Lue keskustelun säännöt.
Mikä mua vaivaa kun ahdistun yllätyksistä. Inhoan niitä!
03.07.2012 |
Inhoan yllätysohjelmaa, yllätyslahjoja, yllätysvieraita jne. Mies kerran osti matkan yllätykseksi ja menin siitäkin ihan sekaisin kun joku suunnittelee mun elämää :(. Harmittaa kauheasti. Itse olen kyllä spontaani, mutta se on aina lähtöisin itsestäni, että mä valitsen niin. Lahjatkin hirvittää kun musta ne on kauheeta rahanhukkaa kun on miltein mahdotonta ostaa minulle mitään mistä pitäisin. Ite en osta koskaan mitään mikä on "ihan kiva" vaan ainoastaan sellasia just täydellisiä ja nekin pitkään harkittuna. Jos mulle ostaa vaikka korun niin varmaan menee metsään. Miksen voi olla toisenlainen...
Kommentit (15)
Itse olen tällainen luonne, kun taas mieheni on spontaani ja menee hetkessä joka paikkaan eikä tahdo tietää mitään etukäteen. Olemme aika usein törmäyskurssilla, mutta onneksi tiedostamme tämän asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi mies on sen jo yhteisten reilun 30 vuoden aikana oppinut eikä järjestä mulle yllätyksiä. Mun pitää hiljalleen sulatella asioita mielessäni ennen kuin osaan niistä nauttia, jos sittenkään.
Tein joskus tuon asperger-testin ja sain siinä 136 pistettä. Ei sen perusteella kuitenkaan voi mitään diagnooseja tehdä enkä mä sellaista tarvikaan. Ihmiset nyt vain on erilaisia. Jotkut on spontaaneja ja tykkää yllätyksistä, jotkut taas on varautuneempia ja hitaasti lämpiäviä ja heille yllätykset ovat myrkkyä.
eli en ole asperger. Joskus olen kyllä epäillyt olevani. Inhoan yllätyksiä ja olen yksinäinen susi.
on usein noi... voi siis olla kyse lievästä autismista :) ei kannata ottaa vakavasti :) eli minkäänlaiset muutokset arkirytmiin vie ajatukset ihan tolalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki tykkää ylläreistä, eikä siihen tarvita mitään autismidiagnoosia. Elämäni on muutenkin niin hektistä ja olen kova stressaamaan kaikesta. Haluan päättää itse lomistani, juhlistani,
suorastaan suuttuisin jos mulle alettaisiin järkkäilemään jotain yllätyslomia tai juhlia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä koe olevani mitenkään autistinen tai asperger-syndroomaa sairastava. Ihmiset on sellaisia kun ne ovat. Itseänikin inhottaa tämä piirre itsessäni... Olisi niin kiva saada yllätyksiä, mutta kun en nauti niistä! Tykkään kyllä yllätellä muita...
Mulle ei tullut kuuloonkaan esim. polttarit, ihan kauhea ajatus et mut haettais yllättäen enkä tietäis yhtään mitä päivä tuo tullessaan. Päätin sitten että vietetään vaan tyttöjen ilta ja kaverit tuntee mut niin hyvin ettei lähtis raahaamaan itkua tuhertavaa ahdistunutta morsianta kotooltaan.
Mun mies taas rakastaa yllätyksiä ja pitää niitä suurena rakkaudenosoituksina. Ja toki mä voin ylläreitä järkätä, kunhan en ole kohteena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen ajatellut, että se johtuu siitä, että olen persoonaltani vähän varautunut, tarvitsen aikaa tottua uusiin asioihin ennen kuin pidän niistä, joten en osaa nauttia yllätyksistä. Tykkään myös itse toimia spontaanisti siinä mielessä, etten suunnittele asioita etukäteen ja teen nopeasti päätöksiä, mutta tämä asia ei ole ihan verrattavissa yllätyksiin, omat päätökset kun ovat usein asioita, jotka eivät ole minulle sillä tavalla uusia, että tarvitsisin aikaa totutella niihin.
tein huvikseen asperger-testiä ja onhan siellä tuttja piirteitäkin, esim:
Jään mielummin kotiin kuin lähden juhliin,
En osaa olla oma itseni ja esitän usein eri rooleja, kun olen tekemisissä toisten ihmisten kanssa,
Jos olen ollut muiden ihmisten seurassa, yksin olemisen tarve on suuri,
Jotkut ovat sanoneet, että olen kielellisesti lahjakas,
Elän kuin omassa pienessä maailmassani, omissa oloissani,
Elän kuin omassa pienessä maailmassani, omissa oloissani jne.
Sain pisteitä 106, ja 110 vasta on epäilyttävää...
Jos joku haluu sen tehdä niin se löytyy täältä:
http://www.asperger.fi/testi.htm
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on varmaan sitä, että haluaa itse päättää asioistaan eikä pidä siitä, että elämänhallinta katoaa.
Olin kerran kurssilla, jonka viimeisellä tunnilla opettaja ilmoitti pitävänsä meille yllätyksenä tunnin kestävän kuulustelun. Kurssin aihe oli vaikea, joten olin ihan raivona.
Kun hän sitten avasi salkkunsa ottaakseen esiin koepaperit, niin siellä olikin jokaiselle osallistujalle suklaapusu.
Koetta ei ollutkaan.
Mutta opettaja kertoi kyllä monille jälkeenpäin, että olin näyttänyt siltä kuin aikoisin motata häntä päin naamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin oli paljon aspergerpiirteitä mutta jäin nipinnapin rajan alle. Toiset väittämät taas ei sopinut ollenkaan, en esim. jaksa pitää pitkiä monologeja mielenkiintoisista aiheista. Toisaalta epäilen että tajuaako ne jotka sellaisia pitää itsekään että puhuvat yksinään vaikka toinen jo haukottelee.