Onko "hölmöä" tehdä/saada lapset isoilla ikäeroilla? Kolmatta haaveilen,

tai haaveillaan, mutta siis esikoinen jo 10 v. ja toinen täyttää kohta 5 v.



Vielä ei voitaisi edes yrittää, mun opiskelut kestää vielä vuoden, mutta sitten voitaisiin alkaa yrittäminen. Jos tärppäisi heti, olisi vanhin kolmannen syntyessä n. 12 v. ja toka n. 7 v.



Hyvät puolethan on siinä, että ei tarvisi kahden/useamman pikkuisen kanssa mennä, isompia ei enää tarvi niin vahtia eikä heräillä yöllä heidän takiaan. Olisi jaksamista enemmän siis vauvalle.



Toisaalta sitten mietin mitä lapset itse mahtavat "miettiä", nytkään lapsemme eivät juuri leiki yhdessä, ikäeroa on siihen vähän liian paljon. Kyllä he joskus siis rakentavat yhdessä majoja tms. ja tappelevat kyllä ihan tarpeeksi.. mutta varsinaisia kavereita eivät ainakaan vielä ole. tietty sitten isompana ja aikuisempana ikäero ei enää merkkaa.



Vähän mua kyllä vielä mietityttää sen kolmannen yritys, ei oikeastaan muuten kuin se raskaus- ja vauva-aika. Ne olen kokenut molemmista lapsista _tosi_ raskaina ja väsyttävinä. Oikeastaan kunnolla alan nauttia lapsistani vasta heidän täytettyään 3 vuotta.



Toisaalta, kyllähän sen kolme ekaa vuotta luulisi taas kestävän, kun tietää jo että se menee tosi nopeasti loppujen lopuksi, onhan mennyt kahdelta ekaltakin ja niistä on hengissä selvitty...