Miksi nainen saa hylätä lapsensa, mutta mies ei?

ei ole naisen ja miehen välillä tasa-arvoinen, mutta ei se voikaan olla. Nykyjärjestely on paras mahdollinen = vähiten huono ratkaisu tilanteessa, jossa nainen haluaa lapsen ja mies ei.



Naisen pakottaminen synnyttämään tai aborttiin olisi täysin mahdotonta valtiossa, jossa välitetään ihmisoikeuksista. Samoin pakottaminen siihen, että äiti antaa vauvan adoptioon. Nämä ovat ihmisoikeusrikkomuksia, jotka ovat vakavuudessaan kaukana kaukana siitä, että mies joutuu maksamaan tahtomattaan elatusmaksuja.



Adoptiossa lapsi saa kokonaan uuden perheen, jolloin lapsi ei "tarvitse" bioisäänsä.



Jos lapsi syntyy, ja jää äidilleen (ts. ei anneta adoptioon), h ä n e l l ä on oikeus isäänsä. Kyse on lapsen oikeudesta, ei äidin tai isän.



Vaihtoehtona olisi toki se, että mies saisi kieltäytyä isyyden selvittämisestä. Tässä olisi monia ongelmia, jotka ovat mielestäni pahempia kuin nykymallin ongelmat: a) isättömien lasten kulut valtiolle, b) tilanne, jossa raskaus pannaan alulle yhteisestä tahdosta ja mies päättääkin häipyä, c) lapsen selkeästi saama tieto siitä, että isä ei halunnut häntä.

hylkääminen. Siinä vastuullisesti etsitään lapselle hyvä koti. Hylkääminen, eli se, ettei vain pidä yhteyttä, ei ole mikään rakentava ratkaisu.



Minä en aborttia pidä vaihtoehtona, adoptiota kyllä. Mutta minusta ihmisellä ei ole mitään oikeutta vastuuttomiin yhden illan suhteisiin, kyllä se adoptioon lapsen antava äiti kuitenkin antaa lapselleen enemmän, kuin se lapsen elatukseen osallistuva etäisä. Hän kantaa lastaan ruumiissaan yhdeksän kuukautta, ja varmasti loppuelämänsä sydämessään.



Miehilläkin on aina vaihtoehtona pitää housut jalassa kun lapsi ei kertakaikkiaan ole mahdollinen seuraus. Niin minäkin olen tehnyt.