Mitä tekisit jos olisit minä (päivähoitoasiaa)?

mun mielestä sun ei kannata tehdä mitään jos hoitaja on ihan pätevä...



Jos lapsesi alkaa antamaan takaisin niin sitten hänkin joutuu jäähylle ja sehän ei varmaan ole sun toivomus. Tuon ikäiset nyt vaan on tuollaisia... sitten kun lapsi vähän vanhenee niin hänen kanssaan käydään uudet keskustelut siitä miten kaverisuhteissa toimitaan. Ei se sitä tarkoita että tulee kiusatuksi vaikka ei osaa antaa takaisin samalla mitalla. On myös fiksua lähteä pois tilanteesta.

Kuinka kauan asia on sellainen ettei tarvitse tehdä mitään? Tässä ei ole kyse mistään vain viikkoja jatkuneesta tilanteesta. Aluksi ajattelin itsekin, että ajan kanssa tilanne helpottaa. Mutta ei se ole helppoa kun oma lapsi on hakkaamisen kohteena. Tuntuu, että minun äitinä pitäisi pitää lapsestani huolta ettei kukaan satuta häntä, mutta nyt en siihen pysty ja se tuntuu pahalta.

sano siellä hoitopaikassa että hoitaja voisi ohjata lastasi leikkimään jonkun muun kanssa jos tällaista tapahtuu :)



Meillä on ollut vähän samanlainen tilanne ja aika voimattomaltahan olo tuntuu. Nyt kun lapsi on 4v niin voidaan puhua kotona enemmän siitä että niiden "tyhmiä" tekevien lapsien kanssa ei tarvitse leikkiä tai asiasta voi mennä sanomaan hoitajalle. Puhuimme myös hoitajan kanssa tästä ja hän ilmoitti että asia on tiedossa ja tuota kiusaaja lasta tarkkaillaan kyllä.

Mutta kyllähän 3veet jo puhetta ymmärtävät, eli omallesi voit kertoa, mitä pitää tehdä silloin, jos toinen alkaa lyömään tms.

Mutta kyllähän 3veet jo puhetta ymmärtävät, eli omallesi voit kertoa, mitä pitää tehdä silloin, jos toinen alkaa lyömään tms.

Mutta mitä sanoisin? Että lyö takaisin, vai juokse karkuun? Olen sanonut, että sanoo ettei saa lyödä ja kertoo asiasta myös hoitajalle. Miehen mielestä lapsi pitäisi opettaa lyömään takaisin. Olen ollut erittäin systemaattinen sen kanssa, että meidän perheessä ei suvaita minkäänlaista väkivaltaa kenenkään toimesta. Lapselle voi olla hämmentävää jos alankin nyt kehoittaa häntä toimimaan toisin kuin olen tähän asti opettanut. Toisaalta en halua, että lapseni ei pysty puolustamaan itseään. Olen kai ollut niin hyväuskoinen ja tyhmä, että olen kuvitellut muiden vanhempien toimivan samalla tavalla.

Ja olen sitä mielessäni pyöritellyt. Mutta hitaasti lämepenevän lapsen vieminen uuteen hoitopaikkaan on sekin oma juttunsa. Muutenkin tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että minun lapseni olisi se joka joutuisi lähtemään. Tuntuu, ettei asioita pitäisi hoitaa "karkaamalla".

sano siellä hoitopaikassa että hoitaja voisi ohjata lastasi leikkimään jonkun muun kanssa jos tällaista tapahtuu :) Meillä on ollut vähän samanlainen tilanne ja aika voimattomaltahan olo tuntuu. Nyt kun lapsi on 4v niin voidaan puhua kotona enemmän siitä että niiden "tyhmiä" tekevien lapsien kanssa ei tarvitse leikkiä tai asiasta voi mennä sanomaan hoitajalle. Puhuimme myös hoitajan kanssa tästä ja hän ilmoitti että asia on tiedossa ja tuota kiusaaja lasta tarkkaillaan kyllä.

On perhepäivähoidossa, jossa ei ole muita samanikäisiä. Muut lapset ovat aika paljon vanhempia, ja tykkäävät jo vähän erilaisista leikeistä.

Molemmat kuulostavat täysin normaaleilta vajaa 3-vuotiailta. Hyvin eri luonteisia vaan ovat ja erilaisia lapsiahan ovat hoitopaikat täynnä.

Molemmille tekee varmaan hyvää olla erilaisten lasten kanssa. hoitajan täytyy tietysti ohajat tilannetta. rauhoittaa toista ja rohkaista toista. Mutta ei voi oleetta että tuonikäiset yhdestä huomautuksesta oppivat - ehkä vasta sadannesta.

Vuoden tai puolenkin kuluttua tilanne voi olla jo ihan toine ja leikki sujua, kun molemmat oppivat lisää kommunikointitaitoja.

Molemmat kuulostavat täysin normaaleilta vajaa 3-vuotiailta. Hyvin eri luonteisia vaan ovat ja erilaisia lapsiahan ovat hoitopaikat täynnä. Molemmille tekee varmaan hyvää olla erilaisten lasten kanssa. hoitajan täytyy tietysti ohajat tilannetta. rauhoittaa toista ja rohkaista toista. Mutta ei voi oleetta että tuonikäiset yhdestä huomautuksesta oppivat - ehkä vasta sadannesta. Vuoden tai puolenkin kuluttua tilanne voi olla jo ihan toine ja leikki sujua, kun molemmat oppivat lisää kommunikointitaitoja.

Puoli vuotta on mennyt jo, ja hoitajan mukaan tilanne on vain pahentunut :(

Nämä on hankalia juttuja. Olen pph itsekin, ja se on niin vanhemmille, kuin varsinkin lapselle ja hoitajalle vaikeaa, kun ryhmässä on yksi joka jatkuvasti käy käsiksi ja/tai kiusaa muita lapsia.



Jotkut lapset on luonteeltaan sellaisia, että turhautuvat hyvin herkästi, ja käyvät käsiksi. Pieni lapsi ei osaa ilmaista suuttumustaan aina oikein, ja hyvin usein menee juuri tuohon, että lyödään/tönäistään tai puraistaan toista :( Se on kurjaa, ja usein siinä joutuu kohteeksi juuri se leikkikaveri jonka kanssa eniten leikitään. Itse kyllä puutun joka ikinen kerta siihen, jos toista satutetaan, meillä pyydetään ensimmäiseksi anteeksi, puhutaan ja mennään miettimään "jäähypenkille" joka on sijoitettu niin, että lapsi näkee sen, että muut saavat jatkaa leikkiä, kun taas hän miettii tuliko tehtyä väärin.

Niin, tietysti iän mukaan nuo rangaistukset, mutta jokaisen kohdalla nämä asiat käydään läpi. Jo 1v ymmmärtää kiellon ja joutuu pyytämään anteeksi omalla tavallaan, vaikka sitten silittämällä tai halaamalla.



3v alkaa olla vaan jo siinä iässä, että on sen verran iso, että pitäisi saada tosiaan tuo huono tapa kitkettyä pois, se on vaan hoitajallekin hankalaa, jos lapsi jatkuvasti tekee tuota, eikä mikään jäähyn ja kiellon määrä tunnu asiaan vaikuttavan. :(

Itsekin olen sillä kannalla, että se joka joutuu "kiusaamisen kohteeksi" ei missään tapauksessa pitäisi olla se, joka vielä joutuu lähtemään pois hoidosta, jos muuten paikka on sopiva.



Vaikeita asioita, ja ryhmän toimivuus on kyllä sellainen asia, joka tekee kaikkien päivästä joko mukavia tai hyvin hankalia :(



Sinuna puhuisin vielä hoitajan kanssa, ja mielellään vaikka sen toisen lapsen vanhempien kanssa, mitä he asiasta ovat mieltä, ja tapahtuuko tuota tönimistä jne kotonakin tai muualla, vai onko lapsi vaan huomannut, että sinun lapsesi on herkkä luonteeltaan ja tönimällä ja "päsmäröimällä" saa helposti tahtonsa läpi leikeissä.

Meillä oli hoidossa aikanaan lapsella samaa. Tyttöni puhui pitkiä lauseita jo alle kaksivuotiaana, samanikäinen poika vasta ollessaan 3,5 v. Muksujen ollessa n. 3v poikaa selvästi ärsytti, kun lapseni sanallisesti johti leikkejä eikä hän pystynyt osallistumaan haluamallaan tavalla/häntä ei ymmärretty. Noissa tilanteissa poika tyypillisesti löi lastani tai puri. Hoitaja jäähytti toista ja lohdutti toista. Kotonakin puhuttiin paljon tytön kanssa siitä, että toista varmasti ärsyttää kun ei osaa osallistua sanallisesti leikkiin. 3-vuotias ymmärsi tämän jo hyvin oppi kyllä lukemaankin toisen ilmeitä ja ärsyynnystä ja toisaalta malttoi ehkä hiukan enemmän keskittyä toisen kommunikointiyrityksiin ja kysyi "tarkoitatko tätä?". Joo tai ei osasi puhumattomampikin vastata. 3,5 vuotiaina poika alkoi viimein puhua kunnolla ja ovat siitä asti olleet ihan parhaita kavereita.

Nämä on hankalia juttuja. Olen pph itsekin, ja se on niin vanhemmille, kuin varsinkin lapselle ja hoitajalle vaikeaa, kun ryhmässä on yksi joka jatkuvasti käy käsiksi ja/tai kiusaa muita lapsia. Jotkut lapset on luonteeltaan sellaisia, että turhautuvat hyvin herkästi, ja käyvät käsiksi. Pieni lapsi ei osaa ilmaista suuttumustaan aina oikein, ja hyvin usein menee juuri tuohon, että lyödään/tönäistään tai puraistaan toista :( Se on kurjaa, ja usein siinä joutuu kohteeksi juuri se leikkikaveri jonka kanssa eniten leikitään. Itse kyllä puutun joka ikinen kerta siihen, jos toista satutetaan, meillä pyydetään ensimmäiseksi anteeksi, puhutaan ja mennään miettimään "jäähypenkille" joka on sijoitettu niin, että lapsi näkee sen, että muut saavat jatkaa leikkiä, kun taas hän miettii tuliko tehtyä väärin. Niin, tietysti iän mukaan nuo rangaistukset, mutta jokaisen kohdalla nämä asiat käydään läpi. Jo 1v ymmmärtää kiellon ja joutuu pyytämään anteeksi omalla tavallaan, vaikka sitten silittämällä tai halaamalla. 3v alkaa olla vaan jo siinä iässä, että on sen verran iso, että pitäisi saada tosiaan tuo huono tapa kitkettyä pois, se on vaan hoitajallekin hankalaa, jos lapsi jatkuvasti tekee tuota, eikä mikään jäähyn ja kiellon määrä tunnu asiaan vaikuttavan. :( Itsekin olen sillä kannalla, että se joka joutuu "kiusaamisen kohteeksi" ei missään tapauksessa pitäisi olla se, joka vielä joutuu lähtemään pois hoidosta, jos muuten paikka on sopiva. Vaikeita asioita, ja ryhmän toimivuus on kyllä sellainen asia, joka tekee kaikkien päivästä joko mukavia tai hyvin hankalia :( Sinuna puhuisin vielä hoitajan kanssa, ja mielellään vaikka sen toisen lapsen vanhempien kanssa, mitä he asiasta ovat mieltä, ja tapahtuuko tuota tönimistä jne kotonakin tai muualla, vai onko lapsi vaan huomannut, että sinun lapsesi on herkkä luonteeltaan ja tönimällä ja "päsmäröimällä" saa helposti tahtonsa läpi leikeissä.

Oma lapseni ei ole ainoa, joka on kohteena. Kuulema tekee samaa myös isommille. En tiedä miten nuo isommat siihen suhtautuvat. Omastani vain tiedän, ettei tee mitään takaisin. Hoitajan kanssa olen puhunutkin. Hän kyllä ymmärtää huoleni ja on itsekin ehkä hieman turhautuneen oloinen tilanteeseen, koska joutuu koko ajan puuttumaan asiaan eikä ehdi oikein edes ruokaa laittamaan.

Tuo lapsen vanhemmille puhuminen tuntuu vähän vaikealta. Tuntuu, että en välttämättä osaisi ilmaista itseäni ilman että kuulostan arvostelevalta. Jokaiselle varmasti oma lapsi ja sen kasvatus ovat niin tärkeitä asioita, että niistä puhuminen negatiivisessa kontekstissa voidaan helposti käsittää väärin. Enkä edes tiedä mitä sanoa, koska varmasti hekään eivät hyväksy tuollaista käytöstä ja tekevät parhaansa. Hoitaja on kyllä asiasta heidän kanssaan keskustellut.

Ehkä eniten kaipaisin vinkkejä siihen kuinka minun pitäisi opastaa omaa lastani toimimaan tällaisissa tilanteissa.

Meillä oli hoidossa aikanaan lapsella samaa. Tyttöni puhui pitkiä lauseita jo alle kaksivuotiaana, samanikäinen poika vasta ollessaan 3,5 v. Muksujen ollessa n. 3v poikaa selvästi ärsytti, kun lapseni sanallisesti johti leikkejä eikä hän pystynyt osallistumaan haluamallaan tavalla/häntä ei ymmärretty. Noissa tilanteissa poika tyypillisesti löi lastani tai puri. Hoitaja jäähytti toista ja lohdutti toista. Kotonakin puhuttiin paljon tytön kanssa siitä, että toista varmasti ärsyttää kun ei osaa osallistua sanallisesti leikkiin. 3-vuotias ymmärsi tämän jo hyvin oppi kyllä lukemaankin toisen ilmeitä ja ärsyynnystä ja toisaalta malttoi ehkä hiukan enemmän keskittyä toisen kommunikointiyrityksiin ja kysyi "tarkoitatko tätä?". Joo tai ei osasi puhumattomampikin vastata. 3,5 vuotiaina poika alkoi viimein puhua kunnolla ja ovat siitä asti olleet ihan parhaita kavereita.

En osaa kyllä vastata. Olen kuullut jotakin lapsen sanovan, ja sen perusteella minulle jäi ihan normaali kuva. Hoitaja ei ole myöskään maininnut mitään ongelmista tuolla saralla, joten en välttämättä usko että kyse on tässä tapauksessa tuosta.

Missä tahansa hoitopaikassa voi tulla vastaan joku toinenkin noin käyttäytyvä.



Jäävätkö lapset kesälomalle piakkoin? Voisiko olla toivoa, että loman aikana tämä toinenkin kasvaisi ja kehittyisi sen verran, että nuo temput olisivat syksyllä taakse jäänyttä elämää?

Toivottavasti asia sitten tuolla korjaantuisi. Tuntuu vain niin pahalta jättää lapsi hoitoon kun tietää, että todennäköisesti tulee taas nukesta päähän tai vastaavaa. Eipä tässä kai sitten mitään pikaratkaisua ole odotettavissa :(