Miten suhtautuisit ihmiseen, joka koko ajan miettii kuolemistaan ?

Äidilläsi on pahoja ongelmia jotka on sitten projisoinut teihin lapsiin. Ei ole vieläkään päästänyt teistä irti ja antanut teidän lasten alkaa elämään omaa elämäänsä. Jotenkin hakee huomiota tuolla jutullaan, marttyyrinomaisesti ja lapsellisella tavalla.. Tahtoo olla kaiken keskipisteenä ja on tuon keinon ottanut saavuttaakseen sen.

Olen pahoillani kovasti, sulla on ollu vaikea lapsuus ja äitisuhde. Yritä nyt jatkaa omaa elämääsi ja unnohtaa äitisi. Siis siten että irrrottaudut hänestä, älä anna enää tuottaa sulle huonoa omaatuntoa syyttä. Ehkä terapia olisi sinulle oikein hyvä vaihtoehto?

Vierailija:

Äitini on lapsuudesta asti puhunut kuolemastaan. Lapsena hoki jatkuvasti, kunpa eläisi siihen asti kun nuorin pääsee ripille, se ikä ohitettiin, sitten tuli kunpa eläis siihen asti kun olemme täysi-ikäisiä, sitten omillaan toimeentulevia... Nyt on jo iäkäs yli 70 v. ja edelleen on kuolemaisillaan omasta mielestä.

Lapsena mietin sitä, että mitä meille tapahtuu jos äiti kuolee, kun oli yksinhuoltaja. Tuntuu, että nuoruus meni sitä surua pohtiessa. Joskus oli käsi kipeä, joskus kilpirauhanen reistaillut, mutta niistäkin kuvitteli, että kuolee. (Lapsena en käsittänyt, ettei niihin kuole).

Nyt vanhemmiten jouduttiin kerran soittamaan ambulanssi, kun kaatui pahasti ja silloinkin jouduttiin väkisin ambulanssiin raahaamaan, kun sanoi, että haluaa kotona kuolla.

Välillä on ollut sairaalajaksoja ja siellä makaa sängyn pohjalla ja ruoka ei maistu, kun on olevinaan niin sairas. Vuosi sitten olin viimeisillään raskaana ja silloin olisi pitänyt käydä " viimeisen kerran" katsomassa, kun oli mukamas huonossa kunnossa. En mennyt monen sadan kilometrin päähän ja siitäkös valitteli.

Haluaa, että kun kuolee, niin me lapset seisosimme sängyn vieressä. Kuvittelen, että joskus taas kutsuu kaikki koolle ja siinä me viikko tolkulla odotetaan, että kuoleeko vai ei.

Jotenkin olen kyllästynyt tähän 30 vuotta kestäneeseen kuolemiseen, että välillä jo toivon, että olis kaikki jo ohi. Muutenkaan meillä ei ole kovin läheiset välit koskaan ollutkaan, pahoinpitelyn ja jatkuvan nälvimisen takia, mitä koin lapsena. Nyt en oikein tiedä miten tähän pitäis suhtautua, voihan hän tosiaan kuolla koska vaan.