Apua, mitä mä keksin syksyyn, hajoan kotiin!!

Ja tämä työnhakukin on täysi stressi, kun siihen ei ole riittävästi aikaa. Välillä laitan miehen puistoon lasten kanssa että saan tehdä hakemuksia, mutta eihän sekään aika riitä vielä mihinkään. Isommat eivät nuku päiväunia ja vaativat seuraa, iltaisin en enää kauaa jaksa kun viimeisinkin tenava sammahtaa.

Työnhaku on todella rankkaa ja voi viedä kauan. Hetkessä ei tapahdu mitään. Voitko hieman valottaa alaasi.



Totean nyt ihan suoraan että et ole työllistymistäsi kauheasti laskelmoinut, vaan perheesi on ollut etusijalla. Nainen ajaa itsensä umpikujaan useiden vuosien kotonaololla.

pidempi kotona olo ei ainakaan ole plussaa. onko ap:lla työkokemusta opiskelemaltaan alata? Työkokemus on tärkeämpää kuin hyvät numerot.

kunnon haku sitten kun lapset päiväkodissa jos et muuten saa mitään aikaiseksi ja syksyllä työpaikkoja löytyy paremmin kuin keskellä heinäkuuta.

Aivan totta, en ole laskelmoinut ja tiedän, että siinä on oma tyhmyytensä. Mutta valinta tämä oli, ja olen kyllä tyytyväinen että oli mahdollisuus olla lasten ensivuodet kotona.



Hr-puoli ehkä lähinnä omaa, mutta siitäkin voi laajentaa suuntaan ja toiseen. Humanisti olen, laaja-alainen (ja sekava) koulutus siinä mielessä.

ihan mihin tahansa työhön.



Ilmeisesti olet kolmekymppinen jolla ei juurikaan mitään työkokemusta.



Oma alasi kiinnostaa.

Mitäs luulet onnistuisiko opetustyö sinulta.



Aloitin lyhyillä sijaisuuksilla muutama vuosi sitten epäpätevänä ja kaksi viimeistä vuotta tein kokoaikaisesti opetustyötä.

Onko hölmöä (no, taloudellisesti ainakin..) laittaa lapset päiväkotiin (ja miten vaikka tuo 2v, monenako päivänä viikossa?) vaikka mulla ei ole vielä töistä tietoa? Toisaalta se on ainoa mahdollisuus minulle päästä hakemaan tosissaan töitä ja päiväkotipaikkoja ei saa läheltä kesken kautta jos ei ota vastaan niitä mitä nyt tarjottu. Mutta jos niitä ei ala irtoamaan, mitä voin keksiä tähän oheen? Oikeasti tulen hulluksia jos ei ole mitään omaa, mitään järkevää ja älyllistä.

mutta näin jälkikäteen ajatellen ei sinne töihin niin kiire olisi ollutkaan.Harmittaa,etten kuitenkin ollut kotona siihen asti kun nuorin täytti 3.Olisi vielä voinut viettää rauhallisen kesän lasten kanssa.

No mä en vaan kestä ajatella enää talvea, jossa tarvottava kodin ja leikkipuiston väliä kun kaikki lähialueen äiditkin jo lähteneet töihin ajat sitten. Mä olen ollut viime talvenkin jo niin uuvuksissa. Oikeasti kaikkien kannalta olisi parempi, että menisin jo töihin. Ja se on myös taloudellisesti meille aikalailla pakollista jo.

Kannattaa siis kokeilla äitiysloma- tai muita sijaisuuksia. Äitiyslomalaiset saattavat olla pois usammankin vuoden. Ja vaikkei olsiikaan niin jos hommat sujuvat ja toimisto on iso niin joskus voi käydä niinkin, että työt jatkuvat kuitenkin kun kykysi on huomattu.

Laittaisin ainakin puolipäivähoitoon, esim. 8-12 jos suinkin talous kestää. Tarvitset sen ajan työnhakuun myös jos vaikka alat pääsemään haastatteluihin.

Olen itse palkannut monia meille, jotka ovat alunperin tulleet määräaikaisiski/osa-aikaisiksi/sijaisiksi vuokratyöfirman kautta. Esimerkiksi ElanIT, Barona ...

Itselläni tilanne, että jäin pätkätöistä äitiyslomalle aikanaan. Minun kokemukseni mukaan on ihan sama, oletko työelämästä pois kaksi vuotta tai viisi vuotta, jos edelliset työpaikat on olleet pelkkiä pätkiä. Kun siitä "putkesta" tippuu, oli se aika sitten kuinka lyhyt tahansa, niin siihen on tosi vaikea päästä enää mukaan.



Itse olen alalla, jolla on vaikea työtilanne. Lähden opiskelemaan ensi syksynä uutta alaa, koska ansiotyö omalla alalla ei käytännössä ole mahdollista ja hanttihommat vie oman kokemukseni mukaan vaan ojasta allikkoon.



Ap, mieti sitäkin, että oisko mahdollista että aloittaisit opiskelut avoimessa tai kartoittaisit oppisopimuspaikat? Jos töitä ei löydy, sulla on kuitenkin tunne että elämä menee eteenpäin ja sinulla on jotain omaa. Kun lapset on päiväkodissa, sulla ois aikaa opiskella. Saat myös ansiosidonnaista, joka on hyvinkin saman verran kuin hanttihommien kuukausipalkka.

Mun haave olisi kaksivuotinen psykoterapiakoulutus, mutta sekin pitää kustantaa itse ja tehdään töiden ohella. JOs töitä saisikin, ei tietysti pikkulapsiaikaan olisi enää mahdollisuutta tuohon koulutukseen tässä vaiheessa.

koska tiedän, ettei töitä ole löytymässä. Veetuttaa.



Itse opiskelin ihan turhaan amk-tutkinnon, ikinä en pääse sen alan töitä tekemään, koska kokemusta ei ole ja koulutuskin jo ihan liian vanha. Toisen alan suorittavan tason tehtäviä sentään tehnyt nyt viimeiset 5 vuotta, mutta nyt loppuivat nekin ja uusia hommia ei todella ole tiedossa. Tätäkö se on ihmisen loppuelämä, nysvätä kotona päivät läpeensä? Olisi edes mies, niin voisi tehdä lapsia tässä joutessa...

Eikös psykoterapiakoulutus kestä noin 3 vuotta? Maksaa n. 10 000 euroa jollei saa vähennyksiä..

Löytyisikö samanlaista nytkin?



Minulla ei ollut edes koulutusta, keskeneräiset opinnot vain. Itse työllistyin lopulta kohtuullisen huonoon duuniin asiakaspalvelualalle, mutta sain myöhemmin samasta firmasta hallinnosta toisen työn. Sitä kautta mulla lähti eikä vuosien kotiäitiys enää haittaa.



Kannattaa kirjoittaa mahdollisimman valmis hakemus missä kerrot itsestäsi ja sitten vaan lisäät sinne lauseitan hakemaasi työhön sopien. Näin hakemusten kirjoittamiseen ei mene niin paljoa aikaa.



Työnhaku on raskasta ja stressaavaa, mutta ihan varmasti jossakin on työ juuri sinua varten!



Tsemppiä!