Lue keskustelun säännöt.
Olen tällä hetkellä nolla-tuloinen kotirouva, mieheni elättää koko perhettä. Mitä haluatte kysyä?
Kommentit (20)
miehelläsi hyvä palkka? Kuinka monta lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olet varautunut taloudellisesti eroon tai puolisosi kuolemaan?
paitsi mä saan kyllä työttömyyskorvausta jolla lyhennetään laina ja muutama lasku!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hävetä tippaakaan, elän elämäni parhainta aikaa. Olen aidosti onnellinen, kateellisten panettelusta huolimatta! :)
On upeaa, kun ei tarvitse stressata turhaakin turhemmilla työasioilla. Voi ihan oikeasti keskittyä vain niihin asioihin, jotka elämässäni ovat tärkeimpiä: perheeseen, omaan kehittymiseen, terveyteen. Ja aina on muuten lomatkin miehen kanssa samaan aikaan! ;)
Siksi "tällä hetkellä", etten tiedä, millon urani kotirouvana oikein lopulta päättyy.
Mitään rikkaita ei tosiaankaan olla, mutta hyvin tullaan silti toimeen. Onneksi on tullut tehtyä elämässä hyviä taloudellisia ratkaisuja ja sijoituksia. Mies tienaa keskimääräistä paremmin, mutta ei silti tarvitse solidaarisuusveroja maksella. Vakuutusasiat on asianmukaisesti hoidettu kuntoon, koskaanhan ei voi tietää, mitä tapahtuu huomenna. Järkevällä sijoittamisella voi myös turvata tulevaisuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko naimisissa? Miten olet varautunut taloudellisesti eroon tai puolisosi kuolemaan?
Ollaan naimisissa. Vakuutusasiat on kunnossa, sijoituksiakin löytyy. Jos puolisoni kuolisi, ei taloudelliset murheet olisi muutenkaan itselläni niitä suurimpia missään tapauksessa.
Eläkettä ei kerry, se tuntuu olevan monen mielestä jotenkin hirveän pelottavaa. Miksi ihmeessä? Sen verran pitää jokaisen kansalaisen opiskella yhteiskuntapolitiikkaa, että ymmärtää tämän nykyisen eläkejärjestelmän ehtivän uudistua ja kaatua vielä monia kertoja ennen kuin esim. minä itse olen eläkeiässä.
Suosittelen kaikille, mikäli vain rahkeet riittävät! Elämänlaatuni on parantunut 150%:sti, elimistöni voi huomattaasti paremmin, eipä ole ollut terveysongelmia tai turhaa stressiä, voin henkisesti paremmin kuin koskaan!
Mitään rikkaita ei tosiaankaan olla, mutta hyvin tullaan silti toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläkettä ei kerry, se tuntuu olevan monen mielestä jotenkin hirveän pelottavaa. Miksi ihmeessä? Sen verran pitää jokaisen kansalaisen opiskella yhteiskuntapolitiikkaa, että ymmärtää tämän nykyisen eläkejärjestelmän ehtivän uudistua ja kaatua vielä monia kertoja ennen kuin esim. minä itse olen eläkeiässä.
Olen sanaton tällaisen typeryyden edessä.
Laasasta? Minkänäköinen miehesi on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen mielestä on vaan mukavaa kun olen kotona. :) kyllä joskus hamassa tulevaisuudessa työelämäkin kutsuu.
Mikä olet koulutukseltasi? Ehditkö olla työelämässä ennen kotiin jäämistä?
Kaipaatko mitään työelämästä? Saatko älyllisiä haasteita (yms. muita tunteita) harrastustesi parista?
Jos teille tulisi vielä useita lapsia, voisitko suoda myös miehellesi perhevapaa arkea (ja tuota samaa ihanaa tunnetta/vapautta, mitä itse nyt hehkutat) ja mennä itse töihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä olet koulutukseltasi? Ehditkö olla työelämässä ennen kotiin jäämistä?
Kaipaatko mitään työelämästä? Saatko älyllisiä haasteita (yms. muita tunteita) harrastustesi parista?
Jos teille tulisi vielä useita lapsia, voisitko suoda myös miehellesi perhevapaa arkea (ja tuota samaa ihanaa tunnetta/vapautta, mitä itse nyt hehkutat) ja mennä itse töihin?
Koulutukseltani olen KTM. Työelämässä ehdin olla käytännössä vain kesätöiden ja harjoittelujen verran ennen "uraani" kotirouvana. Älyllisiä haasteita saan mm. omaehtoisesta opiskelusta, esim. nyt suorittelen avoimen yliopiston kursseja täysin omaan tahtiini. Luen myös paljon ja yritän kehittää itseäni monilla tavoilla. Älyllinen kehittyminen on vain yksi osa-alue. Keho ja sen tiedostaminen on kasvattanut merkitystään nyt kun rauhoittumiseen on ollut aikaa.
Työelämästä kaipaan oikeastaan vain työkavereita ja sitä tiettyä yhteisöllisyyden tunnetta. Mutta toisaalta, koen ne nykytyömaailman varjopuolet liian suuriksi, että tahtoisin pelkkien työkavereiden vuoksi sinne takaisin.
Meillä mies ei tahtoisi olla kotona, uskokaa tai älkää. On paljon urasuuntautuneempi, kunnianhimoisempi ja haluaa edetä urallaan pitkälle: saa tyydytystä suorittamisesta ja muiden arvostuksesta, jota kokee työmaailmassa saavansa. Tämän sallin hänelle luonnollisesti ja yritän tukea omalla tavallani. Yhdessä ollaan pohdittu, että urakeskeisyys ei hänelle olisi edes mahdollista näissä mittasuhteissa jos minäkin tekisin pitkää päivää uraohjuksena. Eli win-win-tilanne tämä on monilla tavoilla. Mutta niinhän sitä sanotaan, että jokaisen menestyneen miehen takana on nainen....
sama tilanne täällä. mies tienaa tällä hetkellä perheemme tulot.
tämä ennemminkin ottaa aivoon. Nöyryyttävää elää toisen siivellä.
Täällä myös yksi nollatuloinen, jonka mies tienaa perheen rahat. Kasvava trendi nykyään, olen huomannut myös lähipiirissäni. Akateemiset, korkeastikoulutetut jättäytyvät tietoisesti oravanpyörän ulkopuolelle.
Nykyisin urasuuntautuneimmat taitavat naissukupuolen keskuudessa olla niitä maksimissaan tradenomitasoisia pyrkyreitä, jotka ovat niin kovasti tekevinään uraa jonkun keskikokoisen firman toimistosihteereinä. Pääsevät firmauskollisina maksimissaan keskijohtotasolle 20 vuoden kuluttua lähinnä säälistä, kun ovat niin sitkeästi pysyneet samassa yrityksessä kaikki nämä vuodet. Tulee vähän mieleen se YLE:n Tahdon asia-sarjan markkinointifirman sihteeri, joka oli olevinaan niin kovin kiireinen koko ajan.
Oletteko naimisissa? Miten olet varautunut taloudellisesti eroon tai puolisosi kuolemaan?
Ollaan naimisissa. Vakuutusasiat on kunnossa, sijoituksiakin löytyy. Jos puolisoni kuolisi, ei taloudelliset murheet olisi muutenkaan itselläni niitä suurimpia missään tapauksessa.
Eläkettä ei kerry, se tuntuu olevan monen mielestä jotenkin hirveän pelottavaa. Miksi ihmeessä? Sen verran pitää jokaisen kansalaisen opiskella yhteiskuntapolitiikkaa, että ymmärtää tämän nykyisen eläkejärjestelmän ehtivän uudistua ja kaatua vielä monia kertoja ennen kuin esim. minä itse olen eläkeiässä.
Suosittelen kaikille, mikäli vain rahkeet riittävät! Elämänlaatuni on parantunut 150%:sti, elimistöni voi huomattaasti paremmin, eipä ole ollut terveysongelmia tai turhaa stressiä, voin henkisesti paremmin kuin koskaan!
että kotona loisineet saisivatkin yht´äkkiä reilusti eläkettä? Tai että kukaan ei saisi mitään eläkettä?
Älä nyt ressukka unta näe. Kyllä ne on työssäkäyvät, jotka ne eläkeuudistuksetkin tekevät, ja aivan varmasti se jako tulee jatkossakin olemaan se, että ne jotka ovat työllään eläkettä ansainneet, tulevat eläkettä saamaan, ja ne jotka eivät ole töihin vaivautuneet, saavat tulla toimeen miten parhaiten pystyvät.
PS: mä en jaksa ymmärtää tätä vauhkousta eläkkeistä ja sitä, että " tulevaisuudessa ei eläkkeitä ole ollenkaan". Jos kerran me pienimmät sukupolvet pystymme maksamaan suurten ikäluokkien eläkkeet, miten kummassa voisi olla niin, että meitä seuraavat taas huomattavasti suuremmat ikäpolvet eivät kykenisi meidän eläkkeitämme hoitamaan? Kun silloin on kuitenkin jo pelkkä huoltosuhde huomattavasti parempi.
Tajuatko, että kun isot ikäluokat ovat vaipoissaan hoidettavina, sinä olisit jäämässä eläkkeelle. Eli sinun lapsesi maksaisivat sekä näiden vanhojen eläkkeet ja hoidot ja sinun eläkkeesi. Tämä yhtälö ei voi käydä toteen nykyisellä eläkeiällä. Sitä pitää väistämättä nostaa.
miten niin tällä hetkellä? Mitä se tarkoittaa? Miksi olet tuossa tilanteessa?