Kivasti olin nolo. Naapuriasia.

Me ollaan perheemme kesken pohdittu, että kovin vaikeaa on tervehtiä uusia naapureita, kun tuntuu että poistuvat pihalta heti kun me tullaa ulos tai ainakin kääntävät selkänsä. No, ei oo pakko...



Mutta just naapurin teini-ikäinen poika tervehti yllättäen minua iloisesti, ja miten mä reagoin: En suinkaan tervehdi yhtä iloisesti takaisin, vaan hämmennyn ja mutisen moikat, sekä pakenen äkkiä paikalta.



Nyt ne pitää meitä varmaan yhtä outoina kun me niitä. Kiva.