Lue keskustelun säännöt.
Lastani eiu huvita käydä (kalliissa) harrastuksessaan. Pakotanko?
08.05.2012 |
Lapsi on harrastanut syksystä asti harrastusta, josta li aluksi aivan innoissaan. Nyt harastus on alkanut tuntua painolastilta ja lapsi haluaisi aina uudestaan ja uudestaan jättää menemättä sinne.
Pari kertaa olen antanut periksi, jos lapsi on ollut nuhainen tai muuten väsynyt, mutta tänäänkin syynä oli van "ettei jaksa".
Pitäisikö lapsi kylmästi pakottaa harrastukseen ainakin lukukauden loppuun asti vai antaa leikkiä kotona ja maksaa turhasta hammasta purren.
Kommentit (9)
Ite varmaan vaan selittäisin lapselle että harrastus on kallis eikä sitä sovi noin vain lopettaa ja että lukukauden loputtua saa kyllä sitten lopettaa harrastuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja antaisin sitten päättää itse jatkosta. Voihan olla kysymys ihan kevätväsymyksestäkin jos harrastus on ennen ollut mieluinen.
että tämä lukukausi käydään loppuun (kun ei harrastukseen menemiseen liity kumminkaan mitään suurta pelkoa, ahdistusta, itkua) ja sitten syksyllä ei tartte enää mennä, jos ei kiinnosta. Yrittäisin kyllä kysellä, että miks ei enää halua mennä, kun alussa kumminin oli ihan innoissaan. Onko harrastuksessa sattunut jotain, vai eikö vaan jaksaisi lähteä. Entä harrastuskerran jälkeen, millä mielellä lapsi on?
Onko siellä tapahtunut jotain?
Tai voiko olla joku henkilö, joka kiusaa?
Tai onko harrastuksen arvostus kaveripiirissä huono?
Mulla oli kersana semmonen kaveri, jonka äiti pakotti sen soittamaan torvea.
Sitten se itki ja soitti sitä hiton torvea. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi on huomannut ettei oo kauhean hyvä siinä harrastuksessa ja siksi ei haluaisi mennä... Itse muistan lapsuudesta miten hirveää oli mennä tanssiharkkoihin jos tiesin että siellä on menossa joku koreografia jota en tahtonut saada haltuun niin millään. Sit kun niitä onnistumisia taas tuli, olikin siellä harkoissa sitten kahta kivempaa olla!
Ei tietenkään pidä pakottaa. Kotonakin voi montaa asiaa harrastaa jos on välineet, ja muualla. Ajan kanssa hän löytää mieleisensä tai sitten viihtyy muualla. Huonot kokemukset muista tai tuloshakuisuus tms. voivat olla syy miksei halua mennä. Se on ok. Positiivisesti pitäisi suhtautua lapseen. Aina ei ole pakko jaksaa, onhan koulussa jo riittävästi.
Ensikerralla harrastuksen hinta ei tarvitse olla niin kallis, jos käy kodin ulkopuolella. Ja jos sitä rahaa ei saa takaisin. Kyllä harrastuksen järjestäjän pitää ymmärtää ettei lapsilta voi kaikkea vaatia. On tyypillistä että osa lopettaa tietyn harrastuksen syystä tai toisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi on huomannut ettei oo kauhean hyvä siinä harrastuksessa ja siksi ei haluaisi mennä... Itse muistan lapsuudesta miten hirveää oli mennä tanssiharkkoihin jos tiesin että siellä on menossa joku koreografia jota en tahtonut saada haltuun niin millään. Sit kun niitä onnistumisia taas tuli, olikin siellä harkoissa sitten kahta kivempaa olla!
Tää on kyllä vähän OT.
Miehen lapsella on jotenkin huono itsetunto, julistaa kernaasti omaa osaamistaan mutta heti jos epäonnistuu tai huomaa että joku toinen osaa yhtä hyvin tai paremmin, alkaa hokea olevansa ihan surkea. :( En tiedä mitä pitäisi tehdä, kun en voi hyväksyä sitäkään että lyttää sisaruksiaan tyyliin "sä et osaa", ja sitten hävittyään vaikka jonkun ihan leikkimielisen pelin mököttää, kiukuttelee ja julistaa omaa huonouttaan. Haluaisin kehua ja kannustaa, mutta tuntuu että lapsen päähän ei mahdu että kyllä muutkin voivat olla hyviä kuin vain yksi.
Siten liittyi siis tähän viestiin että kun ko. lapsella on tuntunut hiipuvan mielenkiinto omaa harrastusta kohtaan (joka on aiemmin ollut lapselle vähän kaikki kaikessa), oon epäillyt että johtuis siitä että on huomannut ettei ookaan siinä niin hyvä kuin on ajatellut ikään kuin luontaisesti olevansa, ja lannistuu eikä jaksa treenata harrastuksessa paremmaksi.
Ite varmaan vaan selittäisin lapselle että harrastus on kallis eikä sitä sovi noin vain lopettaa ja että lukukauden loputtua saa kyllä sitten lopettaa harrastuksen.