Muistatteko kesältä keskustelun " masentunut mies- apua?"

Olin silloin rakastunut mieheen, joka sairasti masennusta, joka lopulta johti suhteemme päättymiseen. Sain silloin täällä paljon hyviä vinkkejä ja tukea muilta, joitten läheiset sairastavat masennusta ja olipa mukana sellaisiakin, joilla oli omakohtaista kokemusta ko. taudista. Siitä tuli pitkä viestiketju ja ainakin minua se auttoi paljon.



Olisin vaan kysynyt mitä teille muille nyt kuuluu? Meillähän meni tosiaan silloin poikki ja kesti aika kauan, ennenkuin toivuin kokemastani. Koin jotenkin hyvin rankasti sen, etten osannut miestä auttaa muuta kuin peräytymällä itse tilanteesta ja ohjaamalla hänet hakemaan ammattiapua. Ja toisaalta olin itselleni vihainen, että en osannut antaa tilanteen olla, vaan otin kaikki miehen syytökset itseeni.



Meni pitkän aikaa, etten halunnut olla missään kontaktissa miehen kanssa. Mutta nyt olemme palanneet ystäviksi. Mies käy terapiassa ja on huomattavasti paremmassa kunnossa. Minusta on ihanaa nähdä, että minusta oli apua. Häntä todella on auttanut se, että usutin hänet silloin hakemaan apua ja hän on monesti itse kiittänyt minua siitä.



Hyvää jatkoa toivon kaikille siihen ketjuun osallistuneille ja muille masentuneitten läheisille.