Tohtori papereista tulossa keskinkertaisuuden symboli

Muistatteko ajan joskus 60-luvulla (tai siis oletteko lukeneet) jolloin ylioppilas oli kova sana, ja ylioppilaita puhuteltiin maistereiksi ja ovet oli avoinna.



Sitten seurasi tyyliin 80-90-luku jolloi oli jotakin mahtavaa että menee yliopistoon ja saa ne oikeat maisterin paperit, ihan sama mitä teki, kunhan oli yliopistossa, se oli jotenkin hienompaa.



Ja nyt vähitellen tohtoriudesta on tullut vain kaiken keskinkertaisuuden symboli.



On ihana, että enää ei ole niin suurta painetta nuorilla mennä sinne, mitä yhteiskunta arvostaa, vaan voi vapaammin valita sen, mikä oikeasti kiinnostaa.



Itse olin 6 ällän ylioppilas ja 20 vuotta sitten koins uurta painetta, että pitäisi mennä yliopistoon, ts, sen koettiin olevan se, mihin mennään jos on rahkeita. Olen onnellinen, että uskalsin silloin jo kulke aomia polkujani ja nyt se on toivotavasti omille lapsille vielä helpompaa.