Haluaisin syrjäytä.

Saat takuulla kaikki mahdolliset avut!

Olen syrjätynyt nuori nainen ja mielenterveysongelmainen. Se, ovatko nuo ongelmat syy vai seuraus, ei ole enää selvää...sanotaanko näin, että pari diagnoosia olisi ehkä jäänyt saamatta, jos olisin saanut töitä aikoinaan.



Päivät menevät kotona oleskellen, mitään fiksua ei jaksa tehdä. Ihan sama kaikkeen, huominen tulee aina kuitenkin...tili on lähes tyhjä, tuki jolla elän ei riitä oikein mihinkään. Joskus Kelan kanssa on ongelmia (sossusta puhumattakaan!), joten nälän näkeminen ei ole vierasta minullekaan. Laskuja tulee, maksan kun pystyn. Käyn psykiatrin poliklinikalla viikottain, kolmas vuosi putkeen menossa. Terapiaa en saa, koska ei ole takeita siitä että kuntoudun koskaan "tuottavaksi yhteiskunnan jäseneksi" (Kelan omat sanat). Aika rankkaa...minut pidetään mielummin köyhyysloukussa, sairaana, vaikka itse olen ilmaissut haluni tervehtyä jo ajat sitten.

Hullu en ole, kaikkea muuta. :/

Olen syrjätynyt nuori nainen ja mielenterveysongelmainen. Se, ovatko nuo ongelmat syy vai seuraus, ei ole enää selvää...sanotaanko näin, että pari diagnoosia olisi ehkä jäänyt saamatta, jos olisin saanut töitä aikoinaan.

Päivät menevät kotona oleskellen, mitään fiksua ei jaksa tehdä. Ihan sama kaikkeen, huominen tulee aina kuitenkin...tili on lähes tyhjä, tuki jolla elän ei riitä oikein mihinkään. Joskus Kelan kanssa on ongelmia (sossusta puhumattakaan!), joten nälän näkeminen ei ole vierasta minullekaan. Laskuja tulee, maksan kun pystyn. Käyn psykiatrin poliklinikalla viikottain, kolmas vuosi putkeen menossa. Terapiaa en saa, koska ei ole takeita siitä että kuntoudun koskaan "tuottavaksi yhteiskunnan jäseneksi" (Kelan omat sanat). Aika rankkaa...minut pidetään mielummin köyhyysloukussa, sairaana, vaikka itse olen ilmaissut haluni tervehtyä jo ajat sitten.

Ei ketään työllistetä vain sen vuoksi ettei tämä joskus mahdollisesti pimahtaisi.

että hävettää. Olet itsekäs pirulainen. Miksi kuvittelet, että sinulla on oikeus vain luuhata neljän seinän sisällä ja ajatella, että sinulla on diagnooseja läjä antamassa oikeutuksen lorvailuun? Laiskuus ei ole hyve! On ihan itsestä kiinni, miten elämä menee. Minä en näe mitään säälimisen syytä tuollaisissa itsensä surkuttelijoissa.

Sanopa tuo sellaiselle, joka syntyy sairaaseen perheeseen jossa mm. alkoholismia, väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Koulussa joutuu kiusatuksi, apua ei saa juuri mistään...lopulta sairastuu ja haluaa vain kuolla. Minulla todettiin masennus 10-vuotiaana ensimmäistä kertaa. Menetin toisen vanhempani murrosiän kynnyksellä, jonka seurauksena jäljellä olevakin sekosi ja jouduin huostaanotetuksi. Olin kunnollinen tyttö mutta minua kohdeltiin kuin rottaa, syytettiin mm. huoraamisesta kun en ollut edes ensisuudelmaani kokenut ja eristettiin kavereista. Olin työjuhtana sijaisperheelleni kunnes pääsin muuttamaan pois lopullisesti. Vähän tämän jälkeen menin ekaa kertaa psykoosiin ja jouduin lopettamaan opiskelut, kun itsemurha pyöri päässä päivästä toiseen. Siitä alkoikin kierre nimeltään "työttömyys ja kyvyttömyys päästä jaloilleen".



Oikeastiko olet sitä mieltä, että olisin voinut omilla toimillani nuorena vaikuttaa mihinkään? Nyt aikuisena yritän pärjätä parhaani mukaan ja mm. osallistun terapiaryhmään viikottain, mutta kykyni ymmärtää, muistaa ja tuntea on hyvin erilainen kuin terveellä ihmisellä ja elämä tuntuu usein hyvin haastavalta. Kärsin mm. ahdistuneisuushäiriöstä ja sosiaalisista peloista- tiedätkö, miten vaikeaa silloin on käydä esim. kaupassa ruokaostoksilla? Olen kerran pyörtynyt kassajonoon kun tuntui, etten saa enää henkeä. Siinä kaupassa en ole kehdannut naamaani näyttää enää vuosiin...

luuserit löytää aina syyn luuserointiin!



Myös minulla alkoholistiäiti, fyysistä pahoinpitelyä ad.16v jolloin häivyin kotoa, henkinen jatkuisi yhä jos antaisin mahdollisuuden.



Olen kouluttautunut, työelämässä vahvasti ja neljän melkein aikuisen tolkun lapsen äiti.



Paljon on itsestä kiinni!Suomessa kaikki saavat samat mahdollisuudet, toisista vain sohvalla makuu on mukavampaa!

joskus on tosiaan niin väsynyt, että loma on tarpeen. Mulla on tänä kesänä juuri sellainen tilanne (on rakennettu, töissä tiukkaa, lapsella paljastunut uusi pitkäaikaissairaus juuri kun edellisestä luultiin toipuvamme, läheisen avioero, äiti kipeänä jne). Jaksan just ontua kesälomaan.



Hanki uupumuksesta lääkärintodistus, niin saat siirtää sen lopputyön tekemistä. Kun kerran opiskelet, niin lapsella varmaan on jo päivähoitopaikka. Vie hänet sinne ja nuku vain muutama päivä. Sitten yritä varovasti lisätä liikuntaa ja mukavaa tekemistä sen lapsen kanssa. Palaat opintoihin syksyllä.

että hävettää. Olet itsekäs pirulainen. Miksi kuvittelet, että sinulla on oikeus vain luuhata neljän seinän sisällä ja ajatella, että sinulla on diagnooseja läjä antamassa oikeutuksen lorvailuun? Laiskuus ei ole hyve! On ihan itsestä kiinni, miten elämä menee. Minä en näe mitään säälimisen syytä tuollaisissa itsensä surkuttelijoissa.

Mitä ihmettä sinulle on oikein elämässäsi tapahtunut, kun sinusta on tullut noin käsittämättömän ilkeä? Ovatko mielestäsi myös esim. syöpäsairaalat ja vanhusten kroonikko-osastot täynnä ihmisiä, jotka diagnoosien oikeutuksella vaan lorvailevat?

Vai kuulutko tähän ihmisryhmään, jonka kyky tuntea empatiaa rajautuu vain niihin ihmisiin, joiden sairaus on sillälailla fyysinen ja päällepäin näkyvä, että itse kykenet sen maallikkona ymmärtämään?

Itse olen selviytynyt sekä syövästä että pitkäaikaisesta masennuksesta ja ahdistuneisuushäiriöstä. Kyllä näistä kovemmalle ottivat ja toimintakykyä rajoittivat enemmän nuo jälkimmäiset.

Usein vaan ei masennuspotilaalla riitä viitsimys siihen, että jaksaa sen lääkekokeilurumban ja mahdolliset sivuvaikutukset. Sitten vaan vingutaan, että mua ei hoideta, kun kuitenkin vaikeissa tapauksissa se SÄÄNNÖLLINEN lääkitys on kaiken muun hoidon perusta.



Eli: onkos arvon ap:llä nyt sitten lääkitys kunnossa?

Eikä sekään muuten kaikilla auta. Ei ole olemassa sellaista ihempilleriä, joka kuin taikasauvan iskusta parantaa kaiken.



Siis, haluaisin lomailla jonkun aikaa ja sen jälkeen haluaisin lopettaa opintoni, jättää kaiken kesken ja mennä vaikka siwan kassalle töihin loppuelämäkseni. En saa/halua tehdä graduan.

Jessus, sähän olet jo syrjäytynyt. Etkä voi tietää lääkkeiden tehoa niitä kokeilematta. Säälittävä juttu.....toivottavasti sieltä kuuluisasta Porvoosta...



nimimerkillä lääkitys kunnossa ja elämä sujuu