Hölmökö olen?
Olemme seurustelleet mieheni kanssa kolme vuotta. alkoi ns. salama rakkautena, olimme, kuin luodut toisillemme ja puolen vuoden seurustelun jälkeen aloimme yrittää lasta. Nuorina aikuisina olimme jo oppineet elämässämme, että töitä on tehtävä, jos haluaa pyrkiä onneen. Kaikki meni niinkuin pitikin, vauva syntyi terveenä ja olimme onnellsia. Mieheni pyrki elämässän löytämään unelmilleen vastauksia ja aloitti oman yrityksen, minä tuin häntä alku askeleelta konkurssiin asti. Tuin häntä elämänsä tärkeissä päätöksissä ja hoidin kotia sekä perhettä. Hyväksyin myös sen, että hän halusi kaiken stressin ja perhe kiireiden keskellä jatkaa juhlmista aina raskauden alkuajoista tähän päivään. "on stressiä", "pitää joskus nollata" " en ole nähnyt näitä kavereita aikoihin". En soitanut perään, en nalkuttanut, halusin, että olemme onnellisia, mies rentoutuu ryyppäämällä, minä perheilloilla. ok, ok, ok....ok?
Muutimme, sain hyvän työpaikan, mies aloitti unelmiensa opiskelupaikassa ja minä tuin, tuin, ja tuin vähän lisää. Kotona kiirettä, aikatauluja siltikin seksiä. Kerroin hänelle joka päivä, että rakastan häntä, olin huolissani, jos opiskelu tuntui liian rankalta ja annoin hänen juhlia uusien ystävien kanssa.
Sitten tuli huoli. Mies alkoi tulla juhliltaan kotiin vasta aamulla. n. kahdeksan aikoihin. En halunnut jäkättää ja olla mustasukkainen, mutta riita siitä tuli siltikin. Pahin riita tuli, kun olin juuri kosinut häntä ja seuraava reissu päätyi taas aamu kahdeksaan. Oli nukahtanut kaverin kämpille. Minä huusin, että en ole tyhmä ja jos hän haluaa aloittaa villin opiskeluelämän, niin sanoo sen nyt, muuttakoon pois. Saa sitten kaiken tarvitsemansa ajan juhlimiseen ja opiskeluun teini opiskelukavereidensa kanssa. Ei olla lapsen kanssa tiellä. Hän suuttui, että miksi en luota häneen, en kai kuvittele, että hän etsii ulkona toista naista hän rakastaa minua ja onnellinen siitä miten asiat ovat kotona.
Seuraavaana lauantaina heräsin aamulla ja mies ei ollut taaskaan tullut kotiin klo. oli n.6 aamulla hoidin tytön aamutoimet ja soitin sisarelleni, että tulemme käymään. Minulla oli todella huono olla ja ajattelin, että tädin seura tekee muksulle hyvää. Haukuin itseni ääliöksi sisarelleni, että olen vainoharhainen höpsö ja, että ei hän tekisi mitään mikä loukkaisi minua ja sitten tuli tekstivisti. klo oli 9 aamulla.
"Olen tehnyt jotain typerää, anna minulle anteeksi". Minä romahdin sihen paikkaan. pyysin, että sisareni huolehtisi hetken tytöstä ja otin taksin kotiin. Mies makasi sohvalla hiljaa. Kysyin, että mitä tapahtui ja hän totesi, että eräs nainen oli tullut ihan tyrkylle ja että he olivat menneet sänkyyn. Kysyin, että näkikö nainen sormusta, mies sanoi, että tietenkin, että eihän se ole mikään kahle!
meni viikko. Kaksi päivää juteltiin ja itkettiin, kolmena päivänä vetäydyin kuoreeni ja itkin. Tuntui pahalta antaa toiselle kaikkensa, itensä ihan kokonaan ja tulla petetyksi. Sitten menin hänen luokseen ja sanoin, että rakastan sinua, voin antaa tämän oikeasti anteeksi, niin paljon minä rakastan sinua, johon hän totesi, että, mitä vittua luulin, että jätät minut, tunteeni ovat sekaisin minun pitää miettiä. hän sanoi, että minulla oli kaikki oikeus olla vihainen, mutta hän on nyt hieman sekaisin.
Sanoin, että annetaan toisillemme aikaa. Koitti lauantai, viikko pettämisestä ja TAAS tuli koulu teineiltä viesti "bileet meillä" aivan, kuin viimeksi. Sanoo miehelle, että miksi katsot minua olemmeko yhdessä, voinko luotaa sinuun, parempi ennemmin, kuin myöhemmin, monelta tulet kotiin, viimeksiskin menit vain tupareihin ja bla bla blaaaa.
Vastaus oli rakastan sinua ja tyttöä, en enää koskaan petä, ollaan parisuhteessa, mä meen nyt moi moi! Tuun vikalla bussilla ennen yötaksaa kotiin.
Nyt, kysyn vaan, koska viimenen yöbussi ennen iltataksaa kotiin on jo mennyt. Olenko minä ihan vaan vähän, hitusen ja hieman, typerä, aivoton marttyyri avovaimo, joka ei osaa lähteä, kun pitäsi. Tässä sitä odotellaan viimeistä merkkiä, joka on mikä?
kanssasisaria, mihin luottaa ja miksi. Otanko tässä vapaaehtoisesti selkääni jälleen kerran?
Kommentit (7)
tietää jo itekin mitä tehdä..Jos oot jo monta kertaa nähnyt että miehesi tulee vasta aamulla ja vaikka tällä kertaa ei kyse olisikaan toisesta naisesta niin voitko oikeasti luottaa mieheesi jos taas tekee samat eli tulee huomenna aamulla klo8 kotiin?
Ota ja lähde (jos se on vähänkään käynyt sun mielessä) koska jos et nyt sitä tee, et tee sitä luultavasti koskaan ja aina annat anteeksi ja silti mieltäsi kaivaa.
Miehes pettää sua jatkuvasti.
Tunnustuksella luuli sun tekevän päätöksen ja lamppaavan hänen ulos. Olisi sitennäin voinut esittää kurjaa jätettyä miestä.
Mut siitä huolimatta, laitat tuollaisen ukon pellolle, ei se siitä miksikään muutu. Vai minaatko katsoa tuota touhua vuositolkulla?
Olen pahoillani puolestasi.
tuntuu hullulta, että kolmen vuoden luottamus, kaatuu tähän. Haluaisin vain tietää, että kuinka moni mies katsoisi läpi sormien, jos avovaimo hyppäisi joka viikonloppu ulkona ja saapuisi kotiin aamu kahdeksalta?
Sori vaan. Ukko joka on pettämisestä mitään oppinut, ei lähde viikon kuluttua tapahtuneesta taas radalle.
Taitaa olla teidän taru lopussa.
Jos sinua ei tarvitse kunnioittaa eikä sopimuksista tarvitse pitää kiinni, niin tuohan on ihan ok. Mutta jos haluat kunnon parisuhteen ja lapsellesi luotettavan isän arkeen, niin ei kuulosta järkevältä jatkaa.
Tiedän kaiken tämän ja olette ihania, kun ette haukkuneet minua idiootiksi, kun viestini suorastaan huutaa haukkuja ja ääliö vastauksia. Sekin on totta, että katuva mies ottaisi tunteeni huomioon, eikä painelisi heti takaisin pihalle. Tämä vain on niin väriin avauduin kaikesta hänelle, pettämisen jälkeen ja syytin jopa hieman itseäni.
Haluaako hän pois? Ei tunnu siltä, että hän ainakaan tekisi töitä pitääkseen meistä kiinni.
Enää alkaa kirjoittamaannpidemmin, mutta iso hali sinulle ja haistata paskat tuollaselle ukolle!!!! Sun olis parempi olla kaksin lapsennkanssa kuin odotella ja pelätä että milloin se mies suvaitsee tulla kotiin. Äsyttävää että tuollasia selkärangattomua miehenkuvatuksia on edes olemassa!!!