Lue keskustelun säännöt.
Miksi toiset osaavat flirttailun?
20.06.2012 |
Ja toiset eivät?
Mieheni ei flirttaile oikeastaan koskaan edes minulle, enkä usko että osaisi flirttailla muidenkaan naisten kanssa.
En vain ymmärrä, että tällainenkin taito voi puuttua. Luulisi sen olevan eloonjäämistaito lisääntymismarkkinoilla ;) .
Kommentit (12)
En ymmärrä, miksi täällä osa naisista on niin huolissaan siitä, miten miehet käyttäytyvät kaupoissa ym. Flirttailulla voi saada muut hyvälle tuulelle.
Mutta oikeasti aloitukseni koski sitä tosimielessä-flirttailua. Eikö sen pitäisi olla miehellä hallussa, jos ylipäänsä aikoo päästä pukille joskus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onhan se sinutkin saanut vaikka ei ole osannut flirttailla?
Olin nuorempana tuskallisen ujo enkä puhunut miehille ilman että lehahdin tulipunaiseksi. Nykyään kolmekymppisenä pystyn puhumaan miehille työ- tai muita neutraaleja asioita ihan hyvin, mutta heti jos joku pikkuisen flirttaa, vaihdan taas suureksi häpeäkseni paloautomoodiin. Mieheni tapasi minut eräissä juhlissa, kun tuli juttelemaan ja itsepintaisesti jatkoi juttua, vaikken katsonut häntä ollenkaan kasvoihin, en vaan kehdannut. Tuijottelin lattiaa ja seuraavilla treffeillä (tapaaminen sovittiin julkiselle paikalle) pelkäsin, tunnistanko miestä ollenkaan vai kävelenkö väärän tyypin luo. Katsoin häntä silmiin ehkä kuukauden kuluttua ekan kerran ja pussattiin joskus 3kk tapaamisesta. Joten ei ole ollenkaan omaa ansiotani, että päädyin naimisiin :)
onhan se sinutkin saanut vaikka ei ole osannut flirttailla?
Mieheni kohdalla teinkin valinnan sen perusteella, että hän EI flirttaillut avoimesti. Tuossa vaiheessa elämää olin vain täysin allerginen kaikille seksihän-se-on-aina-mielessä -tyypeille.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että flirttailu on tärkeää, jos seksiä meinaa saada. Piristäisi meidänkin avioelämää.
Mutta miten sen flirttailun voi oppia? Voiko sen oppia? Miksi toiset on siinä luonnostaan lahjakkaita? Onko se kulttuurikysymys (Välimeren kulttuuri vs. Pohjoismainen jäykkyys)?
Juu, ja minä osaan flirttailla.
Olin nuorempana tuskallisen ujo enkä puhunut miehille ilman että lehahdin tulipunaiseksi. Nykyään kolmekymppisenä pystyn puhumaan miehille työ- tai muita neutraaleja asioita ihan hyvin, mutta heti jos joku pikkuisen flirttaa, vaihdan taas suureksi häpeäkseni paloautomoodiin. Mieheni tapasi minut eräissä juhlissa, kun tuli juttelemaan ja itsepintaisesti jatkoi juttua, vaikken katsonut häntä ollenkaan kasvoihin, en vaan kehdannut. Tuijottelin lattiaa ja seuraavilla treffeillä (tapaaminen sovittiin julkiselle paikalle) pelkäsin, tunnistanko miestä ollenkaan vai kävelenkö väärän tyypin luo. Katsoin häntä silmiin ehkä kuukauden kuluttua ekan kerran ja pussattiin joskus 3kk tapaamisesta. Joten ei ole ollenkaan omaa ansiotani, että päädyin naimisiin :)
Sun on pakko olla poikkeuksellisen kaunis nainen! Miehillä ei ole tuollaista kärsivällisyyttä tavallisen näköisten naisten suhteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta oikeasti aloitukseni koski sitä tosimielessä-flirttailua. Eikö sen pitäisi olla miehellä hallussa, jos ylipäänsä aikoo päästä pukille joskus?
Itse käsitän flirttailun pilke silmäkulmassa tapahtuvaksi jutusteluksi, jonka päämäärä ei ikinä ole päästä pukille. Iskeminen on sitten suorasukaisempaa vihjailua lähemmästä tuttavuudesta...
Meidän Erkki ei saa flirtata ja varmaan siksi sille ei ole kehittynyt sitä taitoa :(. Tosi kurjaa, koska kaipaisin sellaista, että esim. saunan ja uuniperunan jälkeen joku vähän tööttäis tisukasta.
Ollaan sovittu, että leikkimielisen flirtin raja menee siinä, että voi sanoa esim. toimiston nuorille naisille huomenta, mutta jos samalla hymyilee, niin se on luvatonta flirttiä se! Onneksi tunnen tj:n opiskeluajoilta; säännöllisin väliajoin otan häneen yhteyttä ja tarkastan, miten Erkillä toimistossa menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän Erkki ei saa flirtata ja varmaan siksi sille ei ole kehittynyt sitä taitoa :(. Tosi kurjaa, koska kaipaisin sellaista, että esim. saunan ja uuniperunan jälkeen joku vähän tööttäis tisukasta. Ollaan sovittu, että leikkimielisen flirtin raja menee siinä, että voi sanoa esim. toimiston nuorille naisille huomenta, mutta jos samalla hymyilee, niin se on luvatonta flirttiä se! Onneksi tunnen tj:n opiskeluajoilta; säännöllisin väliajoin otan häneen yhteyttä ja tarkastan, miten Erkillä toimistossa menee.
Hienoa! Kerrankin faktapohjalta!
Meidän Erkki ei saa flirtata ja varmaan siksi sille ei ole kehittynyt sitä taitoa :(. Tosi kurjaa, koska kaipaisin sellaista, että esim. saunan ja uuniperunan jälkeen joku vähän tööttäis tisukasta. Ollaan sovittu, että leikkimielisen flirtin raja menee siinä, että voi sanoa esim. toimiston nuorille naisille huomenta, mutta jos samalla hymyilee, niin se on luvatonta flirttiä se! Onneksi tunnen tj:n opiskeluajoilta; säännöllisin väliajoin otan häneen yhteyttä ja tarkastan, miten Erkillä toimistossa menee.
Juuri tällaista ahdasmielisyyttä en minäkään ymmärrä.
Mutta se onkin hankala juttu, että ihmisillä on niin eri käsitys flirttailun ja iskemisen rajasta?
Flirttailu on kuitenkin se 1. aste iskuyrityksessä. Ilman sitä ei voi edetä pelissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
te sitten yleensä päädytte sänkyyn?
Minä en osaa varta vasten ruveta flirttailemaan mutta jos olen jostain miehestä kiinnostunut niin se vain sitten jotenkin näkyy käytöksessäni ja eleissäni kai. Jos kyse onkin siitä että kehtaako antaa sen oman kiinnostuksen näkyä vai ei?
te sitten yleensä päädytte sänkyyn? Minä en osaa varta vasten ruveta flirttailemaan mutta jos olen jostain miehestä kiinnostunut niin se vain sitten jotenkin näkyy käytöksessäni ja eleissäni kai. Jos kyse onkin siitä että kehtaako antaa sen oman kiinnostuksen näkyä vai ei?
Eikun, johan mä sanoin, minä osaan flirtailla ;)
Mutta seesteisessä avioelämässä olisi ihan kiva, jos mies edes yrittäisi vietellä joskus. Se olisi piristävää.
Joidenkin käytöksessä se kiinnostus näkyy kyllä niin selvästi, että sen voi toinen tulkita heti väärin flirttailuksi taka-ajatuksilla.
Mä en myöskään usko, että mun mies flirttaa koskaan.