Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voinko vaihtaa vauvan ystäväni kanssa?
22.11.2005 |
Kromosomitestissä selvisi, että odotan tervettä poikalasta. Harmittaa, sillä haluaisimme jo tytön. Meillä on kolme poikaa ennestään. Myös ystäväni odottaa vauvaa ja hänen kromosomitestistään selvisi, että hän odottaa tervettä tyttölasta. Hänellä on jo kaksi tytärtä ennestään.
Nyt olemme keskustelleet porukalla (minä, mieheni ja tämä ystäväpariskunta), että vaihtaisimme syntymän jälkeen lapsiamme. Onko se mitenkään mahdollista? En ole vielä neuvolassa asiasta puhunut.
Meidän lasketut ajat ovat kahden päivän välein. Ja synnytykseen olisi kolme kuukautta aikaa.
Miten kannattaa asiassa toimia, että saisimme vaihdettua lapset ilan suurempia sensaatioita?
ja en halua asiattomia kommentteja! Kiitos!
Kommentit (8)
on vuosi 2012. teidän biologisesta lapsestanne on tullut lapsinero ja kaikin puolin maailman ihanin seitsemänvuotias, ja teidän haltuunne päätynyt on aivan mahdoton verhoissaroikkuja ja vessanpöntössä käsiään uittava pikkupiru. PALAUTUSOIKEUTTA EI OO, mitenkäs sitte suu pannaan? Sori, en osaa tämän asiallisemmin tämmöseen kysymykseen vastata :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä se lappujen vaihto auttaa kun toisessa lukee poika ja toisessa tyttö Ehhehee...kai kätilöt tajuaa että poikakopassa olevalla lapsella on tytön vehkeet...ja toisinpäin argh
Meillä on kokemusta jo kolmesta vaihdosta. Oli omat niin helvetin rumia että päädyttiin vaihtoon.
Rohkeasti vaan otat asian puheeksi neuvolassa ja soitat etukäteen synnärille.
No täällä meilläpäin lappuun laitetaan äidin nimi ja lapsen sukupuoli
Sitäpaitsi pojat ovat ihania ja kaikki kuitenkin omia persoonia. T. 4:n pojan äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
me ollaan kanssa tehty niin naapurien kanssa.
Mies vaihtoi sitten mut, lapsen ja tulevan vauvan tietokoneeseen ja omaan aikaan. Haluaisi kai että alettaisiiin taas olemaan yhdessä, mutta miksi? Illassa hän viettäisi perheen, kotitöiden yms kanssa tunnin päivässä, enempään ei ole aikaa. Kahtena iltana ei ollenkaan. viikonloppuisin ehkä pari tuntia voisi olla perheen kanssa.
Huoh, voiko aikuinen mies tosiaan olla tuollainen? Voinko minä olla valinnut miehekseni tuollaisen? Ok, ei hän aina ole tuollainen ollut, mutta koko ajan tilanne paheni ja paheni ennenkuin mä en kestänyt enää. Olin hermoromahduksen partaalla ja olen kyllä vieläkin kun vaan ajattelenkin. Suututtaa niin ettei tiedä miten päin olisi. Ja toisaalta itkettää.
Pitäs kai hyväksyä että tuollainen se nyt vaan on, niin terapeutit joilla käyn, sanoo. Ja totta kai se on. Mutta kun vaan suututtaa...
Missä on se mies jonka kanssa katseltiin elokuvia? Käytiin ystävillä kylässä? Matkoilla? Tehtiin yhdessä ruokaa? Juteltiin?
Nyt on jäljellä vaan tuo jonka tarttee saada pelata tietokoneella yöt, tarttee saada nukkua niin pitkään kuin huvittaa (työpaikalla liukuva työaika, minkä mies käyttää kyllä hyvin hyväkseen).
Miksi meille kävi näin?
Alue: Aihe vapaa
jos ystäväsi ei suostukaan niin sen kun vaan alat lapsivuodeosastolla kyselemään kaikkien tyttövauvojen äideiltä että haluaisiko hän mieluummin pojan.