Terapia ei arkeani helpota eikä loppuelämäni suuntaa muuta.
Ja sen vuoksi en terapiaa enää jatkakaan. Mieluummin käytän loppuelämäni asioihin, joita haluan vapaaehtoisesti tehdä, en siksi että joku taho pakottaisi.
Kommentit (17)
nauran näille psykomamman otsikoille. Psykis, sä olet kuin viisivuotias, oikeesti :DDD. Selvä homma.
nauran näille psykomamman otsikoille. Psykis, sä olet kuin viisivuotias, oikeesti :DDD. Selvä homma.
Lopetan terapian. Arki ei muutu, ainoastaan vaikeutuu jos terapiaa jatkan. En tuhlaa tulevaa eläkevuottani vanhojen juttujen vetvomiseen, varsinkaan kun ei ole pakko, eläke maksetaan joka tapauksessa, kävinpä terapiantapaisessa tai en.
Niin minäkin. Tosin on olemassa asioita joista en välttämättä nauti mutta olen psyykannut itseni ajattelemaan niin että ne kannattaa tehdä. Ja en hengaile minuuttiakaan sellaisten ihmisten kanssa jotka syövät energiaani. Siihen ei auta edes oman asenteen muutos, noihin ankeuttajiin.
tulevaisuudessa. Ja keskityn nyt fyysisen kuntoni kohottamiseen, pää voi olla sekaisin, siitä en kärsi.
Ja nuppi paranee itsestään kun fysiikka paranee. Molempiin ei voimat riitä, pakko valita kroppansa kuntouttaminen.
Terapian paras puoli on siinä, että saa koko session ajan puhua vain itsestään.
Terapian paras puoli on siinä, että saa koko session ajan puhua vain itsestään.
Lukekoot terppa vaikka seiskaa, mä en sitä enää viihdyttämässä käy.
kyllä sen saa ihan vapaasti lopettaa jos tuntuu ettei siitä ole hyötyä.
kerrot se täällä miksi?
Terapeutin ja yhteiskunnan resurssit tulee paremmin hyödynnettyä jos terapiassa käy joku sellainen, joka oikeasti hyötyy siitä ja on motivoitunut muuttamaan asioita. Terapia ei ole mikään valohoito jossa terveyttä kaadetaan päähän, vaan vaatii itseltä kovaa työntekoa, sitoutumista ja motivaation.
Terapia ei ole mikään valohoito jossa terveyttä kaadetaan päähän, vaan vaatii itseltä kovaa työntekoa, sitoutumista ja motivaation.
että sikäli psykis on oikeassa. Ei ole vielä tarpeeksi pohjalla. Ehkä parin vuoden päästä.
Annan erittäin mielelläni minun terapiaani varatut ajat sellaiselle, joka siitä uskoo hyötyvänsä ja joka on motivoitunut hommaan aikaansa tuhlaamaan.
Ja taas tuli tehtyä oikea ratkaisu, josta vielä joku onnekas hyötyy.
En koe olevani terapiankaltaisen ajanhukka-hoidon tarpeessa ja vaikka olisinkin, käytän jäljellä olevan elinaikani mieluummin johonkin sellaiseen, josta oikeasti koen jotain saavani.
helpota ja nykyään elän tässä hetkessä, en mieti mennyttä enkä tulevaa, on vain se mitä on nyt.
ole mitään apua, jos siihen ei ole motivoitunut. Ei siis tosiaan kannata jatkaa.
Ihmisen elämä on niin lyhyt.
Terapiaan tuhlata. Nukkuminenkin tuo enemmän nautintoa ja hyötyä.
Ja epävakaus kuulemma helpottaa itsestään mitä vanhemmaksi tulee, ni turha sen hoitoon on aikaansa tuhlata.
Oletko yksi ja sama henkilö, joka on aina lopettamassa terapiansa.