En ole suudellut miestäni kuukausiin, pusustakin tulee pian viikko :(

puhua miehelle asiasta?

Olen puhunut miehelle monia monia kertoja vuosien aikana. San usein lupauksia ja joskus tilanne paranee viikoksi, jopa kahdeksi, kunnes tilanne on taas entisellään :(



ap

sit sun täytyy puhua siitä joka kerta kun tilanne on luisumassa entisiin uomiinsa.

Ja miks sä olet makkarissa läppärin kanssa, etkö sä sitten voisi mennä sinne tv-huoneeseen miehen luokse ja jutella jne?

Koska miehet ei tunne niinkuin naiset tuntee

Koska se ei voi tietää, mitä sun päässä liikkuu, ellet sano mitään

Koska miehet eivät tarvitse hellyyttää samalla tavalla kuin naiset tarvitsevat



Haloo?!! Avaa suusi ja vaadi. Ihan samaa se miehes luultavasti miettii, et on tosi tylsää istua kaikki illat yksin kun sä vaan nyhjötät läppärin kanssa makuuhuoneessa.



Voi ziisus naiset teidän kanssa.

Joku viisas AV-mamma sanoi, että "naisen täytyy tuntea itsensä rakasteuksi harrastaakseen seksiä, kun taas miehen täytyy saada seksiä tunteakseen itsensä rakastetuksi" Kerroin tämän miehelleni ja ehkä se vähän auttoikin.

Oon monta kertaa kyllä yrittänyt mennä juttelee, mut mies kattoo vaan jotain rikos-sarjoja putkeen. Jos yritän jutella ei kuitenkaan irroita katsettaan ruudusta :(. Jos pyydän pistämään pauselle, niin kuuntelee kyllä, mutta ei siitä mitään keskustelua saa aikaseksi. Mies vaan vastailee lähinnä yhdellä sanalla ja on selvää että odottaa vain koska saan asiani loppuun että voi jatkaa tv:n tuijotusta.



Kaikenlisäksi jos kysyisi ulkopuoliselta, kaikki olisivat sitä mieltä että mulla on käynyt tuuri kun mulla on niin mukava mies, sosiaalinen, hyvä keskustelija, menestyvä yms.



ap

Ymmärrän apn tilanteen niin hyvin. Mä tarvitsen myös jotain muuta kuin että "joko jo?" .. Mun ei tee mieli enää suudella myöskään, kun minä yritän pussailla niin työnnetään pois. no, ei väkisin. Pussailen sitten muita miehiä.

Ja se, että sanoo, niin ei auta mitään. Vaikka riisun itseni alasti ja hypin ruudun välissä niin työnnetään pois. oota, täs on kiinnostava juttu menossa. On juu, ainahan on. Ja tuntuu aina pakolta. Ja sit jos on sattunut vinkkaamaan että voisi sekstailut kiinnostaa niin tullaan sitte puoli tuntia myöhemmin vonkaamaan!! Sorry boy, se juna meni jo!!!!

Oon monta kertaa kyllä yrittänyt mennä juttelee, mut mies kattoo vaan jotain rikos-sarjoja putkeen. Jos yritän jutella ei kuitenkaan irroita katsettaan ruudusta :(. Jos pyydän pistämään pauselle, niin kuuntelee kyllä, mutta ei siitä mitään keskustelua saa aikaseksi. Mies vaan vastailee lähinnä yhdellä sanalla ja on selvää että odottaa vain koska saan asiani loppuun että voi jatkaa tv:n tuijotusta.

ap

Meillä muuten sama, mutta mä en saa edes sitä seksiä, jota niiiiiin kaipaisin.

Mies kävi äsken makkarin ovella ja kysyi haluanko lasin viiniä. Niin tuttua, se on miehen lauantai-illan esileikki: Tuo mulle lasin viiniä ja menee kattoo taas hetkeks telkkaa et saan sen juotua ja se alkaa vaikuttaa ja sit se tulee vonkaa seksiä, kun ajattelee että saa helpommin kun oon hiprakassa.



ap

Mun ei tee mieli enää suudella myöskään, kun minä yritän pussailla niin työnnetään pois.

Jos mäkin yritän jotain vähän romanttisempaa fiilistä ja yritän edes pikkuisen suudella niin johan on miehellä huulet tiukassa pusuasennossa ja vaan "nokkii" mun huulia tyyliin et riittäähän jo.

Halataan sentään melkein päivittäin kun mies tulee töistä kotiin. Sekin on pikainen halaus ja mies samalla taputtelee mua olalle, ihan kuin näkis jonkun miespuolisen kaverin. Viivytelty halauskin on tuskan takana.

Ja mies niin tietää mitä mä toivon (on puhuttu, kirjoitettu kirjeitä jne.), mut oman mukavuudenhalunsa takia jättää ne huomioimatta. Joskus yrittää, mut silloinkin tiedän että tekee sen siksi että haluaa seksiä.

ap

mä oon huomannu että etäisyys auttaa. Mm. parin päivän reissu jonnekin niin on taas niin virkeetä että!

muillakin on tällaista..mistä ihmeestä tähän saisi muutosta? Sovittiin että aletaan osoittamaan hellyyttä, edes halailemaan tms. ja sitä kesti sitten pari päivää ja pari halausta ja siihen jäi. Siis onko pitkän parisuuhteen todellakin oltava kämppis/kaverisuhde vai mikä ihme saa jotkut onnistumaan siinä että heillä pysyy edes jonkinlainen kipinä liitossa, edes silloin tällöin säännöllisesti? Onko helyyden puute oire muuten surkeasta suhteesta vai muuten vaan ollaan kumpikin jotenkin tunnevammaisia, lapsia sitten hellitään vaikka kuinka.



Meinaa jo ihan huvittaa tämä surkuhupaisuus, ajattelen minäkin että kyllä jollekin muulle kelpaisi, mutta se tunne siitä että en TODELLAKAAN ole AVIOMEHENI halun ensisijainen kohde pistää vituttamaan.

auta etäsyyskään. Ollaan erossa miehen työmatkojen takia monta kertaa vuodessa. Pari viikkoa ei tunnut missään. Mulla ei tule edes ikävä. Miehellä kulemma tulee ikävä ja onkin yleensä tosi kiva noin päivän reissun jälkeen.



ap

pointtini on että sinä menet, ei mies..

Tosiaan, mä en ite ole juuri koskaan missään. En käy edes baareissa tms. vaan nyhjään aina kotona.



Ai niin, hassua että mies tiedostaa ongelman. Jokin aika sitten varasi meille parisuhdeviikonlopun, ihan ohjatun sellaisen. Mä en vaan innostu, tiedän ettei se mihinkään auta. Viimeksi kun oltiin ravintolassa syömässä kahdestaan, niin mies luki Iltalehteä!!! Pyysin että laittais sen pois, mutta hän kuulemma vaan ihan nopsaan se selasi. Ja selasi niin pitkään että ruoka tuli ja hiljaisuudessa sitten syötiin.



Ongelma on se että miehelle hiljaiset hetket ja omissa oloissa olo on ihan ok. Tai oikeastaa parempaa kuin ok.



ap