Miten 2,5v vilkas poikasi syö aamupalansa?

saapuu pöytään, närheää leivästä pari haukkua, sitten ränttää sen pöytään ja heittää koiralle.

Ei juuri myöhästele ja nykyään syö jo aika siivosti.



Kun ei enää mahdu, työntää lautasen ja maitomukin enemmän eteenpäin pöydällä, sanoo että "valmis" ja alkaa repiä ruokalappua kaulastaan.

Mun vilkkaalla pojallani on hyvä ruokahalu ja hän syö innolla aina kaiken. Ei temppuile koskaan ruokapöydässä koska ruokailu on hänestä kivaa.

meidän kaksivuotias vetää yleensä vauhdissa leipää aamupalaksi. Toki siis istutetaan aina pöydän ääreen, mutta minkäs mahdat, kun jalat vie :D Syö itse sen minkä syö ja yleensä syökin ihan tuhdisti. Meillä lapset syö heti herättyään, aikuisten vapaapäivinä, kun aikuiset syövät hiukan myöhemmin, saattavat lapset syödä myös myöhemmin tai sitten syövät oman aamupalansa ja sitten voelä äidin ja isänkin ruuat :d

omalla paikallaan. Sanoo, että "ei jaksa enää, tiitos" kun ei enää jaksa.



Joskus tosin saatetaan syödä esim. viinirypäleitä sohvalla aamupalaksi samalla kun katotaan lastenohjelmia. Olen päättänyt, että moiseen ei maailma kaadu.

1. Kerron aamiaisvaihtoehdot, kysyn mitä niistä poika ottaa. Nämä ovat yleensä leipä/puuro, joiden lisäksi on useimmiten mahdollisuus saada rahkaa/jogurttia/hedelmää.



2. Poika valitsee mieleisensä vaihtoehdon. Käsken pojan istuutua pöydän ääreen ja alan valmistaa aamiaista.



3. Poika kysyy missä lelu X on. Sanon etten tiedä, sillä hänhän itse keräsi eilen lelunsa laatikkoon, ja muistutan että hän saa aivan kohta aamiaista.



4. Poika alkaa jankuttaa, lopulta itkuisesti, MISSÄ LELU X ON. Sanon etten edelleenkään tiedä, sillä hänhän itse keräsi eilen lelunsa laatikkoon, ja muistutan että hän saa aivan kohta aamiaista. Lopulta kyllästyn jankutukseen ja käsken pojan mennä itse katsomaan missä lelu on.



5. Saan aamiaisen valmiiksi ja laitan sen pöytään. Huutelen poikaa syömään. Lopulta luovutan ja menen hakemaan poikaa huoneestaan/olohuoneesta, riippuen mistä poika on löytänyt etsimänsä lelun. Kerron että aamiainen on valmis. Poika vastaa haluvansa leikkiä.



6. Ilmoitan pojalle että aamiaisen jälkeen hän voi jatkaa leikkiään. Poika jatkaa leikkiään. Toistan saman X kertaa. Välillä poika vaivautuu vastaamaan haluavansa leikkiä. Lupaan, että hän voi ottaa jonkun lelun mukaan keittiöön. Jos poika ei edelleenkään suostu, alan siirtää häntä keittiöön, yleensä tietenkin hirmuisen huudon saattelemana.



7. Päivästä riippuen poika alkaa/ei ala syödä aamiaista. Jos poika ei ala syödä aamiaista, muistutan että se syödään mitä on pyydetty. Ilmoitan pojalle että joko hän syö aamiaisensa tai lähtee takaisin sänkyyn. Jos poika ei yhäkään syö aamiaistaan, talutan/kannan/raahaan hänet (hirmuisen huudon saattelemana) sänkyynsä. Siellä tovin karjuttuaan hän yleensä rauhoittuu ja tulee syömään aamiaista. Tämä toistetaan tarvittavan monta kertaa.



8. Kun leivästä on jäljellä kaksi haukkua tai puurosta kolmisen lusikallista, poika ilmoittaa haluavansa sittenkin puuroa (jos on pyytänyt leipää) tai leipää (jos on pyytänyt puuroa). Muistutan että se syödään mitä on pyydetty. Poika keksii miljoona asiaa joita haluaisi mieluummin: suklaata, kaakaota, karkkia, jätskiä, ruokaa, banaania, kinkkua, kurkkua, juustoa, kahvia (!), maitoa... Muistutan jokaisen vaatimuksen jälkeen, että SE SYÖDÄÄN MITÄ ON PYYDETTY, SINÄHÄN PYYSIT TÄTÄ PUUROA/LEIPÄÄ, SITÄ EI OLE ENÄÄ PALJON JÄLJELLÄ, SYÖ NYT SE LOPPUUN, OLE HYVÄ.



9. Aikani jankutettuani luovutan, koska en enää jaksa riidellä pikkuisesta leivänpalasta tai lautasenpohjallisesta puuroa. Laitan pojalle lastenohjelmat pyörimään ja juon rauhassa kupillisen kahvia.



Joskus oikaisen, jolloin päivän kulku on seuraava:



1. Kerron aamiaisvaihtoehdot, kysyn mitä niistä poika ottaa. Nämä ovat yleensä leipä/puuro, joiden lisäksi on useimmiten mahdollisuus saada rahkaa/jogurttia/hedelmää.



2. Poika valitsee mieleisensä vaihtoehdon. Käsken pojan istuutua pöydän ääreen ja alan valmistaa aamiaista.



3. Poika painelee leikkimään. Valmistan aamiaisen, annan leivän/puuron lojua pöydällä poikaa odottamassa ja sanon, että senkus leikit, ja syöt sitten kun on nälkä. Syvennyn itse nauttimaan rauhallisesta aamiaishetkestä. Ennen pitkää parin tunnin sisällä nälkä voittaa joka tapauksessa ja poika ilmestyy syömään, vaikka sitten niin että käy välillä näykkäämässä palan leipää ja rynnistää takaisin leikkimään.

Ei maksa vaivaa aikuisena riidellä lapsen kanssa, joka on niin pieni, ettei vielä tajua puoliakaan siitä, mitä teidän välillä tapahtuu. Hän ei ymmärrä mistä hän valitsee eikä hänen kanssaan voi sopia vielä, koska hän ei osaa olla sopijaosapuolena.



Itse sorrun myös aina välillä tuollaiseen, mutta trust me - toi on lapsen kiusaamista.

Aikuinen ihminen, joka ottaa vastuuta toiminnastaan. Itse hän asettuu kakaraksi, joka mököttää.



2,5v on impulsiivinen olento, joka kykenee valitsemaan max kahden vaihtoehdon välillä. Lapsellasi ei välttämättä ole nälkä aamulla ja siitä on hänelle aivan turha olla loukkaantunut.

Meidän 2 v. ikiliikkuja kattelee koneviestiä. Mukavasti kelpaa ruuat ku saa katsella koneiden kuvia :)

Ei maksa vaivaa aikuisena riidellä lapsen kanssa, joka on niin pieni, ettei vielä tajua puoliakaan siitä, mitä teidän välillä tapahtuu. Hän ei ymmärrä mistä hän valitsee eikä hänen kanssaan voi sopia vielä, koska hän ei osaa olla sopijaosapuolena.

Itse sorrun myös aina välillä tuollaiseen, mutta trust me - toi on lapsen kiusaamista.

mutta minun lapseni ainakin tietää mitä eroa on leivällä ja puurolla.

En viitsinyt copypasteta tota yhtä. Meillä laitetaaan aamupala ja se syödään tai sitten ei. Tarjolla, sitä mitä minä tai mieheni päätän.



Yleensä, puuroa/mysliä, leipää, leikkeleitä, jugurttia, hdelmiä/marjoja jne. Jos ei kelpaa, niin veks vaan (maks 20 min.). Ja on kyllä kelvannut 95% kerroista. Lapsemme ovat 3v., 5v., ja 11v.

Ja ei mitään telkun katselua tai lehtien lukua, ruokapöydässä SYÖDÄÄN.



Olkaa aikuisia ja tehkää terveelliset aamupalat ja muutenkin säännöt LASTENNE parhaaksi.

Aikuinen ihminen, joka ottaa vastuuta toiminnastaan. Itse hän asettuu kakaraksi, joka mököttää.

2,5v on impulsiivinen olento, joka kykenee valitsemaan max kahden vaihtoehdon välillä. Lapsellasi ei välttämättä ole nälkä aamulla ja siitä on hänelle aivan turha olla loukkaantunut.

Leipää tai puuroa, niinhän mä sanoin.

Tiedän että lapsellani ei välttämättä ole nälkä aamulla. Tarjoan hänelle aamupalaa siinä vaiheessa kun hän itse minulle ilmoittaa, että hänellä on nälkä tai "haluu aamupalaa".

Tuleeko minun siis mielestäsi mieluummin opettaa lapselle, että hän voi pyytää minulta syötävää, mutta hänen ei tarvitse syödä sitä?

t. 8

En viitsinyt copypasteta tota yhtä. Meillä laitetaaan aamupala ja se syödään tai sitten ei. Tarjolla, sitä mitä minä tai mieheni päätän.

Yleensä, puuroa/mysliä, leipää, leikkeleitä, jugurttia, hdelmiä/marjoja jne. Jos ei kelpaa, niin veks vaan (maks 20 min.). Ja on kyllä kelvannut 95% kerroista. Lapsemme ovat 3v., 5v., ja 11v.

Ja ei mitään telkun katselua tai lehtien lukua, ruokapöydässä SYÖDÄÄN.

Olkaa aikuisia ja tehkää terveelliset aamupalat ja muutenkin säännöt LASTENNE parhaaksi.

niin mun mielestä olisi älytöntä ettei lapsi niistä sitten saisi valita. Mitähän haittaakaan siitä mahtaa olla?

Vaihtelee, yleensä puoli tuntia heräämisestä. Itse syö kaiken mitä sitten syökään.



Aamuisin syö yleensä puuroa, mutta toisinaan ruisleipää, jogurttia tai mysliä/muroja.

2,5v syö leipäänsä ja juoksee samalla ympäri olohuonetta.. Puuron syö pöydän ääressä itse, joskus kokonaan, joskus vain maistaa ja joskus pyytää lisää.



Kuvio on aina sama, ensin annetaan muksulle leipää ja keitetään kahvia. Juodaan kahvia. Ja vasta sitten keitetään puuro. Vältytään nälkäitkulta + omalta pinnan kiristymiseltä heti aamulla, kun järjestys on tämä.



Toki toimii vain vapaa aamuina, jolloin puuro voidaan hyvin syödä vasta puoliltapäivin lounaan paikalla :) (Lapsia täällä on neljä, nuorin 2,5v ja vanhin 10v)