Kävin sitten terapiassa miehen pettämisen takia OV
Eli tilanne tämä: lapsi tulossa, mies jäi raskausajan alussa kiinni pettämisestä (oli tapaillut naista selkäni takana, kirjoitellut sähköpostia, fyysisesti pettänyt) ja valehtelusta (on valehdellut vaikka mistä.. menemisistään, pornon katsomisesta, pettämistä pimitti niin kauan kunnes jäi kiinni, on ollut muitakin pienempiä juttuja naisten kanssa, esim. pusuttelua). Suhteessamme ei tuolloin ollut mitään vikaa: suhteemme oli tuore, meillä oli hauskaa ja seksi toimi.
Itsetuntoon ja luottamukseen tuo on vaikuttanut, ja nyt riidellään joka päivä. Olen sitten käynyt terapiassa ja terapeutin mielestä vika on nyt minun itsetunnossani, kun muistuttelen miestä jatkuvasti hänen teoistaan. Kuulemma tämä on kiusaamista ja minun heikkoutta, kun en voi unohtaa ja jatkaa luottavaisena.
Tuli tosi tyhmä olo. Siis olenko muka jotenkin erikoinen, kun miehen toiminta on satuttanut ja minun on vaikea luottaa? Välillä käy mielessä, että eroan miehestä ja lasta kasvatetaan yhdessä, mutta erikseen asuen, ei parisuhteessa. Tuntuu, että parempi olisi, jos voisin aloittaa joskus myöhemmin suhteen jonkun luotettavan miehen kanssa. Olen varmaan itsekäs, kun tällaista mietin raskaana? En ikinä riistäisi lapselta isää, totta kai isä saa olla lapsen kanssa niin paljon kuin haluaa. Mutta pitääkö mun niellä kaikki tuo mieheltä ja jatkaa vain vahvana eteenpäin? Miten se muka onnistuu?
Kommentit (23)
Tulee vaan itselle syyllinen olo, kertaakaan hän ei ole sanonut esim. miehen toimintaa vääräksi. On sen sijaan sanonut, että on miehessä selvästi hyviäkin puolia. Siis kai kenen tahansa olisi vaikea päästä tällaisesta yli, varsinkin raskaana? Ja mies ei jaksa enää edes keskustella mun kanssa pettämisestä ja luottamuksesta!
ap
Tottakai tuore pettäminen on sinulla mielessä ja syytökset miestä kohtaan voimakkaita!
Ja toivottavasti hän ei intoudu miehen tekoja puolustelemaan. Mutta ehkä terapeutilla on kuitenkin sinulle tärkeä ajatus mietittäväksi. Missä menee se raja asioissa, mitä sietää ja mitä ei siedä? Sinä nyt siedät miehesi toimia (koska olet yhä hänen kanssaan) ja silti et siedä (koska et pääse yli hänen teoistaan etkä voi luottaa). Sinun pitäisi varmaan päättää.
Toiseksi, vaikka ehkä tämä ei koskekaan sinua, myös petetyn osapuolen pitää joskus osata antaa asioiden vain olla. Tietyn pisteen jälkeen tapahtumien vatkaaminen ei enää edistä toipumista vaan estää sitä. Missä tuo piste on, sitä en kyllä osaa määritellä.
Totta kai olet loukkaantunut. Onko oletettavaa, että mies lopettaa sähläämisensä? Ja jos ei lopetakaan kuitenkaan, se riskihän sinun on otettava, niin hyväksytkö sen? Toisaalta uudessa suhteessa, jokaisessa ihmisessä sinussakin on riski.... ihmisiähän tässä vaan ollaan. Vähän tuntuu siltä, että uskallatko katsoa peiliin, onko tämä phin pelkosi, miksi se on niin kovin pelottavaa? Voimia ja kaikkea hyvää sinulle. Uskon, että jos voit ratkaista asian itse omassa päässäsi, sinusta tulee entistä vahvempi ihminen.
Ruumiilliset narsistit ovat seksiaddikteja ja parantumattomasti uskottomia.
ja mitä väliä sillä edes on.
Kyse on siitä mitä miehesi on tehnyt, ja onko se riittävä syy erota. Eli voitko elää sen kanssa ja jatkaa hänen kanssaan, ja voitteko päästä siitä yli vai ei.
Jos siitä yritetään päästä yli niin valitettavasti molempien on tehtävä sen eteen töitä. Syyllinen matelee ja on erityisen luotettava, ja loukattu tulee sen verran vastaan että yrittää alkaa uskoa ja luottaa, ja aloittaa myös puhtaalta pöydältä.
Ehkä voit myös päättää että yrität tämän kerran uskoa ja antaa anteeksi ja se on sitten kerrasta poikki- ja kerrot sen myös miehelle. Tai sitten se oli kerrasta poikki jo nyt, ja eroa ja käy sitten terapeutilla läpi erosurua.
Jos et pysty lopettamaan ja antamaan anteeksi ei minun mielestäni suhteella ole jatkoa. Tehtyähän ei saa tekemättömäksi. Mitä odotat, että mies konttaa edessäsi? Jos hän on pyytänyt anteeksi ja luvannut lopettaa mielestäni ainoa mahdollisuus on yrittää uskoa ja lakata vatvomasta asiaa.
En voi unohtaa loukkauksia ja nöyryyttämistä. Aina ne ponnahtaa mieleen, nakertaen yhä enemmän suhdetta. Mies sanoi joka ilta rakastavansa minua, vaikka oli sitä ennen ollut toisen naisen kanssa. Mies on kirkkain silmin valehdellut vaikka mistä, en enää usko mihinkään :(.
HALUAISIN olla niin vahva, että pystyn kaiken tuon jättämään taakse, mutta kun en pysty. En näe enää miehessäni sitä ihmistä johon rakastuin, eli luotettavaa, rehellistä miestä. Kaikki olikin vain puhetta.
-ap
Anteeksiantamattomuudesta ei voi toipua eikä tulevaisuutta ole. Tämä on kylmä tosiasia.
että mies on saattanut ihan oikeasti koko ajan rakastaa sinua...! Jos miettii että rakkautta voi olla ilman seksiä -ja seksiä ilman rakkautta.
Ja pettää voi henkisestikkin, ei vain fyysisesti. Ehkä vedät liikaa mutkia suoriksi, ja kiusaat itseäsi ajattelemalla koko ajan pettämistä. Tyyliin kaupassa pitää käydä -niin kävimme silläkin viikolla kun mies petti. Tai jos puhelinlasku tippuu luukusta niin muistat siitäkin miehen pettämisen -se soitteli sille naiselle jne. jne.
On tervettä että asia häiritsee, mutta se voi saada myös liian suuret mittasuhteet.
Sinun on nyt tehtävä päätös, halutko jatkaa miehen kanssa vai et. Jos päätät jatkaa, sinun on pakko antaa anteeksi ja unohtaa. Ei parisuhde toimi, jos seuraavat 50-vuotta itket miehen taannoisen pettämisen perään, ja syyllistät häntä, pilaat vain koko perheen elämän.
Jos et pysty antamaan anteeksi, niin eroatte.
Suosittelisin että ottaisin mieheen etäisyyttä, voisitko vaikka muuttaa pois kotoa vähäksi aikaa? Sukulaisen tai ystävän luokse, jossa mikään ei muistuttaisi miehestä, saisit etäisyyttä asioihin ja varmasti ajatuksesi selkiytyisivät.
Kannattaa myös miettiä mitä tekisit jos et olisi raskaana, eli vaikuttaako tuleva lapsi päätöksiisi (ei ehkä ole hyvä jos vaikuttaa...)
suhde on todellakin ohi jos et pysty unohtamaan ja antamaan anteeksi. En muuten minäkää pystys!!
JA sä olet vahva, jätä mies taaksesi. Löydät takuulla paremman! Ihan varmasti. JA yksin sinun ei varmasti tarvitse jaksaa, pyydä rohkeasti apua!
Tässä on nyt meilläkin ajauduttu siihen, että kun käytännön asioiden hoito ei onnistu mieheltä alkuunkaan, niin siinä alkaa rakkauskin pikkuhiljaa hiipumaan. Kun sairastan, mies "ei älyä" käydä kaupassa vaan toteaa että voi kyllä yhden päivän olla syömättä. Niin, mutta entäs minä..? Samoin on kaiken muunkin laita; äsken lähti lääkärille ilman Kela-korttiaan koska ei tiedä missä se on. Minä sanoin että pitää pyytää uusi kortti, mies siihen ettei hän sillä mitään tee. Tuntuu kuin eläisimme eri maailmoissa; minä siellä aikuisten keskellä ja mies semi-vastuu-huvipuistossa.
(tai muuten se ei ole aito vaan teeskennelty anteeksianto ja myöhemmin tulee kostamista yms). Olennaista lienee, tuntuuko ap:stä että hän ehkä vielä saattaa joskus pystyä siihen.
voi parisuhde pelastuakin vielä jos saat pistettyä hänet seinää vasten. vastuun kantamisen voi oppia aikuisenakin.
Mikä se on sua syyllistämään!
Älä maksa tollaselle paskalle!
Sulla on oikeus kaikkiin tunteisiisi. Miehees tuskin voit koskaan luottaa, mieti tarkkaan mitä elämältäsi haluat! Tollasessa suhteessa on hirvee olla.
Mies petti ja valehteli joka asiasta. Mihinkään ei voinut luottaa. Parisuhdeterapia ja miehen yksilöterapia auttoi. Miehellä oli niin vaikeaa silloin itsensä kanssa, ettei tajunnut huomioida ketään ympärillään olevia. Nyt tilanne on muuttunut radikaalisti.
Silti, välillä minuun iskee edelleen joku "jälkishokki" ja alan kuvitella kaikenlaista. Mutta nämä kerrat harvenevat ja harvenevat ja hyvä olo valtaa alaa hitaasti mutta varmasti.
Miehesi ja sinä ette tuosta tilanteesta kyllä tule yli pääsemään, jos mies ei jaksa asiaa kanssasi vatvoa. Hän on tuon sinulle aiheuttanut ja hänen tulee sinut saattaa sen ylikin. Samalla hän joutuu analysoimaan omia tunteitaan ja motiivejaan. Jos ei siihen kykene, ei hän voi tuosta "parantuakaan".
Lyhyesti vain että huono terapeutti, jolla luultavasti on itsellään pettämiskokemusta takana ja on siten ihan puolueellinen...
Vaihda ihmeessä terapeuttia. Jos olet pääkaupunkiseudulta, niin kokeile Väestöliittoa. Sieltä monilla hyviä kokemuksia.
Mies petti ja valehteli joka asiasta. Mihinkään ei voinut luottaa. Parisuhdeterapia ja miehen yksilöterapia auttoi. Miehellä oli niin vaikeaa silloin itsensä kanssa, ettei tajunnut huomioida ketään ympärillään olevia. Nyt tilanne on muuttunut radikaalisti.
Silti, välillä minuun iskee edelleen joku "jälkishokki" ja alan kuvitella kaikenlaista. Mutta nämä kerrat harvenevat ja harvenevat ja hyvä olo valtaa alaa hitaasti mutta varmasti.
Miehesi ja sinä ette tuosta tilanteesta kyllä tule yli pääsemään, jos mies ei jaksa asiaa kanssasi vatvoa. Hän on tuon sinulle aiheuttanut ja hänen tulee sinut saattaa sen ylikin. Samalla hän joutuu analysoimaan omia tunteitaan ja motiivejaan. Jos ei siihen kykene, ei hän voi tuosta "parantuakaan".
Paitsi ettemme koskaan käyneet terapiassa ja emme vatvoneet asioita yhdessä. Tuo jälkishokki oli samanlainen, mutta ne kerrat tosiaan harvenivat koko ajan. Nyt muistelen tapahtumaa vain yhtenä elämänkokemuksena monista.
Olet loukkaantunut, ehkä odotat, että joku kuuntelisi ja olisi samaa mieltä kanssasi. Mutta jos olet terapeutilla siksi, että haluat päästä asiasta yli JA JATKAA MIEHESI KANSSA, ei ole ehkä kaikkein paras terapointimuoto haukkua miestä kimpassa, vai mitä.
sekä siitä että miehestä, mahdollisimman pian. Nykyinen miehesi pitää sua kynnysmttonaan muuten loppuikänsä!!!