Lue keskustelun säännöt.
Ilkeys periytyy
02.07.2012 |
Kaverini koko perhe on ilkeitä. Kaverini on ihan jees seuraa, mutta olen aina varuillani hänen kanssaan, enkä uskalla luottaa häneen. Olen tarpeeksi kuullut seläntakana paskanpuhumista ja todellista kiusantekoa, mitä hän on tehnyt. Tapasinpa nyt hänen sisarensa ja vanhempansa - ovat kaikki ihan samanlaisia. Olivat mökillään polttaneet vanhoja autonrenkaita tahallaan niin, että savu oli mennyt suoraan mökkinaapureille. Kun mökkinaapuri oli huomauttanut veneen pitämisestä luvattomassa kohdassa.
Tälläkin palstalla on paljon mammoja, jotka kasvattavat omalla esimerkillään koulu- ja työpaikkakiusaajia.
Kommentit (8)
En varmaan voisi kaveerata tuollaisten kanssa.
Ystävyys on ilo ja voimavara!
Ei jännityksen ja mielipahan lähde!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanikäiset lapset yhdistää ja kuten sanottu, ihan jees seuraa. Mutta ei sydänystäväainesta missään nimessä.
Eikä tuo muuten ole ainoa tapaus, tulipa vain niin selvästi nyt esille. Hämmentävää, itse ihan kauhistuin että tuollaista tahallista savustusta oikeasti joku tekee, tämä perhe räkätti yhdessä (samanlaista ilkeää naurua) tempaukselleen :/
ap
itse kilttinä ihmisenä saanut aina kuraa niskaan. Joka ei laumassa ole samanlainen kusipää kuin muut, joutuu kiusatuksi, siis ihan siinä omassa perheessäänkin!
Onneksi se kaikki on jo takanapäin.
Ihanan rauhallinen elämä...
Minun mielestäni ilkeys on enemmänkin opittua
Käytöstavat ja asenteet periytyvät oppimisen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kateellisuus ilmentyy ilkeytenä,ja se ominaisuus on periytyvä.
tulevaisuudesta. Jotta voisi katkaista ikävä käytöksen "periytymisen", pitää tehdä paljon töitä. Tällä palstalla on järkyttävän paljon todella huonokäytöksistä porukkaa, ja tuntuu pahalta kun ajattelee millaisin eväin heidän lapsensa lähtevät maailmalle. Turha selittää että täällä voi avautua ja sitten olla arjessa toisenlainen. Jos ihminen suhtautuu itseensä ja toisiin hyväntahtoisesti, kunnioittaen ja arvostaen, ei hänen tarvitse täälläkään mitään kuonaa kumota, vaan hän osaa käsitellä tunteitaan siellä arjessa ihan muilla tavoin.
mutta kyllä me olemme suuriltaosin kasvatuksen ja esimerkin tulosta.
Pahuus ei katoa ihmisestä, häikäilemättömyys kasvaa ja meistä tulee empatia kyvyttömiä.
Missä sitten on sairauden ja terveyden raja? Ilkivaltaa tekevät aikuiset ihmiset ovat sairaita, heiltä puuttuu moraalin tunne. He ovat sairastuneet ympäristössään. Ilkivaltaa tekevä pieni lapsi etsii rajojaan. Kun lasta kasvatetaan ymmärtämään tekojensa seuraukset rakkaudella ei hylkäämällä hän ei sairastu aikuisena.
Otit esiin proplematiikan joka on hyvin laaja. Neuvoisin sinua seurustelemaan seurassa jossa sinut hyväksytään ja sinun ei tarvitse tuntea epävarmuutta.