Sain kuulla lähiomaisen heikenneestä tilasta ja tuskin ehdin enää katsomaan.

ja tietysti myös liikkeellelähtö, teko.

nukkuu, matka 400 km, sairaalaan ei saa kuitenkaan mennä yöllä. Päätettiin odottaa aamuyöhön, että koko perhe pääsee mukaan. Muutoin olisin itse jo menossa.

uskonut, miten lohduttavalta tuntuu, kun joku vieras sanoo av:lla että jaksamista. Kiitos siitä.

Mieti vielä, siirtäisitkö kumminkin lapset autoon nyt heti ja ajamaan vaan. Eihän se lapsia häiritse, vaan jatkavat unia autossa. Usein sairaalassa laitetaan omaan huoneeseen kuolemaan tai liinavaatevarastoon, joten omainen voi olla paikalla. Aina ei onnistu. Eli mieti, kiirehtisitkö kumminkin paikalle. Kysy sairaalasta.

Järki sanoo kuitenkin, että lasten kannalta parempi nukkua edes jonkunlainen yö. Vai onko nyt tilanne, että edes lasten paras ei ole etusijalla? Päätin jo sen, että lähdemme neljän aikaan.

Menin itse yksin. Jaksamista! Olin itse juuri samassa vaiheessa

aamulla perässä? Jos saatte kaksi autoa jostain.

pääseekö sinne yöllä. Onko miehesi mukana? Lapset ja hän hotelliin/sukulaisiin, sinä sairaalaan? Ja jos kyse on kuitenkin kuolinhetkestä hetkellä millä hyvänsä, niin.. sinua voisi auttaa lähelle pääsy, mutta saisitko lapsiasi johonkin naapuriin/ystävälle/tuttavalla tai että joku tulisi kotiin heitä katsomaan, ja sinä voisit mennä?

Itselläni on tilanne, että ystävä tappoi itsensä, mies yritti ollen tällä hetkellä sairaalassa ja toinen ystävä sairastaa syöpää.. Elämä on arvokasta, mutta sitä ei ikinä pysty ennustamaan mitä tulee tapahtumaan. Voimia ja halauksia, ap..

Soitto osastolle, asiasta sopiminen ja poliklinikan kautta sisään.

Tai sitten koko perhe nyt.



Jos kyseessä on tosiaan lähiomainen (vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset) niin kyllä, minusta nyt tämä tilanne ajaa sen edelle, että joutuu herättämään lapset.



Lapsillasi on (toivottavasti) vielä pitkä elämä edessään ja monta monituista hyvin nukuttua yötä sen myötä. Sen sijaan sinulla on vain tämä ainoa kerta jäljellä koittaa ehtiä katsomaan lähiomaistasi niin että hän olisi vielä elossa. Tartu tähän mahdollisuuteen. Sitä et enää saa toista kertaa. Ajattele asiaa vaikkapa noin 6kk päähän. Haittaako ensi jouluna se, että lapsesi joutuivat heräämään kerran keväällä iltamyöhään ja matkustamaan autolla jonnekin? Ei varmastikaan. Sen sijaan sinua voi harmittaa todella paljon se jos et ehtinyt keväällä hyvästellä läheistäsi kun hän oli vielä elossa.



Sairaalaan kyllä pääsee tällaisessa tilanteessa mihin aikaan tahansa. Tartu tähän viimeiseen mahdollisuuteesi.



Halaus.

Ei se lapsia mitenkään haittaa. Mieti, että oletko itse ajokunnossa? Jos päätätte lähteä nyt, niin olisi parempi, että miehesi ajaa.



Ei lapsia tarvitse nyt ajatella.

niin oikeassa. Kyllä me lähdetään nyt. Lapset ovat muutenkin epäsäännöllisiä, nukkuvat vaikka missä jos nukuttaa ja sitten päinvastoin. Kiitos myötäelämisestä.



Terveisin Ap

Älä syyttele, äläkä jossittele. Sun läheisestä pidetään huoli sairaalassa, sillä ei ole kipuja ja luultavammin yöhoitaja istuu kaikki mahdolliset ajat läheisesi vierellä, saattaapa olla saattohoitaja ihan pelkästään läheistäsi varten paikalla. Muista, että elämä jatkuu ja sun tämäniltainen ratkaisu on oikea. Jaksamista!

menoa, en odoteluut aamuun...

jos he myöhemmin saavat tietää tilanteesta, he ovat sitä mieltä, että olisitpa vaan mennyt. Se olisi ollut sulle ja sun läheiselle niin tärkeää. Ajattele, että lapsesi haluaisi, että olisit omaisesi tukena.



(Mua harmittaa kauheasti aina vaan, että mun isoisä sairasti leukemiaa, kun synnyin ja kuoli kun olin lähes parivuotias. Äitiäni oli kielletty olemasta ukin lähellä, kun voin saada tartunnan. (Leukemia oli aiheuttanut hänelle sienen.) Mummini oli meillä hoitamassa minua ja ukki oli ihan yksin kaksi vuotta. Tuntuu kamalan "syylliseltä", vaikkei mua ole syyllistetty.)

Surullista, että täällä joutuu kuolemaan. Läheisen kuolema on jokaiselle niin kamalan raskasta.



Toivotan jaksamisia.