Mitä asioita kaipaat siitä, kun olit nuori?

Olin hyvin, hyvin naiivi lähes kolmekymppiseksi asti. Tarvittiin kova koulu että opin ajattelemaan omalla päälläni. Olin riippuvainen ystävistäni, ilman heitä en saanut mitään tehdyksi, en osannut päättää mitään, olin erittäin hukassa itseni kanssa. Minusta tuntuu kuin elämäni ensimmäiset 28 vuotta olisivat jollain tapaa menneet hukkaan. Siihen aikaan mahtuu monia hyviäkin asioita, mutta kaipaamaan en ole jäänyt mitään.



Nyt olen se vahva ja määrätietoinen ihminen jollaisia joskus ihailin ja jollainen halusin olla. Nyt on parempi.

Kaipaan joskus sitä, että monet asiat oli uusia ja herättivät niin paljon tunteita. Asioiden ei tarvinnut olla suhteellisia eikä tarvinnut paaduttaa mieltään tarpoakseen päivästä päivään.

ja niitä ihmisiä, jotka silloin vielä elivät.

Ikävuosina 15-18 seksiä sai niin paljon kuin halusi. Sitten se käytännössä loppui. Sitä kun vielä saisi, niin avot!

Olin masentunut ja kärsin kroonisesta kivuliaasta sairaudesta, joten nuoruus ei todellakaan ollut parasta aikaani. En kyllä vieläkään ole vanha (30v), mutta nykyisin olen terve ja tunnen eläväni elämäni parasta aikaa. Ja koko ajan vain paranee ;)

naiiviutta. Kykyä heittäytyä hetkeen, tilanteeseen, suhteeseen.



Nyt sitä vaan kyynisesti laskelmoi, ja stressaa.

uusiin asioihin ja ihmisiin tutustumiseen esim. matkoilla. Nytkin rakastan matkustamista, mutta ennemminkin haluan rentoutua. Tavallaan kaipaan sitä heittäytymishalua.

Ja ihanaa kykyä rakastua, ihastua, bailata, heilua hiprakassa. Nykyään ei onnistu, voi huokaus.

Sitä, ettei tarvinnut selitellä kenellekään mitään. Ja sitä, että saattoi syödä vaikka suklaalevyn tai paketin jäätelöä lihomatta.