Mitä luulet exäsi kertovan sinusta nykyiselleen? Mihin suhde kaatui?
Minäpä aloitan.
Ex nro 1: (Ensirakkaus) Luulen että hän periaatteessa puhuu minusta lähinnä hyvää, ja sanoo että 3 vuoden suhteemme kaatui siihen kun olimme niin nuoria ja kummankin täytyi vielä elää. Tosiasiassa suhteemme kaatui miehen krooniseen petollisuuteen, jonka tietysti hän pistää varmaan nuoruuden piikkiin. No, ihan sama.
Ex nro 2: (pitkäksi venähtänyt laastarisuhde)Hän on vihannut minua yhtä paljon kuin on rakastanut, koska minä petin ja jätin hänet, koska tajusin etten rakastanut häntä. 2 vuotta kestänyt laastarisuhde kaatui omaan mahdottomuuteensa. Pahimman jälkeen olemme vuosien saatossa päässeet väleihin, mutta epäilempä ettei hän minusta kovin mairittelevaan sävyyn nykyiselle vaimolleen puhu. Ehkä vähättelee suhdettamme myös omalta puoleltaan, vaikka olimme kihloissa ja menossa naimisiin. Toisaalta, enpä muuta häneltä ansaitsisikaan.
Ex nro 3: (Psyykkisesti sairas, takertuva masennuspotilas) Hän taatusti haukkuu minua nykyiselleen ja kaikille muillekin joille vain on mahdollista. Haukkui minulle myös aikaisempia naisiaan. Olen hänen mielestään varmaan itsekäs, työnarkomaani ja tunnekylmä ihminen. Hän oli emotionaalisesti kuiviin imevä vampyyri ja järkyttävän mustasukkainen sekä omistuksenhaluinen. En olisi saanut tietokoneellakaan olla ja tehdä kotitöitä hänen läsnäollessaan, vaan kaikki aika olisi pitänyt käyttää hänen egonsa pönkittämiseen. Tämän lisäksi meillä oli täysin erilaiset elämänarvot ja hän ei hyväksynyt minun arvomaailmaani. En nähnyt mitään järkeä jatkaa suhdetta, mutta sekin oli hänen mielestään väärin. Uhkaili itsetuhoisilla ajatuksillaan jne. Rasittava tapaus.
Mitäs muilla?
Kommentit (19)
minun olevan tunnekylmä alkoholisti. Avioliitto kaatui miehen narsistisiin piirteisiin ja siihen, että yritin muuttaa itseni häntä miellyttääkseni.
kertoo minusta positiivisesti,
toinen ei paljoa puhu minusta,erosta varsinkaan, mutta jos jotain puhuu, sanoo asiallisesti, että olen hyvä äiti ja mukava ihminen, jota ahdisti liikaa?
Kolmas varmaan haukkuu mut kaikin tavoin.
Tapasin nyxän sattumalta, oli yllättynyt, että olenkin ihan täyspäinen ja ok.
Exä petti ja valehteli, liitto kaatui siihen.
Ei meillä kummallakaan ole ex:sistä pahaa sanottavaa. Joskus vaan käy niin että ero tulee. Parempi koettaa kehittyä ihmisenä ja nauttia elämästä.
Ei silti tyhmä kannata olla ja kokea kaikki mahdollinen kamaluus aivan urpon kaverin kanssa.
=D
Jos tosissaan vastataan niin luulen ettei puhu minusta mitään. Suhteemme kaatui siihen että hänen mielestään kihlaus oli tarpeeksi "vakava" aste, kun taas minä pidin kihlausta lupauksena avioliittoon. Hän ei siis halunnut naimisiin.
Lopulta sanoin hänelle että hänen tulee miettiä että haluaako hän tosissaan elää minun kanssani lopun elämäänsä ja vastaus oli ei parin kuukauden miettimisen jälkeen. Minulle isku oli kova, mutta parempi näin, koska nyt olen naimisissa ja minulla on ihana perhe, tuon entisen kanssa en olisi tätä saavuttanut varmaan ikinä. =)
Nuoruuden poikaystävä varmaan sanoo, että mulle tuli joku menokausi ja halusin olla muitten kanssa. Pitää kyllä paikkaansa, huomasin että en halua olla kyseisen miehen kanssa mutten osannut erota.
Seuraava poikaystävä, jonka kanssa asuimme yhdessä neljä vuotta, varmaan sanoo vaan "siihen tuli semmoinen juttu" tai jotain muuta ympäripyöreätä. Ei juorua muille ikinä kenestäkään eikä puhu pahaa. Ja häneltä aina silloin tällöin tulee viestiä, että "mitäs tyttö" :)
Tästä seuraava varmaan sanoo että olin vielä kiinni edellisessä (ja oikeassa onkin) ja petin. En kyllä teknisesti ottaen pettänyt ja tää suhde oli ihan kamala on-off-suhde.
No sitten tästä seuraava varmaa sanoo päivästä riippuen, että "vittu se on ihan skitso ja seko ja maailman vittumaisin ihminen ja hyvä että erottiin" tai "hänessä (siis miehessä) oli kaikki vika, hän ei tiennyt mitä halusi". Meillä siis on yhteinen lapsi.
Tän jälkeen on ollut yksi tapailusuhde, jonka jätin yhtäkkiä ilmoittamatta miehen haukuttua lastensa äitiä huoraksi ja edellistä tyttöystäväänsä narsistiksi. Varmaan sanoo mua molemmiksi :D
Exälläni ei ole nykyistä. Mies on 41 ja sinkku, ja saisi minusta sinkkuna pysyäkin. En ymmärrä, miten edes oltiin yhdessä. Hänkin on varmaan jollekin naisystävälleen kertonut näin. En tiedä, enkä välitä. Sain tietää hänen siviilisäätynsä, kun yksi tuttu oli nähnyt hänen veljensä ja olikvat kyselleet kuulumisia silleen ympäripyöreästi. Tämä exän veli oli sitten kertonut veljiensäkin tilanteen lauseella, parilla. Toisen veljen perheeseen oli syntynyt vauva. olisinpa silloin joskus seurustellut tämän "lapsellisen" veljen kanssa ;) Tai no, onneksi mulla kuitenkin on nykyinen mieheni ja lapset hänen kanssaan.
Ei meillä kummallakaan ole ex:sistä pahaa sanottavaa. Joskus vaan käy niin että ero tulee. Parempi koettaa kehittyä ihmisenä ja nauttia elämästä.
Ei silti tyhmä kannata olla ja kokea kaikki mahdollinen kamaluus aivan urpon kaverin kanssa.
Kolmeko on jo monta? Sulläkin väh kaksi, jos ei eksistä ole pahaa sanottavaa, eli ei ole iso ero määrässä.
Tosta näkee sen kuinka monen äijän kanssa vehtaaminen johtaa katkeruuteen ja kyynisyyteen
Ei meillä kummallakaan ole ex:sistä pahaa sanottavaa. Joskus vaan käy niin että ero tulee. Parempi koettaa kehittyä ihmisenä ja nauttia elämästä.
Ei silti tyhmä kannata olla ja kokea kaikki mahdollinen kamaluus aivan urpon kaverin kanssa.
Miten niin katkeruuteen ja kyynisyyteen?
En mä ainakaan (ap) ole katkera ja kyyninen, vain realistinen, ja tykkään miettiä välillä mitä elämässä on tapahtunut ennen nykyistä tilannetta*. Kaikki ei mene aina ihan niin kuin Strömsössä. Kaikki erot eivät ole rauhallisia, eiväthän kaikki suhteetkaan ole. On jotenkin naurettavaa aina jos joku, jolla on sattunut käymään hyvä tsäkä, ja heti se eka elämän mies on kultainen ja ihana, alkaa arvostelemaan muita niiden suhteista tyyliin "Miks katselette sellaisia suhteita, miks olette olleet sellaisissa suhteissa? Miks teillä on enemmän kuin 1 parisuhde?". Se on niin naivia.
(*Joka on onnellinen avioliitto, kuudes vuosi menossa.. ja 2 ihanaa lasta)
ap
luultavasti olen hän mielestään pihtaava lahna, mutta todellisuudessa en edes välitä.
ensirakkaus johon 2 vuoden seurustelusuhde: sanoo varmaan että olin joka paikkaan nokkansa tunkeva ihminen (utelias) ja petin.
Tosiasiassa hän oli ihminen jolla oli omasta lapsuudestaan vaikeita traumoja ja hänen oli hyvin vaikea luottaa keneenkään, minuunkaan. Ei halunnut ikinä kertoa mitään, piti kaiken sisällään. Esim. vaihtoa autoa, sanoi ettei ole hänen auto vaikka kaikki näki että tämä sillä autolla ajaa. Ei kuulemma halunnut muiden sekaantuvan asiaan (!). "Pettäminenkin" oli sitä että ihastuin toiseen mieheen ja jätin exän. Ihastuttuani toiseen tajusin etten ollut aikoihin rakastanut exää. Minulla ei siis ollut mitään säpinää ihastukseni kanssa.
toinen poikaystävä: Kertoo varmaan että olin vittumainen, nalkuttava akka jota hän ei enää kestänyt. Tosiasiassa mies petti ja lähti toisen naisen matkaan. Yritti tulla takaisin, mutta ei enää kelvannut minulle.
Tosta näkee sen kuinka monen äijän kanssa vehtaaminen johtaa katkeruuteen ja kyynisyyteen
Ei meillä kummallakaan ole ex:sistä pahaa sanottavaa. Joskus vaan käy niin että ero tulee. Parempi koettaa kehittyä ihmisenä ja nauttia elämästä.
Ei silti tyhmä kannata olla ja kokea kaikki mahdollinen kamaluus aivan urpon kaverin kanssa.
Miten niin katkeruuteen ja kyynisyyteen?
En mä ainakaan (ap) ole katkera ja kyyninen, vain realistinen, ja tykkään miettiä välillä mitä elämässä on tapahtunut ennen nykyistä tilannetta*. Kaikki ei mene aina ihan niin kuin Strömsössä. Kaikki erot eivät ole rauhallisia, eiväthän kaikki suhteetkaan ole. On jotenkin naurettavaa aina jos joku, jolla on sattunut käymään hyvä tsäkä, ja heti se eka elämän mies on kultainen ja ihana, alkaa arvostelemaan muita niiden suhteista tyyliin "Miks katselette sellaisia suhteita, miks olette olleet sellaisissa suhteissa? Miks teillä on enemmän kuin 1 parisuhde?". Se on niin naivia.
(*Joka on onnellinen avioliitto, kuudes vuosi menossa.. ja 2 ihanaa lasta)
ap
Sosiaalialan ihmisenä olen nähnyt sen kuinka jatkuva miehen vaihtaminen repii naisia eivätkä he silti ymmärrä mikä on vikana. Surkeat suhteet johtavat kasvavaan kyynisyyteen mutta silti jatketaan uusien typerien suhteiden hakemista. Muodostuu jonkinlainen kummallinen kehä josta nämä naiset eivät pääse eroon. Vikahan on myös omissa pinnallisissa arvoissa ja kyvyttömyydessä tunnistaa heikkouksia.
Fiksut nyt vaan pääsevät vähemmällä. Kukaan ei silti pääse helpolla.
Sosiaalialan ihmisenä olen nähnyt sen kuinka jatkuva miehen vaihtaminen repii naisia eivätkä he silti ymmärrä mikä on vikana. Surkeat suhteet johtavat kasvavaan kyynisyyteen mutta silti jatketaan uusien typerien suhteiden hakemista. Muodostuu jonkinlainen kummallinen kehä josta nämä naiset eivät pääse eroon. Vikahan on myös omissa pinnallisissa arvoissa ja kyvyttömyydessä tunnistaa heikkouksia.
Fiksut nyt vaan pääsevät vähemmällä. Kukaan ei silti pääse helpolla.
Mielestäni miehen vaihtaminen ei tee naista sen "revitymmäksi". Pikemminkin elämä on jo valmiiksi rikkonainen ja se näkyy myös huonoina parisuhteina. Roikutaan pettävässä, väkivaltaisessa puolisossa tms...
etten puhunut aiemmista vastaajista. En tunne heidän tilannettaan joten en voi niistä kommentoidakaan.
mitä se ajattelee musta, on ikinä ajatellutkaan musta tai tulee ikinä ajattelemaan musta. Ihan sama, ajattelee mitä tykkää tai on ajattelematta. Ei kiinnosta sen vertaa.
minun olevan tunnekylmä alkoholisti. Avioliitto kaatui miehen narsistisiin piirteisiin ja siihen, että yritin muuttaa itseni häntä miellyttääkseni.
Hän saa kertoa mitä haluaa ja miten näkee asiat, jokainenhan niin tekee.