Oletko päässyt irti ahmimisesta?
Alkaa olla jo tosi epätoivoinen fiilis kun aivot HUUTAA ruokaa, koko ajan. Sokeria varsinkin. Koitan syödä säännöllisesti ja terveellisesti ettei sokerinhimo pääse sen takia yllättämään mutta ei auta. Joka aamu päätän että tänään en syö suklaata mutta himo yltyy niin kovaksi että lähden vaikka 30 asteen pakkasessa sitä hakemaan. Levyllinen ei tunnu missään. Litra jäätelöä, höystettynä siirapilla ja pussi lakua perään, ei tunnu missään. Ihan pohjaton vatsa. Ruuasta ei tule ähkyä vaikka söisin miten paljon. Välillä ei tee mieli mitään, ei ole nälkä, mutta silti vaan mätän. Ihan kun joku riivaus käskisi mun lihoa ja kuolla pois, vaikka en sitä tavallaan itse haluakaan.
Helpotti vähän purkaa. Kiitos moi.
Kommentit (2)
Joo, kuulostaa ihan samalta kun täällä. Korvaan seksin suklaalla, noin niinkun kärjistetysti.
kokonaisen camembert-juuston (125g) ja punkkua puoli pulloa.
Syön ja juon suruuni, enkä usko että ihan heti pääsen irti. "Nautiskelen" kun olen saanut pojan nukkumaan.
Mies on aina joko poissa töissä tai kuten tänään baarissa, avioliitto kuralla. Molemmissa vikaa.