Asuuko naapurissasi samanoloisia ihmisiä?
Tykkäätkö naapureistasi, oletko ystävystynyt jonkun kanssa, tai siedätkö edes saman talonyhtiön asukkaita? Onko lapsillasi seuraa?
Pohdiskelin vaan, että vaikka lapseni viihtyy hyvin pihalla naapurin lasten kanssa, itse en naapurin naisia jaksa yhtään. Ovat kovin erilaisia, jutunjuurta ei löydy. Olen varmaan aika kriittinen, mutta perushapan, juorukello tai blondi ketjupolttaja eivät saa minua lämpenemään.
Kommentit (19)
Monta kivaa samanikäistä ja henkistä naista asuu taloyhtiössä, suurin osa pienten lasten äitejä. Lapset leikkivät keskenään
Sitä vaan aina jaksan ihmetellä, että miten se blondius vaikuttaa mihinkään, vai onko siitä tullut synonyymi tyhmälle ja yksinkertaiselle? "Blondi ketjupolttaja", joopa joo, ketjussa polttaminen on tietysti tympeää, mutta mitä se blondius merkitsee? Suomessa on sentään tosi paljon vaaleita kansalaisia, minkäs teet?
niitä ovat
- 55v pariskunta, joilla lapsenlapsia - ei koulutusta, monta eroa takana (molemmilla)
- n. 50v homopari
- yksityisyrittäjäperhe (maansiirtoyritys), teini-ikäiset tyttäret
- n. 70v + maanviljelijäpariskunta
Me taas ollaan 30v+ uusperhepariskunta, molemmat olemme opiskelleita, lapsia yhteenä 3. Toisaalta en valita, koska ei ole mitään paineita olla samanhenkisiä naapureiden kanssa.
Haluan pitää tietyn yksityisyyden. Pihalla juttelen lasten kavereiden äitien kanssa, mutta kylään en kutsu.
lapsilla on kavereita naapurustossa.
Toisella puolella asuu suunnilleen samanikäinen lapseton pariskunta, kivoja, mutkattoman oloisia ja huumorintajuisia ihmisiä. Ei olle mitään ystäviä, mutta kyllä jäädään juttelemaan pitemmäksikin aikaa, kun pihalla ollaan yhtä aikaa. Kai ne samanhenkisiä ovat siinä mielessä, että suht siivosti eleleviä, työssäkäyviä ja koulutettuja kuten mekin.
Toinen rajanaapuri on eläkeikäinen perhe, nainen on lapsirakas ja tykkää jutella räpätysikäisen esikoisemme kanssa. Ihan kivoja hekin.
Me rakennamme paraikaa taloa paikalle jossa on tosi kivat naapurit. Naapurissa asuu mm. samanikäinen pariskunta jolla sattumoisin on samanikäiset lapsetkin, kuin meillä. Tosi kiva juttu. Ja tulemmekin hyvin juttuun jo.
Muut naapurit ovat sitten vanhempaa väkeä, mutta kivoja hekin kaikki. Avuliaita ja puheliaita tyyppejä.
Tämä on maaseudulla.
Asuimme aikaisemmin oikein syrjässä ja naapureina oli vain vanhoja mummoja, joita ei pihalla näkynyt koskaan. Tuli tosi syrjäytynyt olo, eritoten kun olin lasten kanssa vain kotona... En tykännyt yhtään! Naapurit on tosi tärkeitä kyllä.
Kai mä sit katson pitkin nenänvartta, mutta kun me vaan ollaan ihan eri maailmasta. Ei vain ole mitään yhteistä.
Tuossa ehkä viikko sitten rapussa tuli viereisen asunnon naisasukas vastaan ja hän oli yllättynyt, kun avasin meidän ovea. Sanoi, että oli luullut, ettei siinä asunnossa edes asu ketään, kun ei ole nimiä ovessa. Ilmeisesti ei siis olla ainakaan möykätty liikaa täällä, kun naapuri ei tiedä meidän olemassaolostakaan :-)
Tämä yksi naapuri on siis noin viisikymppinen nainen, sitten samassa rapussa asuu jotain muitakin keski-ikäisiä ja ikääntyneitä ja jokunen lapsiperhe (noin kymmenvuotiaita lapsia) sekä meidän yläpuolella joku väkivaltainen nuorimies (on kuulunut tappelun ääniä) tai pariskunta. Ei siis ainakaan minun tietääkseni ketään meidän kanssa samanoloisia, joiden kanssa voisi ystävystyä.
Meillä ei ole edes yhtään lapsiperheitä lähettyvillä. Tuleeko miehesi toimeen naapureiden kanssa? Me ei olle missään tekemisissä naapureiden kanssa.
lapsilla kyllä on leikkisuraa heidän lapsistaan. Mutta olemme liian erilaisia, ei edes mulla ole naapureiden kanssa samanhenkisiä juttuja. Olemme kyllä samanikäisiä naapuruston perheiden kanssa, mutta he ovat niin eri maata kuin me.
Suurin osa taloyhtiön asukkaista on lapsiperheitä. Muksuja on paljon ja leikkivät keskenään. Osan kanssa naapureista ollaan perusnaapuriväleissä, muutaman perheen kanssa lainaillaan tarvittaessa sokerista peräkärryyn kaikkea ja istutaan iltaa ja grillaillaan yhdessä näin kesäisin. Ihan superhelppoa ja kivaa! Aina saa myös lenkkiseuraa jostain naapurista. Lähimmän naapurinrouvan kanssa ollaan ihan hyviä ystäviä nykyään. :)
En jaksa viettää sosiaalista elämää naapureiden kanssa, kun on ihan tarpeeksi sukulaisia ja ystäviä joita ei ehdi tapaamaan tarpeeksi usein.
pikkutienpätkä, jolla vaan muutama talo, joten ei kovin paljoa ole naapureita,eikä lapsiakaan.
Lapsille paljon kavereita, äidille lenkki seuraa, lapsia 'kaitsetaan' vähän yhdessä silti yksityisyys säilyy sellaisena kun jokainen sen haluaa pitää. Ja jos naapureista ei ole muuta sanottavaa niin on varmaan parasta katsoa peiliin, ehkä hekään eivät halua sinua seuraasi?
Mäkin moikkaan ja vaihdan muutaman sanan, jos vastakkain satutaan, mutta en siis tykkää naapureista.
Sinänsä olisi kiva saada grillaus- tai lenkkiseuraa, mutta samanhenkisistä ihmisistä. Odottelen aina innolla, kun talonyhtiöön muuttaa uusia ihmisiä, mutta toistaiseksi ei ole tärpännyt.
Olen kranttu, ja omassa asenteessa olisi parantamisen varaa...
ap
yksi on sydänystäväni ja olemme kuin paita ja peppu, muut äidit ja isät ovat ihan ok, en pidä mutta siedän kyllä ja juttelen heille tottakai. Pari niistä isistä on aikamoisia juoruajia eli aika akkoja ne äijät, ei ole muuta elämää kun päivitellä naapurien autoja ja muuta. Meidän pihassa grillauspaikka jossa kaikki grillataan ja kaikki kaitsee kaikkien lapsia. Olen ainut joka ei käy muiden luona kylässä enkä kutsu heitä meille muutakin lapset lastenjuhliin jne, haluan kuitenkin pitää sen oman yksityisyyden! Mutta olen kaikinpuolin tyytyväinen pihapiiriimme :)
Olen kranttu, ja omassa asenteessa olisi parantamisen varaa...
Seuraa tämä:
. Odottelen aina innolla, kun talonyhtiöön muuttaa uusia ihmisiä, mutta toistaiseksi ei ole tärpännyt.
Ollaan taloyhtiön nuorimmat ja muita lapsiperheitä ei ole.
En kyllä suuresti ihmettele, ettei naapureitakaan huvita jutella sun kanssasi; jos naapureiden vikana on olla perushapan juorukello ja blondi ketjupolttaja niin sinä olet sitten se Hyacinth Bucket, rouva ylimielinen joka katsoo kaikkia nenänvarttaan pitkin ja on parempi kuin muut.