Miten teillä sujuu 5-vuotiaalta verinäytteen ottaminen?

Lupaan aina pienen palkinnon lapsille verikokeen tms. epämiellyttävän tutkimuksen jälkeen.

Meillä kaikilla lapsilla on vitamiineja ja sairauksien takia säännöllisesti käytettäviä lääkkeitä. Jo näiden kanssa on otettu se asenne että lääkkeet otetaan aina kun vanhemmat niin pyytävät. Siis ne voi maistua pahalta tai ei vain huvita mutta silti se tehdään.



Sama asenne meillä on sitten verikokeisiin, rokotuksiin jne. Eli etukäteen olen sanonut että nipistää vähän mutta se tehdään. Mitä rennommin ja rauhallisemmin on sen vähemmän sattuu. Ja huutaa saa niin paljon kun haluaa mutta paikallaan pitää pysyä. Ja pistämisistä ym. juituista saa pienen palkkion (tavaran tai vaikka ranskalaiset grilliltä).



Esikoisen kanssa on välillä ollut ongelmia ja on joutunut olla toinenkin pitämässä kiinni. Muiden lasten kanssa on riittänyt äiti/isä. Ja usein ovat itse paikallaan ihan vaan kun saavat vaan olla sylissä. Parhaimmillaan katsovat verikokeen ottoa ja vain pieni vinkasu eikä edes itkua. Mutta tosi paljon riippuu lapsesta, näytteenottajasta ja miten vanhempi itse suhtautuu tilanteeseen. Toisinaan menee tosi hyvin ja toisinaan huonommin. Mutta aina se näyte on saatu otettua ja sehän se on pääasia.

Kanyylinkin anta laittaa ilman esipuudutetta.

Laitettiin Emlat kyynärtaipeisiin. Odotusaulassa vielä pohdittiin et minkä palkinnon saa reippaudesta. Huoneessa alkoi huutopaniikki vaikka yritin sanoa että kaikki menee hyvin. Lapsi oli mun sylissä toinen hoitsu piti kädestä ja yks pisti. Hyvin meni - poika huusi jännitystään toki, mutta oli aloillaan.



Jälkeenpäin totesi että oli kitissyt kuulemma "turhaan"...



Vein lapsen labran toimipisteeseen jossa paljon sairaalan omia lapsipotilaita jotta kokemus lapsista olisi labratädilläkin hyvä.



Meni kaikenkaikkiaan paremmin kuin kuvittelin.

meidän poika ei antanut ottaa verikoetta vaikka 2 kertaa käytiin labrassa (peräkkäisinä päivinä) ja jälkimmäisellä kerralla oli puuduttavat rasvatkin kädessä.

meidän poika ei antanut ottaa verikoetta vaikka 2 kertaa käytiin labrassa (peräkkäisinä päivinä) ja jälkimmäisellä kerralla oli puuduttavat rasvatkin kädessä.

ja pidellä kiinni ja ottaa väkisin.

tuoon taas tuollaista curling-vanhemmuutta parhaimillaan....

mutta jännittää kovasti tuollaisia pistotilanteita. Keskustellaan aina tilanteesta etukäteen ja kerron, miksi pistäminen on välttämätöntä. Ja lupaan palkinnon esim. jäätelön hänelle. Lapsi on vähän heikkohermoista laatua joten itkee jännitystään kyllä etukäteen ja pistettäessä mutta pysyy silti paikoillaan koska tietää, että on pakko. Eli pistetään joka tapauksessa, halusi tai ei. Itku loppuu onneksi heti tilanteen jälkeen mutta purkaa siis jännitystään ja pelkoaan itkulla.

meidän poika ei antanut ottaa verikoetta vaikka 2 kertaa käytiin labrassa (peräkkäisinä päivinä) ja jälkimmäisellä kerralla oli puuduttavat rasvatkin kädessä.

ja pidellä kiinni ja ottaa väkisin.

tuoon taas tuollaista curling-vanhemmuutta parhaimillaan....

ja kerro että näytteenotto on pakko, vaikkei kivalta tunnukaan. Itse en kyllä lähtisi lasta kahteen kertaan kiikuttamaan labraan vaan sitten otettaisiin näyte "väkivalloin" jos ei muuten suostu. Turhaan tuota tilannetta on pitkittää, ei se sillä toisella tai kolmannella yrittämällä ainakaan helpommaksi muutu! Jos ei siis järkipuhe ja palkitseminen auta, niin sitten pakolla. Lapsen parhaaksihan se tehdään.

-8-

joten verikokeiden otto ja kaikki pistokset ovat täysi kaaos.

Aikaisemmin ei ollut mitään hätää, mutta yksi verikokeen otto meni siihen, että labra huusi ja lapsi huusi (ja äiti pyyhki kyyneliä salaa järkytyksestä).

Nyt tyttö on jo 9 ja edelleen panikoi. Jos tiedän etukäteen, että pistos tai verikoe tulossa, niin sipailen vähän Emlaa.

meillä hulluimmassa näytteenotossa ensin pyörtyi poikaa pitelevä isi ja sen jälkeen itse poika. Ihmettelin kovasti mitä siellä labrassa oikein tapahtuu kun 40min kului eivätkä kuuluneet takaisin. Siellä ne makasivat eri lavitsoilla:) Mutta siis silloinkin itse näyte saatiin kyllä otettua.



Meillä laitetaan usein emlat käteen mutta aina ei ehdi ja silloin lupaan pienen tavarapalkkion.

ei ole tarvinnut kenenkään pitää kiinni pienempänäkään, koska lahjotaan lapset ikäviin toimenpiteisiin. eli lapsi saa verinäytteen sujumisesta esim tikkarin tai pokepallon tai petshopin tms muutaman euron jutun.



Meillä itse asiassa kerran 4v alkoi itkeä lääkärissä, kun EI määrätty verikokeita :D

laitetaan emlat kyynärtaipeisiin ja näyte otetaan, tosin lupaan vaikka jätskin reippauspalkinnoksi.

Eli lapsen pelkoa ei oteta tosissaan eikä tajuta mitä väkisin kajoaminen voi lapselle aiheuttaa. Monissa muissa maissa kulttuuri on vähän toisenlainen ja tavoite on, ettei lapselle tuoteta traumoja eikä tilanteesta tule kaoottinen. Suomimammojen mielestä on jotenkin nössöä ja curlingia välttää väkisin tekemistä. On niin hienoa olla tomera täti joka näyttää kaapin paikan -myös silloin kun puhutaan fyysisestä kajoamisesta.



Verikoe nyt ei ole pahimmasta päästä (toisaalta neulat pelottaa monia), mutta miettikää vaikka jotain kajoavaa alapäätutkimusta. Onko siinäkin mentaliteetti se, että "tämähän kuule tehdään ja piste, vaikka kuinka kirkuisit". Sehän on raiskaus, lapsen näkökulmasta. Mistään rauhoittamisesta ei tietenkään edes puhuta, onhan se niin kovin kätsyä ja helppoa vain pitää paikallaan väkisin, jos lapsi on niin pieni ettei isommilleen mitään mahda. Suomessa on kivunlievityksen ja rauhoittamisen suhteen sellainen kulttuuri, että sitä vältetään viimeiseen asti. Varmaan juuri tämän syvälle juurtuneen sissimeiningin vuoksi, kaikki pitäisi vaan kestää eikä yksinkertaista helpotusta kuten rauhoittavien antamista voida edes ajatella kun sekin on varmaan ihan hirveää curlingia. Eihän se edes opeta lapselle, että hänen kehoaan saavat muut sorkkia ihan miten inhottavasti ja kivuliaasti vaan haluavat.

Ei ole mitään pelättävää.

Eli lapsen pelkoa ei oteta tosissaan eikä tajuta mitä väkisin kajoaminen voi lapselle aiheuttaa. Monissa muissa maissa kulttuuri on vähän toisenlainen ja tavoite on, ettei lapselle tuoteta traumoja eikä tilanteesta tule kaoottinen. Suomimammojen mielestä on jotenkin nössöä ja curlingia välttää väkisin tekemistä. On niin hienoa olla tomera täti joka näyttää kaapin paikan -myös silloin kun puhutaan fyysisestä kajoamisesta.

Verikoe nyt ei ole pahimmasta päästä (toisaalta neulat pelottaa monia), mutta miettikää vaikka jotain kajoavaa alapäätutkimusta. Onko siinäkin mentaliteetti se, että "tämähän kuule tehdään ja piste, vaikka kuinka kirkuisit". Sehän on raiskaus, lapsen näkökulmasta. Mistään rauhoittamisesta ei tietenkään edes puhuta, onhan se niin kovin kätsyä ja helppoa vain pitää paikallaan väkisin, jos lapsi on niin pieni ettei isommilleen mitään mahda. Suomessa on kivunlievityksen ja rauhoittamisen suhteen sellainen kulttuuri, että sitä vältetään viimeiseen asti. Varmaan juuri tämän syvälle juurtuneen sissimeiningin vuoksi, kaikki pitäisi vaan kestää eikä yksinkertaista helpotusta kuten rauhoittavien antamista voida edes ajatella kun sekin on varmaan ihan hirveää curlingia. Eihän se edes opeta lapselle, että hänen kehoaan saavat muut sorkkia ihan miten inhottavasti ja kivuliaasti vaan haluavat.

Verikoe nyt ei ole pahimmasta päästä (toisaalta neulat pelottaa monia), mutta miettikää vaikka jotain kajoavaa alapäätutkimusta. Onko siinäkin mentaliteetti se, että "tämähän kuule tehdään ja piste, vaikka kuinka kirkuisit". Sehän on raiskaus, lapsen näkökulmasta.

Se onkin jännä että miten tuosta tulee hyväksyttävää ja jopa suotavaa, jos toimijoina ovat terveydenhuollon ihmiset.

Joo, ymmärrän että lapsen terveyden vuoksi näin toimitaan, mutta jos vaan mitenkään empatiakyky venyy niin ajatelkaa lapsen näkökulmasta. Lapsi ei pysty järkeillä asiaa niin, että hyväähän tässä tehdään kun tunteitani ei kuunnella ja muhun kajotaan väkisin ja kivuliaasti.