Enkeli-Elisa / Minttu Vettenterä - kootut linkit ja faktat

Mikä oli teidän muiden ensireaktio proggikseen?

Mä huomasin kampanjan fesessä ja klikkasin auki Miksun blogin. Luulin jotenkin tajunneeni hommelin ihan väärin, koska aluksi pidin Miksua lukemani perusteella naisena. Kun luin pidemmälle, tajusin, että ei prkl, tässä tosiaan puhuu Elisan isä. Olin heti skeptinen enkä halunnu mitenkään tukea projektia. Mua ärsytti.

Ensireaktioni oli, että ihmeellistä löyhää tuubaa. En ajatellut sen enempää, lueskelin jonkin verran, unohdin asian.

Mikä oli teidän muiden ensireaktio proggikseen?

Mä huomasin kampanjan fesessä ja klikkasin auki Miksun blogin. Luulin jotenkin tajunneeni hommelin ihan väärin, koska aluksi pidin Miksua lukemani perusteella naisena. Kun luin pidemmälle, tajusin, että ei prkl, tässä tosiaan puhuu Elisan isä. Olin heti skeptinen enkä halunnu mitenkään tukea projektia. Mua ärsytti.

Ensireaktioni oli, että ihmeellistä löyhää tuubaa. En ajatellut sen enempää, lueskelin jonkin verran, unohdin asian.

samanlainen ensivaikutelma oli minullakin, kun ensimmäistä kertaa lueskelin Miksun kirjoituksia. se teksti ei yhtään vaikuttanut aikuisen miehen kirjoittamalta, ja se kirjoitustyyli oli muutenkin ärsyttävä. Mutta en minäkään asiaa sen kummemmin ajatellut tai kyseenalaistanut, ja unohdin koko homman, kunnes tuli tämä kohu.

Tosin Vettenterää ei sen kummemmin näytetä kuin mainitakaan ;-)

Äläs nyt. Kohdassa 4:58 näkyy, että joku ...nterä on ollut mukana.

Eksyin enkeli-Elisan sivuille naamakirjakaverien tykkäysten kautta. Tuntui, että pitäisi itsekin tykätä. Sivuja kahlatessa tuli kuitenkin kiemurteleva olo; imelän tunteellista kynttilöiden sytyttelyä ja tuntemattoman teinin kollektiivista 'suremista'.



Luin kuvitteellista päiväkirjaa ja Miksun ja Riikan blogia. Ihmettelin Mintun osuutta: Itkuisen tunteellinen, kuolleelle tytölle vieras ihminen kirjoittamassa kuvitteellista päiväkirjaa. Miksi? Tuli yhä kiusaantuneempi olo kun luin Miksun kehuja Minttiksestä.



Hesarin artikkelin jälkeen innostuin kahlaamaan läpi foorumikeskusteluja. Täällä yhä :)

Kirjoittaminen - ennustaminen

23.10.2009 - 13:18 / Kategoriat: Kirjoittaminen, Lauran tarina / Kirjoittaja: minttis

Nostan tämän ajatuksen ja aiheen nyt esiin ja koska tiedän, että blogiani lukee aika moni kirjoittaja, niin toivoisin, että miettisitte asiaa ja jättäisitte kommentteja siitä oletteko koskaan ajatelleet tällaisia juttuja tai oletteko mahdollisesti tehneet saman tyyppisiä havaintoja kuin minä?

Joskus kirjoittamistani rajoitaa se, että pelkään jollakin tapaa ennustavani asioita kirjoittamalla. Tämä oikeastaan johtuu siitä, että joskus teini-ikäisenä tein useamman havainnon liittyen kirjoittamisiini niin, että kirjoittamani jutut toteutuivat.

Toivottavasti Minttis ei ikinä keksi kirjoittaa maailmanlopusta.

Siis mulla oli kans just samanlainen ensivaikutelma, että sen oli kirjoittanut joku nainen ja kesti kans pitkään ennen kun tajusin, että oli kyseessä Elisan isä. Ja kirjoitustyyli tosiaan ärsyttävää slangia ja raskasta lukee kun piti kaikki miettiä moneen kertaan mitä tässä yritetään sanoa, eikä "Miksu" juuri kirjoitustyylinsä perusteella vaikuttanut todellakaan 30-40 vuotiaalta mieheltä ja tarina muutenkin vaikutti uskomattomalta.



Itse on rankasti koulukiusattu ja en ikinä voisi pahimmille kiusaajilleni antaa anteeksi, no "Miksuhan" kirjoittikin ettei ollut pahin, mutta kaveeraamaan en rupeisi myöskään niiden mukana olleiden kanssa eikä mua kiinnostais vähääkään niiden tyttärestä tehdä pyhimystä. Toki itsemurha on kamala asia, koulukiusaus aivan kamalaksi asiaksi todettu jo oman kokemuksen kautta, mutta niin syvät arvet se jätti, että tiedän etten voisi olla tuntematto vahingoniloa edes jossain syvällä sisimmässäni. Jos pystyisin sen unohtamaan ja olemaan edes vähän inhimillisempi ollessani itsekin koulukiusauksen uhri, olkapääksi en silti kiusaajalleni rupeaisi tai kirjoittamaan kirjaa hänen kanssaan/puolestaan. Jos palaisin halusta kirjoittaa kirjan kyseisestä aiheesta, kirjottaisin sen, sotkematta siihen ketään (tässä tapauksessa ilmeisesti kuvitteellisia) päätäni vessanpöntössä uittaneita.



Kirjaa en ole lukenut, mutta keskustelua aktiivisesti seurannut ja pätkän kirjasta kun netistä luin, niin ekana tuli mieleen joku tarina ainakin ennen ilmestyneestä Sinäminä-lehdestä. Kirjoitustyyli oli samanlainen.

Mikä oli teidän muiden ensireaktio proggikseen?

Mä huomasin kampanjan fesessä ja klikkasin auki Miksun blogin. Luulin jotenkin tajunneeni hommelin ihan väärin, koska aluksi pidin Miksua lukemani perusteella naisena. Kun luin pidemmälle, tajusin, että ei prkl, tässä tosiaan puhuu Elisan isä. Olin heti skeptinen enkä halunnu mitenkään tukea projektia. Mua ärsytti.

Ensireaktioni oli, että ihmeellistä löyhää tuubaa. En ajatellut sen enempää, lueskelin jonkin verran, unohdin asian.

samanlainen ensivaikutelma oli minullakin, kun ensimmäistä kertaa lueskelin Miksun kirjoituksia. se teksti ei yhtään vaikuttanut aikuisen miehen kirjoittamalta, ja se kirjoitustyyli oli muutenkin ärsyttävä. Mutta en minäkään asiaa sen kummemmin ajatellut tai kyseenalaistanut, ja unohdin koko homman, kunnes tuli tämä kohu.

Olin lukenut av:ltä kehuja kuinka koskettava projekti on ja mistä siinä on kyse. Seurasin linkkiä. Blogi oli kuitenkin hämmentävä. Klikkailin eri tekstejä ja ihmettelin että missä ne vanhempien puheenvuorot ovat ja miksi sama teini kirjoittaa merkintöjä vaihtaen välillä nimimerkkiä, jotka sinällään olivat oudon samantyylisiä. Suljin blogin aika pian koska en tajunnut mistä on kyse ja että ehkä olin ymmärtänyt alkuperäisen kuvauksen väärin. Asia unohtui, toki aina kun näin E-E ketjun täällä nousevan tuo outo blogi tuli mieleen ja ihmettelin miksi en itse nähnyt sen hienoutta ja koskettavuutta.

Nyt tiedän vastauksen tuohon hämmästelyyni, en tietenkään nähnyt projektin hienoutta koska olen itse kiusaaja.

Siis mulla oli kans just samanlainen ensivaikutelma, että sen oli kirjoittanut joku nainen ja kesti kans pitkään ennen kun tajusin, että oli kyseessä Elisan isä. Ja kirjoitustyyli tosiaan ärsyttävää slangia ja raskasta lukee kun piti kaikki miettiä moneen kertaan mitä tässä yritetään sanoa, eikä "Miksu" juuri kirjoitustyylinsä perusteella vaikuttanut todellakaan 30-40 vuotiaalta mieheltä ja tarina muutenkin vaikutti uskomattomalta.

Itse on rankasti koulukiusattu ja en ikinä voisi pahimmille kiusaajilleni antaa anteeksi, no "Miksuhan" kirjoittikin ettei ollut pahin, mutta kaveeraamaan en rupeisi myöskään niiden mukana olleiden kanssa eikä mua kiinnostais vähääkään niiden tyttärestä tehdä pyhimystä. Toki itsemurha on kamala asia, koulukiusaus aivan kamalaksi asiaksi todettu jo oman kokemuksen kautta, mutta niin syvät arvet se jätti, että tiedän etten voisi olla tuntematto vahingoniloa edes jossain syvällä sisimmässäni. Jos pystyisin sen unohtamaan ja olemaan edes vähän inhimillisempi ollessani itsekin koulukiusauksen uhri, olkapääksi en silti kiusaajalleni rupeaisi tai kirjoittamaan kirjaa hänen kanssaan/puolestaan. Jos palaisin halusta kirjoittaa kirjan kyseisestä aiheesta, kirjottaisin sen, sotkematta siihen ketään (tässä tapauksessa ilmeisesti kuvitteellisia) päätäni vessanpöntössä uittaneita.

Kirjaa en ole lukenut, mutta keskustelua aktiivisesti seurannut ja pätkän kirjasta kun netistä luin, niin ekana tuli mieleen joku tarina ainakin ennen ilmestyneestä Sinäminä-lehdestä. Kirjoitustyyli oli samanlainen.

Vielä omaan tekstiini lisätäkseni, että se Minttiksen kehuminen oli vähän ihmeellistä kans jo ensivaikutelmalta ja tollasiin väleihin päästäkseen pitäis mun mielestä olla monta vuotta ja mun mies ei ole seurannut koko asiaa ollenkaan ennen tätä lehtikohua ja kun pätkiä luin ja kerroin sille, niin sanoi, että "ihan kun muka se kuolleen tytön isä yrittäis muka iskee sitä Minttistä niissä ylistyksissään, just joo" että jos sekin sen epäloogisuuden näki tietämättä "mistään mitään".

Kirjoittaminen - ennustaminen

23.10.2009 - 13:18 / Kategoriat: Kirjoittaminen, Lauran tarina / Kirjoittaja: minttis

Nostan tämän ajatuksen ja aiheen nyt esiin ja koska tiedän, että blogiani lukee aika moni kirjoittaja, niin toivoisin, että miettisitte asiaa ja jättäisitte kommentteja siitä oletteko koskaan ajatelleet tällaisia juttuja tai oletteko mahdollisesti tehneet saman tyyppisiä havaintoja kuin minä?

Joskus kirjoittamistani rajoitaa se, että pelkään jollakin tapaa ennustavani asioita kirjoittamalla. Tämä oikeastaan johtuu siitä, että joskus teini-ikäisenä tein useamman havainnon liittyen kirjoittamisiini niin, että kirjoittamani jutut toteutuivat.

Toivottavasti Minttis ei ikinä keksi kirjoittaa maailmanlopusta.

Aivan!

Löytyyköhän sieltä lisää upeita vertauksia? "Sillä hetkellä Miksun mieli oli yhtä kirkas, kuin gerbiilin vastavaihdettu juomavesi" ?

sama täällä :D

Ei kai siellä tekstissä sentään tollasta ole oikeasti? xD

Hei mammat!

Ketju hiljenee. Olen jo pitkään ajatellut luoda jälkipolville tästä ketjusta hakemiston, jonka avulla tietoa voi löytää helpommin. Kyse olisi sellaisesta asiasana- tai nimiluettelosta, jossa olisi sanaan liittyvät tämän ketjun sivunumerot. Ajattelin julkaista hakemiston sitten, kun ketju on lopullisesti hiljentynyt. En tiedä saapuko se päivä koskaan, mutta nyt näyttää lupaavalta. :)

Heitelkää ehdotuksia sanoista, joiden toivoisitte olevan mukana hakemistossa. Pannaan tämä ketju siististi pakettiin!

Tästä mammattelusta nyt on puhuttu jo aiemmin, mutta vastaan, vaikken ilmeisesti kohderyhmään kuulukaan.

En usko, että ketju pääsee rauhaan. Eiköhän tässä odotella Ei kiusata -yhdistyksen syyskokousta ja katsella sitten jatkoja. Pieni hengähdystauko vain. ;)

En ihan ymmärrä hakemistoideaasi, joten siinä en osaa sinua auttaa.

Hei vain kaikille!

Kiitos kommentista. Ei tämä ketju kai koskaan täysin hiljene. Jos Minttu tai kumppanit tekevät pienenkin liikkeen, niin tännehän se raportoidaan. Hakemiston idea tulee ilmi seuraavasta esimerkistä kirjaimen H kohdalta:

Hevisaurus 1, 45, 52, 81, 82, 85, 87, 89, 99, 102, 103, 115, 123

Hiekkanen Maija-Liisa 83, 106, 109, 110, 112, 113

Hyytinen Santeri 9, 17, 22, 23, 30, 44, 45, 58, 118-120, 122, 126, 127

hautakivi 26, 27, 36, 47, 55-57

hyeena 61, 101, 102, 104, 105, 107-112, 114-116, 120, 121, 123, 127, 129, 131, 132

<a href="http://www.scribd.com/doc/100241791/Enkeli-Elisa-1996-2011" alt="http://www.scribd.com/doc/100241791/Enkeli-Elisa-1996-2011">http://www.scribd.com/doc/100241791/Enkeli-Elisa-1996-2011</a&gt;

Nyt se on sitten julki tämä HS:n juttu, josta aikaisemmin jo käytiin keskustelua. Omasta mielestäni Elisan olemassa ololla ei ole mitään väliä, koska ihmiset tekevät itsemurhia kiusaamisen takia joka tapauksessa. Kirja Jonakin päivänä kaduttaa ei ole dokumentti Elisan elämästä, kuten alussa jo todetaan. HS:lle tarjottiintodisteita Elisan olemassa olosta ja kuolemasta, mutta koska lehti ei saanut niitä itselleen, ne eivät kelvanneet. Meitä on jo melkein 40600 täällä, mutta Te, jotka pidättetätä huijauksena ja uskotte HS:ia niin olkaa hyvä ja poistukaa sivulta. Täällä on monia lapsensa itsemurhantakia menettäneitä ja heitä ei tarvitse loukata tällä enää yhtään. Tämä sivu on kiusaamisen vastaisen työnruohonjuuritaso, ei kiusaamisen tai loan heiton paikka.Kiitos! -Kim-

Olkoon ruohonjuuritaso tai mikä taso hyvänsä, mutta onko tuo mielestäsi vastuullista kirjoittelua?

"Omasta mielestäni Elisan olemassa ololla ei ole mitään väliä, koska ihmiset tekevät itsemurhia kiusaamisen takia joka tapauksessa."

Oletko todella tätä mieltä? Mistä tietosi kiusaamisen takia itsemurhan tehneistä ihmisistä ovat peräisin? Eikä sitten mitään linkkiä Yhdysvalloissa tapahtuneisiin itsemurhiin, kiitos. Kun kyseessä on näin vakava asia kuin kiusaaminen ja nuorten itsemurhat (jotka eivät automaattisesti liity toisiinsa, vaikka te yritättekin euronkuvat silmissänne muuta väittää), edellyttäisin tällaisen kansanliikkeen, vai miksi tätä sirkusta sanoisi, vetäjiltä jotain FAKTOJA, eikä pelkkää "no kyllähän nuoret tekevät itsemurhia" -mutuilua.

Sinun ja muiden E-E-lahkolaisten kannattaisi nyt ehkä yrittää hiljentyä siellä hurmoksenne keskellä ja miettiä, mitä suustanne päästätte. Tosin vastuullisuus ei ole ollut muutenkaan mikään kantava teema tässä teidän show'ssanne, joten turha sitä on kai nytkään odottaa.

"Täällä on monia lapsensa itsemurhantakia menettäneitä ja heitä ei tarvitse loukata tällä enää yhtään."

On varmasti. Ja näiden ihmisten suruun sinä ja kumppanisi Minttis olette käyneet kiinni kuin iilimadot.

Harmittaa, etten ole yhdistyksenne jäsen. Jos olisin, tekisin nyt rikosilmoituksen.

Kustantaja sanoo ei

19.10.2010 - 21:12 / Kategoriat: Arki, Kirjoittaminen, Lapset, Lauran tarina, Kustantamot / Kirjoittaja: minttis

- Melli ei! huutaa keskimmäinen tuossa vieressä. Kaija Koo laulaa kuulokkeissa siitä miten kaunis on hiljaisuus.

Olen juuri saanut raavittua kokoon tavoitteeni 2000 sanaa (tai oikeastaan 2054). Tiesin koko ajan mihin tarina on menossa, mutta tekstin teko ei ollut keveintä mahdollisinta. Kirjoitan kuitenkin melko raskaista asioista Lauran perheen kohdatessa sen kauheuden, ettei Lauraa enää ole. Siksi Kaija Koo. Haluan, että joka ainoa sana tihkuu sitä surua ja tuskaa, jota Jukka, Salla ja Saana kokevat. Ensimmäiset kymmenen liuskaa kuvasivat Jukan näkökulmasta elämää juuri ennen Lauran kuolemaa ja juuri sen jälkeen. Jukan välitettyä tiedon tyttärilleen ja nukahdettua lääkkeiden voimin sohvan nurkkaan, puheenvuoro siirtyy Sallalle, jonka kaipuu äitiään on kipeä. Tarkoitus olisi tuoda Sallan myötä jo ensimmäiset merkit siitä, että elämä jatkuu. Niin kuin se lasten myötä väkisinkin jatkuukin. Tai ainakin pitäisi...

<a href="http://taruolento.com/blog/2688068#comments" alt="http://taruolento.com/blog/2688068#comments">http://taruolento.com/blog/2688068#comments</a&gt;

Kuulostaa jotenkin tutulta toi Lauran tarina..

Niin kuulostaa. Miten niin Minttis tykkää kirjoittaa itsemurhasta? Tässä "enkelinä" on ilmeisesti joku perheenäiti. Kuka lienee esikuvana...

Löytyyköhän sieltä lisää upeita vertauksia? "Sillä hetkellä Miksun mieli oli yhtä kirkas, kuin gerbiilin vastavaihdettu juomavesi" ?

sama täällä :D

Ei kai siellä tekstissä sentään tollasta ole oikeasti? xD

:D

Ei kai, mutta mun mielestä tuo on parempi kuin se värityskirjavertaus.

Vielä omaan tekstiini lisätäkseni, että se Minttiksen kehuminen oli vähän ihmeellistä kans jo ensivaikutelmalta ja tollasiin väleihin päästäkseen pitäis mun mielestä olla monta vuotta ja mun mies ei ole seurannut koko asiaa ollenkaan ennen tätä lehtikohua ja kun pätkiä luin ja kerroin sille, niin sanoi, että "ihan kun muka se kuolleen tytön isä yrittäis muka iskee sitä Minttistä niissä ylistyksissään, just joo" että jos sekin sen epäloogisuuden näki tietämättä "mistään mitään".

Tällaisen vaikutelman minäkin sain, kun luin niitä Miksun ..eh.. purkauksia ensi kertaa. Minttiksellä oli varmasti hirveä hinku kirjoittaa tarinaan mukaan rakkaussuhde itsensä ja Miksun välille. Sehän vasta olisikin ultimate päätös tälle tarinalle - kiusaaja ja kiusattu rakastuvat! Aaa...

Löytyyköhän sieltä lisää upeita vertauksia? "Sillä hetkellä Miksun mieli oli yhtä kirkas, kuin gerbiilin vastavaihdettu juomavesi" ?

sama täällä :D

Ei kai siellä tekstissä sentään tollasta ole oikeasti? xD

:D Ei kai, mutta mun mielestä tuo on parempi kuin se värityskirjavertaus.

Sun se pitäis alkaa kirjailijaksi! Ostaisin heti kirjasi! :D

Löytyyköhän sieltä lisää upeita vertauksia? "Sillä hetkellä Miksun mieli oli yhtä kirkas, kuin gerbiilin vastavaihdettu juomavesi" ?

sama täällä :D

Ei kai siellä tekstissä sentään tollasta ole oikeasti? xD

:D Ei kai, mutta mun mielestä tuo on parempi kuin se värityskirjavertaus.

Sun se pitäis alkaa kirjailijaksi! Ostaisin heti kirjasi! :D

Ei ollut mun kynästä, kommentoin vain, että parempi tuo gerbiilin juomavesi on kuin "huulet valkoiset kuin vasta ostetun värityskirjan sivu"... :D

Tai sitten Kim on Miksu. Mut anyway...

Tai sitten Kim on Miksu. Mut anyway...

Kätevää! Nythän Kim/Miksu (Kiksu? Kimsu?) voi vahvistaa Minttiksen tarinan, jos vain kestää sen häpeän, että joutuu ottamaan kunnian niistä blogiteksteistä!

Vaikka näennäisesti on monia eri syitä miksi joku kiusaa ja ketä kiusataan, minä näen kaiken takana kaksi ydinsyytä:

1. Vähintään yksi kiusaajista ("pääkiusaaja") kokee asiakseen purkaa pahaa oloaan toisiin ihmisiin.

2. Kiusaaja valitsee uhrikseen ihmisen, jonka kiusaamisesta hän ei usko saavansa hankaluuksia.

Pääkiusaajien ympärillä voi olla Pilli ja Pulla -henkisiä hännystelijöitä, jotka kiusaavat esim. miellyttääkseen pääkiusaajaa tai suojautuakseen tämän kiusaamiselta.

Se, mistä jotakuta kiusataan...

T. Katri Manninen

Lainaus lyhennetty.

Hyvä kirjoitus, Katri!

Tosin tutkimuksen osoittavat, että yleisten käsitysten vastaisesti kiusaailla yleensä ei ole huono itsetunto, eivätkä ole keskimääräistä ahdistuneempia tai turvattomampia. Tuo "pahan olon purkaminen muihin" on siis vähän kyseenalainen.

Lisäksi vanha kiusaaja-kiusattu asetelma on vanhanaikainen ja esim. Salmivalli (jonka tutkimuksia ja kirjoja kannattaa lukea, jos aihe kiinnostaa) kirjoittaa että tukimusten mukaan kiusaamistilanteessa on eroteltavissa ainakin seuraavat roolit: kiusaajat, apurit, uhrit, vahvistajat, puolustajat ja ulkopuoliset. Kaikkien näiden ryhmien toiminta on oleellista ryhmädynamiikan kannalta, ei niinkään se mitä kiusaaja tekee. Jos ryhmän dynamiikka halutaan saada terveemmääksi, niin kaikki eri roolit on otettava huomioon. Toimivia ratkaisumalleja kiusaamisen vähentämiseksi löytyy esim. kirjasta "Salmivalli: Koulukiusaamiseen puuttuminen. Kohti tehokkaita toimintamalleja".