Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ystävät hylkäsi

Vierailija
14.06.2012 |

Mulla on työttömyyden myötä "ystävät" kadonneet. Siksi noissa heitoissa, eivät tainneet mitään ystäviä ollakaan. Olen nyt sitä roskasakkia ja pummi, joita he niin vihaavat.



Se, että olen työtön tekee minusta alemman luokan kansalaisen. Se, että nostan päivärahoja oli virhe kertoa heille. Siitä se riemu vasta repesi! Mies onneksi jaksoi muistuttaa, että olenhan minäkin veroja maksanut ja ansainnut ne rahat nyt, kun jäin työttömäksi.



Näiden ns. ystävien mielestä on käsittämätöntä miten ihmiset on työttömiä, he eivät ole olleet päivääkään. Minusta se on hienoa, enkä ole kateellinen, mutta kaipaisin edes pientä ymmärrystä ja tsemppiä! Hyvä ystävä tässä tilanteessa tsemppaisi ja kannustaisi uuteen alkuun. Nämä käänsivät selän. He ovat saaneet työpaikkansa aikanaan suhteilla, joita minulla ei satu olemaan.. Kovasti koitan hakea töitä kyllä.





Tulee nyt taas sekavaa tekstiä! Mua vaan niin ärsyttää se, että aina kun tulee elämässä vaikeus vastaan, katoaa kaikki ihmiset ympäriltä. Itse tsemppaan ja tuen muita, sillä tiedän että sillä tavalla ne vastoinkäymiset voitetaan. Nyt tuntuu ihan helvetin paskalta,









Mulla on tässä viime vuosien aikana ollut vastoinkäymistä toisen perään ja olen huomannut ystävien kaikonneen. Vaikka koitankin olla positiivinen, tunnen välillä tarvetta puhua ystäville niistä asioista, jotka mieltä painaa. Se ilmeisesti ahdistaa heitä ja ovat sitten kadonneet elämästäni. Yhteydenpito on monen kanssa jäänyt minun vastuulleni. Olen itse koittanut aina tsempata ja tukea ystäviä, jos heillä on ollut vaikeaa, mutta takaisin en ole tällaista saanut. Enemmänkin syyttelyä ja halveksuntaa..



Jäin hetki sitten työttömäksi ja se taisi olla viimeinen niitti muutamalle kaverille. Olen nyt työttömäni ollessani, ja voi hurjaa vielä päivärahoja nostellessani, roskasakkia ja pummi. En kelpaa heidän seuraansa. Sen sijaan, että kannustaisivat minua työnhaussa, saan niskaani haukkuja ja nyt minut on suljettu kokonaan ulkopuolelle kaikesta. En ole tervetullut grilli-iltoihin, mökille, en yhtään mihinkään. Hyvä jos moikkaavat kadulla.



Musta tää on ihan hemmetin outoa. Olen lähtöisin lähiöistä jossa kyllä jaksettiin kannustaa ja auttaa toista. Mulle on onneksi lapsuuden ajan tällaiset roskasakki jutut olleet aika vieraita. Alkoholistiperheen lapsena koin toki yläasteella haukkumista, mutta silloin oli samoista lähtökohdista olevia kavereita tukena. Nyt nämä kaverit opiskelevat yliopistoissa, minä en ja en kelpaa heidänkään joukkonsa. Minä kun edelleen kärsin lapsuudestani, vaikka kuinka koitan unohtaa.



Mä oon varmaan tutustunut vääriin ihmisiin tai sitten Suomesta puuttuu se yhteisöllisyys, mitä monissa muissa maissa vielä on. Se yhteisöllisyys ja yhteen hiileen puhaltaminen taitaa loppua, kun jollain menee vähän huonommin. En kaipaa sääliä tai mitään aputoimia, sen vain, että ne ihmiset ois vielä siinä vierellä. Se kun hylätään täysin saa kyllä masentumaan..



Mistäköhän löytäisin sellaista seuraa, joka ei tuomitse? Joka osaa nähdä hetkellisessä työttömyydessäkin jotain positiivista, eikä heti tuomitse. Minustahan tämä on nyt vähän kuin kesäloma, on aikaa hoitaa kaikki rästissä olleet kotihommat, ladata akkuja jne..

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kaksi kolme