Olen melkein 50-vuotias ja kyllä se on totta.

50. ikävuoden jälkeen tulevat esiin kaikki perinnölliset sairaudet. Ellei diabetes, sitten reuma tai ainakin tyvisolusyöpä. JOkaisella jotakin. Tervetuloa joukkoon!

Ennen piti kauppaan lähtiessäkin laittautua, nykyisin pipo vaan päähän jos hiukset huonosti eikä viitsi laittaa.

Minulla on jo monta sairautta, joihin on perinnöllinen alttius, mutta entäs sitten? Ei se minun olotilaani kamalasti vaikuta. Eivät nuo mainitsemasi sairaudet muuten periytyviä ole vaikka niihin perinnöllinen alttius olisikin. T riehakas ap

Ennen piti kauppaan lähtiessäkin laittautua, nykyisin pipo vaan päähän jos hiukset huonosti eikä viitsi laittaa.

t. kolmekymppinen

Itsekin innolla odotan tuota ikää, suunnitelmia on jo paljon. Niin ja äiti sairasti syövän mutta selvisi siitä, nyt on terve 65. Itsellä vielä 6 vuotta, että tulee 50 mittariin.

t.kohta 40 v =)

50v iässä ei enää viitsi joka nipistykseen reagoida.

Sähän vain sanot suoraan, eikö niin? Sehän on niiden nuorempien vika että sä et enää ole nuori :)

Uskallan sanoa mitä ajattelen ja itsetunto on ihan eri luokkaa, kuin vaikkapa vielä kymmenen vuotta sitten. Voin olla ja pukeuta miten lystää. Kaikki menee höperän keski-iän piikkiin.

Käytöstavat on hallussa. En minä sillä tavalla sano mitä ajattelen. Mielipiteeni sanon, enkä orjaile ketään. ap

ei kyllä haittaa vaikkei itsetuntoni olekaan superhyvä tai vaikken aina viitsikään sanoa omaa mielipidettäni. En siis oikein näe mitään hyvää vanhenemisessa vaikka sen myötä en välittäisikään enää mistään.

sortuko nuorison vähättelyyn. Nuorissa on tulevaisuus ja into. Ihminen on arvokas jokaisessa iässä ja kaikkia pitää kannustaa.

ilmaissut, että nuorempia jotenkin aliarvioisin. Ihan vaan omasta subjektiivisesta näkökulmastani kerron, että elämäni on nyt hauskempaa kuin kolmikymppisenä tai nelikymppisenä. Minulla kesti näin kauan saavuttaa vapaus. ap