Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten vaikeaa se korvatulehdus on oikein nähdä?

Vierailija
25.06.2012 |

Reilu viikko sitten tyttö kävi korvakontrollissa. Lääkäri antoi uuden ajan tälle päivälle, kun "ei oikein nähnyt" korvaa. Laitettiin removaxia ja puhdistettiin korva. No nyt näkyi, mutta eipä lääkäri nyt vieläkään osannut sanoa onko korva kunnossa. Pyysi toisen kokeneemman siihen katsomaan ja siinä sitten yhdessä arpoivat että onko se kunnossa vai ei. No lopulta vanhempi lääkäri päätyi siihen, että kyllä siellä tärykalvo liikkuu. Vähän jäi epävarma olo itselle. Onneksi lopulta laitetaan ne putket niin loppuu tämä jatkuva korvatulehduskierre (toivottavasti) ja sitä myöten arpominen onko tulehdusta vai ei.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
25.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eräs kokenut, vanhempi korva- ja kurkkutautien erikoislääkäri sanoi minulle kerran, että pitkittyneen, ei-akuutin tulehdustilan, ns. liimakorvan näkeminen on erittäin vaikeaa, eikä yleensä nuorelta terveyskeskuslääkäriltä onnistu.



Akuutin, märkivän korvatulehduksen kyllä näkee heti.

Vierailija
2/4 |
25.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yleensä

-korva on täynnä vaikkua

-lapsi venkoilee ja huutaa, eivätkä vanhemmat osaa pitää tarpeeksi napakasti kiinni

-em. huutamisen ja venkoilun seurauksena korva punoittaa joka tapauksessa

-liikkuvuutta ei perus tk-vehkeillä yleensä voi testata, koska ei ole sellaista suppiloa, jonka saisi tarpeeksi luotettavasti korvaan

-jne.



En siis keksi vaikeampaa asiaa kuin korvatulehdusdiagnoosin tekeminen - selkeästi siisti korva on helppo todeta samoin kuin selkeästi märkäisesti tulehtunut, mutta siihen väliin jää sitten hirvittävä määrä rajatapauksia, joita tuntuu olevan mahdoton erottaa toisistaan.



T. (nuori) tk-lääkäri

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
25.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja tyttö tosiaankin huusi kuin kurkkua olisi leikattu. Sitä en kyllä allekirjoita etten olisi pitänyt lasta napakasti kiinni, ei ole ensimmäinen (mutta onneksi viimeinen) korvakierrelapsi meidän perheessä, joten osaan kyllä "sitoa" lapsen. Sillekään kun ei voi mitään että lapsi huutaa ja korva (kuten koko lapsi) on sitten aivan punainen. Aloitti huudon jo kun menimme sisälle huoneeseen. Olisipa tuossa joku sellainen laite millä näkisi heti että onko korva kunnossa, eihän se tutkiminen oli herkkua kenellekään. Varsinkin kun siellä rampataan vähintään kerran kuussa. Lapsi 1v4kk.

ap

Vierailija
4/4 |
25.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja tyttö tosiaankin huusi kuin kurkkua olisi leikattu. Sitä en kyllä allekirjoita etten olisi pitänyt lasta napakasti kiinni, ei ole ensimmäinen (mutta onneksi viimeinen) korvakierrelapsi meidän perheessä, joten osaan kyllä "sitoa" lapsen. Sillekään kun ei voi mitään että lapsi huutaa ja korva (kuten koko lapsi) on sitten aivan punainen. Aloitti huudon jo kun menimme sisälle huoneeseen. Olisipa tuossa joku sellainen laite millä näkisi heti että onko korva kunnossa, eihän se tutkiminen oli herkkua kenellekään. Varsinkin kun siellä rampataan vähintään kerran kuussa. Lapsi 1v4kk.

ap

sinä varmasti osaatkin pitää kiinni, mutta on myös hirveän paljon vanhempia, jotka eivät henno pitää sitä lasta tarpeeksi napakasti paikallaan :) Sen lapsen pään kun ei tarvitse liikkua kuin muutama milli, niin se suppilo voi jo tökätä kipeästi joko korvakäytävään tai tärykalvoon. Sen ymmärtää, että lapsi huutaa ja kokee tutkimisen epämiellyttävänä, mutta se on useimmiten myös se syy, miksei luotettavaa diagnoosia oikein saa tehtyä.

Tarkoitus ei siis viestilläni ollut syyllistää ketään, vaan ainoastaan kertoa, miksi korvien tutkiminen on niin vaikeaa.

T. se tk-lääkäri