyllystäni pörähti.
Kuvasi pierun voimasta kaatui,
tippui pöydältä ja melkein maatui.
Nyt kuvasi rikki on,
suruni on suunnaton.
Miten ikinä selviän tästä,
taidan vaan karata elämästä.
Hyvästi.

Chattasimme,
olit kiva,
kunnes mielen
täytti iva.
Lähetit kuvan:
hirveä valas!
Vajosin siksi
todella alas.
Epäilen suuresti
haiset pahalle,
parempaa käyttöä
mulla on ajalle.

up

Kuvasi
Syöpyneenä verkkokalvoilleni
Olisin mieluummin sokea

Kuvasi on edelleen vain

pöydälläni mun.

Vaik ´ ajat sitten menetin´

mä haudan lepoon sun.

Vaan tuntuu, etten menettänyt

sua mä kuitenkaan.

Niin eläväinen kuvas on´

jota katson vaan.

Kuvasi

Hän kuvasi minua

Hienolla kamerallaan

kuvasi

Edestä ja takaa

En edes avaa silmiäni

kun liu'utan kättäni pitkin selkäsi kaarta.

Tunnen jokaisen mutkan ja kohouman.

Lempeän naisen vartalon

jota ilman en halua enää koskaan olla.

Se on nautinnon lähde

taistelija

uuden elämän luoja.

Eikä minun tarvitse piirtää sitä mieleeni.

Se on aina ollut siellä

muodottamana hahmona

joka myötäsi on saanut

maailman kauneimman muodon.

Se on sinun kuvasi. Minun kuvani sinusta.

äp

Kuvasi on tallentunut

mieleeni mun vaan.

Ja mietin että näänkö,

enää milloinkaan.

Sitä, jota yhden yön mä

rakastaa näin sain.

Vain muistosi on alati,

minun omanain.

En saatana ymmärrä,

kuvasi on seinällä,

sen kerran jo sieltä poistin,

miksi taas toistin,

saan joskus kai siitäkin rauhan,

kun vain syön naudan.

Kuvasi on kuva huhhahhei ja rommia pullo.

Kuvasi

Kuvasi revittynä lattialla
Palasina kuin sydämeni
Bitteinä deletoitu
Millä pyyhin sen mielestäni?

Kuvasi kaunis

aiemmin niin väreili

nyt on vain jäätä

Niin hiljainen sana kauneinkin on, mutta kuvasi sen muistan ikuisesti. En erottaa voi enää kasvojas seasta muiden ihmisten eikä askelees enää piirry hiekkaan viereillein, mutta vaikka kaikki kaunis päättynyt on ei kuvasi haalistu milloinkaan. Vielä katseeni suuntaan taivaalle siellä tähtes silmää iskevän nään, enkä enää pelkää pimeää.

Kuvasi kaikkialla, tiedäthän.

Päivisin nypin ne yksitellen pois pimeän mieleni ilmoitustauluilta.

Öisin olet joskus elokuvaa, film noir, sen kulun pysäyttämiseen eivät nämä käteni yllä.

Niinä aamuina teen siitä levystä kukkaruukun alusen, taivutan sen tunteella.

Ruukkuun kasvatan suuren kaktuksen, muistollesi. Muistollemme.

Olit silti lemmikkini, ruiskaunokkini.