Keksikää mulle joku syy nousta aamulla sängystä!

Ehdotan hyväntekeväisyystyötä. Spr:n ystävätoimintaan, vanhainkoteihin ulkoiluttajaksi/seuranpitäjäksi, seurakuntien vapaaehtoistöihin, uupuneiden ystävien lapsia hoitamaan, tukiperheeksi viikonlopuille?



Kaikki tuollainen olisi todella arvokasta niin sinulle kuin autettavillesikin. :)

Tai kouluttaudut lisää.....Ei kannata jäädä kotiin makamaan se on tuhon ja laiskuuden loukku.

Mä en ainakaan saa mitään iloa siitä olen tarpeellinen esim töissä,tärkeintä on että mulla on kivaa ja teen sitä mitä huvittaa eli liikunta,kukkien hoito,kokkailu,koiran hoito ja harrastukset sen kanssa ym

Olen opiskelija, mutta en ole käynyt luennoilla pariin kuukauteen. Ala ei kiinnosta ja aionkin hakea muualle ensi syksyksi. Olen ottanut tavoitteeksi pukeutua joka päivä päivävaatteisiin ja näyttää edes jotenkuten ihmiseltä, pyrin myös käymään päivittäin edes vähän ulkona. Turhaa oleiluahan tämä on, mutta ei se pakkopullaopintojen parissakaan raataminen yhtään enempää merkitystä toisi.

Mä tarvitsin mielialalääkkeen, koska serotoniinitaso oli päässyt niin matalalle. En tuntenut iloa mistään, nukuin monasti jopa klo 14 asti, kunnes oli pakko nousta pienen työn takia.



Mielialalääkkeitä ei kannata pelätä. Itsekin kärsin monesta eri mt-ongelmasta eli masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko, ahdistus, jännittäminen, mutta lääke ja keskusteluapu hyvän puolueettoman tukihenkilön kanssa ovat auttaneet minut auringon puolelle, mitä en olisi ikinä uskonut.



Joten lääkäriin mars!

-sitä on pakko ulkoiluttaa- raitis ilma auttaa myös omaan jaksamiseen

-saatte jonkinnäköisen vuorokausirytmin

-on aina jotakin seuraa

-koirapuistolla saa juttuseuraa samalla lailla kun hiekkalaatikon laidalla

Jos lapset on vuoroviikoin sulla, niin silloinhan tod näk nouset kumminki, ku on pakko. Mä ainaki nukkuisin koko seuraavan viikon ku saisin olla yksin! Kumpa mulla ei ois duunii, sais vaan nukkua koko elämän.