Uudelleen synnyttäjien kokemuksia yli 4kg vauvan synnytyksistä?

1. lapsi rv 41+3 4920g 53,5 cm synn. kesto vajaa 3h. Kivunlievityksenä aqua-rakkulat ja ilokaasu

2. lapsi rv 40+0 4435g 54cm synn kesto 1h50min, ei lääkkeellistä kivunlievitystä

3.lapsi rv 36+5 3850g 50cm synn kesto 11,5h, kipuun petidiini

4.lapsi rv 39+6 4715g 54cm synn kesto 6,5h, iloskaasu

5.lapsi rv 37+5 (käynnistetty) 3820g 50 cm synn kesto 2h50 min, ei lääkkeellistä kivunlievitystä.



Olen varmaan huono vastaamaan, koska synnytykseni ovat olleet kohtalaisen helppoja. Nuo missä on jouduttu joko vauhdittamaan lääkkeellisesti (eka) tai käynnistämään, oat olleet kipeämpiä. Hankalimpana koin tuon keksimmäisen synnytyksen. Liekö siihen vaikuttanut ennenaikaisuus ja oma valmistautumattomuus synnytykseen. Tämä keskimmäinen alkoi lapsivesien tihkuttamisella rv 36+4, ja seuraavana päivänä vauva tosiaan sitten syntyi. Supistukset alkoivat n. 18h vesien tihkuttamisen alkamisen jälkeen. nuo kolme normaalisti alkanutta synnytystä alkoivat supistusilla. Ekassa kätilöllä tai kellä lie, oli kiire jonnekin ja piti alkaa hoputtamaan synnytystä kalvojen puhkaisulla ja oksitosiinilla. Seurauksena helvetilliset kivut. Ja olihan tuo synnytyskin sitten nopea... mutta edelleen mietin mitä järkeä siinä kiireilyssä oli? Toinen meni omalla painollaa, kuten myös neljäs, ja nämä koinkin melko kivuttomina. Viides jouduttiin käynnistämään hepatoosinvuoksi, ja kivut oli kyllä omaa luokkaansa... ja täysin erilaiset kuin muissa.

Kaikista minulla on sokerirasitukset olleet normaalit, syytä lasten isoon kokoon ei ole siis löydetty. Liäksi minulla on painoarviot heittäneet aina vähintään ½ kiloa..

kivunlievitystä en saanut koska synnytys eteni hyvällä vauhdilla, osastolle 12 aikaan, lapsi syntyi klo 17.

Paracervical-puudutus ei toiminut, pahensi tuskaa, kylpyammeessa oleminen ei ollut mahdollista, sekin pahensi tuskaa.



Ilokaasu auttoi vain vähän, supistukset eivät varsinaisesti edes loppuneet vaan lievenivät vain vähän alkaakseen uudelleen. Sitä hämmästeli kätilökin seuraavana päivänä eikä enää ihmetellyt miksi huusin tuskasta. Minä, joka esikoista synnyttäessäni olin hiljainen äheltäjä.



En silti revennyt ja lapsikin voi hyvin.



Btw, sokerirasitukset ennen synnytystä ja synnytyksen jälkeen normaalit sekä minulla että lapsella.

lapsi painoi jonkin verran päälle neljä kiloa. Synnytys oli helppo ja nopea, en ehtinyt saada kivunlievitystä eikä sitä oikeastaan tarvinnutkaan. Ponnistuvaihe kesti viisi minuuttia.



Eka synnytys oli minullakin vaikea ja tuskainen, kesti lähes kaksi vuorokautta. Lapsi oli 3,5-kiloa mut ponnistuvaiheessa olin jo niin väsynyt ettei meinannut riittää vomat ponnistamiseen.



Tämän toisen, isomman lapsen synnytys oli niin helppoa, etten tiennyt että näin helppoja synnytyksiä on olemassa. Joten ei se lapsen koko välttämättä kerro mitään siitä miten synnytys menee. tsemppiä!

eka painoi 4kg

toinen 4,1kg

ja kolmas 4,7kg

repesin pahasti peräaukkoon asti.

Ihan hirvee kokemus tuo viimeinen, lapsi syntyi vauhdilla.

Toinen lapsi syntyi rv40+5 (käynnistetty). Painoa oli 4,2kg. Kivunlievitystä ei ehditty antaa, nopea synnytys (puolitoista tuntia). Ei tikkejä.



Kolmas syntyi rv 41+3. Painoa tasan neljä kiloa. Taaskaan ei ehditty antaa minkäänlaista kivunlievitystä, hyvän kun edes sairaalaan kerkesin =D Ei myöskään tullut repeämiä.



Kaikin puolin hyvät kokemukset eikä traumoja jäänyt vaikka kivut ovat olleet aikas kovia (yllätys...).

kiitos kokemuksista! Itselläkin tuo painoarvio heitti esikoisen kohdalla 600g, eli arvioivat tuon verran pienemmäksi ja nyt on ollut sama lääkäri loppuraskauden neuvolakäynnillä kuin esikoisesta, enkä oikein luota kokoarvioon. Eli saattaa olla nyt jo sen nelisen kiloa vauvan paino. ja hirvittää ajatella mitä se on laskettuna aikana..



Yritän luottaa siihen ajatukseen että toinen lapsi syntyisi helpommin kuin ensimmäinen ja toivon että tämä tuleva olisi oikeassa tarjonnassa..



Mielelläni kuulisia vielä lisää kokemuksia :)

Ensimmäinen rv38, 3,3kg, epiduraalin sain kertaalleen, noin 10t synnytys, hieman työläs ponnistusvaihe, avosuinen tarjonta. Pieni repeämä, muutama tikki.



Toinen rv40+1 4,1kg. Nopea synnytys. 3t, ei kivunlievitystä, ammeessa kokonaiset 9min;) Rajumpi, kuin ensimmäisen, mutta pärjäsin kivun kanssa ja kieltäydyin puudutuksesta, koska synnytys eteni niin vauhdilla. Itse kestän kovaakin kipua paremmin, kuin pitkään jatkuvaa lievempää. Ponnistusvaihe jälleen mielestäni pahin vaihe, mutta nyt paljon, paljon lyhyempi. Ei tikin tikkiä ja uskomattoman nopea palautuminen.

4400g vaikka edellispäivänä arviot olivat 3600 ja 3700 :) Yhteensä synnytys kesti vajaa 8h, kipua oli sikana, mutta kaikki meni varsin hyvin, ei repeämisiä tms.

Minulla kakkonen syntyi vkolla 41 ja painoi 4290g. Synnytys nopea n. 3 h ja ponnistusvaihe 9 min. Kivunlievityksenä oli ilokaasu, muuta ei ehditty. Ei jäänyt traumoja vaikka aika kivulias oli ponnistusvaihe. Ilmeisesti häpyluu murtui ja vaivaa vieläkin nyt muutaman vuoden jälkeen.

eka 4210,käynnistys rv 40+6, kesti 16,5 tuntia,ponnistusvaihe tunnin, päättyi imukuppiin kun supistukset loppuivat. Mitään repeämiä tms. ei kuitenkaan tullut.



toka 4045g, spontaani synnytys rv 40+2, kesto 8t tuntia, joista n. 2 tuntia sairaalassa, ponnistusvaihe kesti tunnin. Sain spinaalipuudutuksen. Erittäin helppo synnytys, vauva syntyi vahvoilla supistuksilla lähes ilman ponnistamista, vanha eppariarpi aukesi hieman ja siihen ommeltiin pari tikkiä.



kolmas 4275g, käynnistys rv 42+3, kesto 5,5 tuntia,ponnistusvaihe 30 min. Spinaalipuudutus. Repeämiä ei tullut. Synnytys oli teknisesti helppo mutta henkisesti vaikea tuon käynnistyksen ja henkilökunnan kohtelun vuoksi.



neljäs 4075g, spontaanisti rv 41+2, kesto 6,5 tuntia, ponnistusvaihe 20 minuuttia. Sairaalassa kerkisin taas olla muutaman tunnin. Alkuun sain akupunktiohoitoa jolla pärjäsin hienosti 8 cm asti, sen jälkeen spinaalin. Ponnistusvaihe alkoi jakkaralla mutta kun sydänäänet meni huonoksi siirryttiin sänkyyn. Vauva syntyi muutamalla pitkällä ponnistuksella avosuisessa tarjonnassa. 2 tikkiä laitettiin. Helppo synnytys mielestäni vaikka siinä ponnistusvaiheessa joutui laittamaan kaikki voimat peliin jotta saan lapsen ulos ennen sitä imukuppia.



Itsellä siis niin että eka oli vaikea, mutta muut synnytykset sen jälkeen helppoja.



Kannatan kyllä tuota kunnon kivunlievitystä, itsellä epiduraali aiheutti täyden tunnottomuuden jonka vuoksi en osannut ponnistaa ja se lienee osasyy siihen imukuppiin. Spinaali taas nopeutti joka kerta synnytystä huomattavasti ja on toiminut hyvin ponnistusvaiheessakin vielä (kakkosen synnytyksessä tikitkin ommeltiin samalla spinaalilla). Kuitenkin jos tuntee pärjäävänsä muilla keinoilla, niin eihän kivunlievitystä ole mikään pakko ottaa.



Kudokset siis yleensä pehmenevät niin paljon että isompikin lapsi syntyy helpommin- ainoaksi ongelmaksi jää tuo lantiosta mahtuminen. Erityisen pieni lantio ap:lla ei kuitenkaan voi olla, koska on jo yhden noin ison lapsen synnyttänyt. Käytännössä toinen synnytys on aina helpompi kuin ensimmäinen, yleensä myös nopeampi.

esikoinen revittiin imukupilla "liian aikaisin" eli ei ollut vielä tarpeeksi alhaalla. Kyseessä oli hätätilanne, leikkaustiimiä ei ehditty hälyttää, lapsi revittiin ulos väkisin ja sain pahimmat mahdolliset repeämät (2. aste ja 3. aste, peräsuolen sulkijalihas repesi, jouduin olemaan monta viikkoa kakkavaipoissa).

Toinen lapsi oli sektio, lääkäräin määräyksestä. Sektio oli vielä hirveämpi, komplikaatioita leikkauksessa ja paha tulehdus.

Kolmas lapsi oli 4,2kg ja lääkärit taas usuttivat sektioon juuri pahojen repeämien takia. Epäilivät että repeää uudestaan, eikä voi enää korjata.

Pidin pääni ja synnytin alateitse. Oli helppoa kuin heinänteko, ja ainoastaan 2. asteen vanha revennyt epparihaava aukesi, eli se peräsuoleen päin oleva iso railo säilyi ehjänä. Synnytyksen jälkeen olin elämäni kunnossa ja pystyin istumaan ja olisin varmaan voinut juosta maratoninkin :)



Olisi pitänyt se 2. lapsikin synnyttää alakautta, mutta silloin lääkärit suosittelivat niin voimakkaasti sektiota enkä osannut vastustaa asiaa.

3s lapsi painoin 4540g ja 55cm. Synnytin tammisaaressa, avautumisvaiheen olin altaassa ja ponnistusvaiheen jakkaralla. itse en mistään huomannut, että lapsi on iso. Ainoastaan ihmetytti, kun lapsen pää alkoi tulla näkyviin, kätilön ottaessa asennon, että nyt vedetään ja lujaa.. myöhemmin sitten tajusin sen asennon johtuneen siitä, että kätilö tajusi ison lapsen olevan tulossa. kaikki meni kuitenkin ihan hienosti.



4s lapsi oli 4055g ja 52 cm. Hänet synnytin altaaseen kättärin haikaranpesässä. vauva syntyi toisella ponnistuksella ja kaikki meni hienosti.



mitään kivun lievitystä ei ollut kummassakaan synnytyksessä. kolmas synnytys kesti kaikkineen n 7h ja neljäs alkoi lapsivesin menolla illal kuudelta ja vauva syntyi 22.35. mutta kovia kipuja oli vaan viimenen puol tuntia.

Synnytys alkoi yöllä säännöllisillä supistuksilla.



Eka synnytys oli pitkä ja traumaattinen kivun vuoksi (epiduraali ei auttanut, ja ponnistaminen pahensi epin kanssa kipua -> imukuppi. 3,6kg, py 33,5cm)



Edellisen synnytyksen pitkästä kestosta johtuen uskalsin olla kotona suihkuhuoneen rauhassa tuntikausia rentoutuen aina kipeiden supistusten välissä.



Kuuden tunnin päästä olin jo synnytysregression ja kivun vallassa ja mentiin läheiseen synnäriin.

Olin auki 8cm. kätilö ei suositellut enää kivunlievitystä. Itsekin ajattelin et menis ehkä luomuna paremmin? Huusin välillä kovaa, välillä olin hiljaa, nojasin polvillaan pehmotuoliin ja koitin väleissä rentoutua. Kätilö hieroi selän akupunktiopisteitä supistusten aikana. Mies tarjoi lempimehuani.



Ponnistin välillä jakkaralla ja välillä kyljellään. Oli hieno tuntea miten vauva meni ahtaampaan synnytyskanavaan ,piti kaikella sisulla ponnistaa pitkään, että sain vauvan pysymään siellä. Ilman epiduraalia ponnistaminen jotenkin auttoi kivunsietoa, toisin kuin epin kanssa. eli ponnistin hyvin mielelläni täysillä Voimat vähän ehtyi, sain lisähappea että sain lisävoimia.



Ponnistamista siinä tarvitiinkin,että sain suuren vauvan luomuna ulos...Olisi syntynyt repeämättä kuulemma, vaikka oli 4340 g ja py 38cm mutta nyrkki poskella aiheutti edellisen episiotoman 2.asteen repeämän.



Synnytysten välissä oli 8 vuotta.



Toinen synnytys oli paljon parempi kuin eka :)

vaikka olin jo niin auki, että osaston kätilöt luulivat vauvan syntyvän ennenko ehdin saliin... salin kätilö naureskeli, että ne siellä osastolla luulevat vauvojen vaan tipahtavan...



Mutta anestesialääkäri oli kai tosi lähellä, koska tuli saliin tosi nopeaa ja vauvan syke oli myös aika alhainen siinä vaiheessä. Kävelin osastolta saliin, koska liikkuminen edistää synnytystä...



yksi tikki, vauvan paino 4,1 kg



Millähän keinolla sitä pääsis tuohon koko arvioon...

En tiedä mikä oli vauvan todellinen koko kun nyrkki poskella tuli ulos. Itse päänympärys oli 38cm pojalla.



Eli isokin VOI SYNTYÄ HYVIN ihan luomuna :)



Eka syntyi 38+4



Toka 41+1

Synnytin 4160g pojan kaksi päivää lasketun ajan jälkeen.Lääkkeettömästi meni ja toinen lapsi kysseessä.
Kivunlievityksenä hieronta ja amme.
Ponnistusaika 10minuttia.Ei repeemiä eikä nirhaumia.(ihme)
Helppo synnytys niin kun ekakin oli.Huomattavasti lyhyempi avautumisvaihe vaan.
N22

Eka rv 38 4185 g, kesto 21 h, ponnistus 15 min ilman apuja ja 2-3 tikkiä ;) Puudutus epiduraali.
Toinen rv 41+2 4240g, kesto 12 h, ponnistus 4,5 min - ei kivunlievitystä - helpompi kuin eka ;)

Ensimmäinen oli alle 4kg, seuraavat lähelle 4½ kg. Kipulääkkeinä aqvarakkuloita ja lämpötyynyt jokaisessa. Viimeisin oli helpon synnytys, sillä kivut luokkaa kuukautiskipuja. Mitään kauhuja ei jäänyt yhdestäkään kerrasta.