Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteella toivoa/tulevaisuutta pettämisen jälkeen???
07.01.2012 |
Meillä on takana pitkä liitto, johon on mahtunut niin hyviä kun huonojakin aikoja. Lapsia meille on syntynyt kaikkiaan yhdeksän, mutta heistä kuusi on elossa, nuorin ihan vauva vielä.
Vähän aikaa sitten mies kertoi, että on pettänyt minua ja tuosta sitten keskusteltiin "paremmin" muutamien päivien päästä ja mies sanoi, ettei syrjähyppy ollut merkinnyt hänelle mitään ja että vain minua hän rakastaa jne.
Tunteet on menneet nyt tuon jälkeen aikamoista vuoristorataa ja päässä pyörii monen monia ajatuksia. On tullut mietittyä, miksei mies voinut pitää tuota omana tietonaan, jos ei kerran erota halua, toisaalta sitten taas olisin kyllä ehkä halunnut tietää, jos mies on käynyt vieraissa enkä elää tietämättä.
Meidän elämämme on ollut tässä viime aikoina aika raskasta monestakin syystä, tietenkään tämä ei oikeuta mihinkään syrjähyppyyn eikä mies edes vedonnut tuohon kun tästä keskustelimme.
Voiko luottamusta ja/tai rakkautta oikeasti saada takaisin toista kohtaan, kun luottamus on mennyt? Vai onko se liitto sitten tuhoon tuomittu ja ns. pakkopullaa, jos yrittää jatkaa syrjähypyn jälkeen.
Olen aina ollut sitä mieltä, että jos mieheni pettäisi, niin en antaisi uutta mahdollisuutta vaan se olisi kerrasta poikki. Ero kuitenkin vaikuttaisi paljon myös lasten elämään ja kun nuorin on vasta vauva, niin ero tuntuu vielä kauheammalta vaihtoehdolta, vaikken ole kyllä ollenkaan varma, voiko liittommekaan jatkua tämän "pommin" jälkeen.
Nyt en yksinkertaisesti tiedä mitä tehdä. Tuntuisi toisaalta jotenkin lapselliselta heittää liittomme roskakoriin ja erota yhden syrjähypyn takia ja aiheuttaa mm. lapsille suuri elämänmuutos. Mutta onko se lapsillekaan hyvästä, jos liitto on pakkopullaa ja vain lasten takia yhdessä olemista.
Onkohan täällä ketään, joka olisi saanut luottamuksen palautettua kumppaniin esim. syrjähypyn jälkeen? Miten se onnistui?
Kommentit (15)
Meilläkin on reilu 20v yhteiseloa takana ja toivottavasti vielä edessäkin päin.
Niin varmaankaan ilman ammattiapua emme saa liittoamme toimimaan tai luottamusta takaisin. Mies on kyllä sanonut, että tulee tekemään kaikkensa, jotta voisimme jatkaa yhteiseloamme eikä edes oleta, että tämä olisi hetkessä ohi ja elämä normaalia jne.
Ehkäpä annan miehelleni vielä uuden mahdollisuuden tai ainakaan ilman yritystä en luultavasti eroa, koska on ajateltava myös lapsia.
ap
Annoin miehelleni uuden tilaisuuden pettämisen jälkeen, mutta eihän tämä helppoa ole. Helpommalla olisi varmasti päässyt jos olisi pistänyt kaiken kerrasta poikki, ei tarvitsisi nyt kärsiä kaikista ikävistä tunteista joita tulee ja menee.
Mutta mullakin oli ajatuksena, että lapsilla on oikeus elää ehjässä perheessä, ja aikuisena mun täytyyy yrittää kaikkeni ennen kuin päätän lopullisesta erosta. Ja vuosi tässä nyt on sinnitelty. Eikä se kaikki aika huonoa ole ollut, välillä on tosi upeitakin päiviä. Ja mieheni yrittää todellakin kaikkensa hyvittääkseen tekonsa.
Toisekseen mun mielestä olisi ollut liikaa sille toisen naisen itsetunnolle, jos olisi "saanut" mieheni. Meidän 20 vuoden yhdessäolo merkitsee todellakin enemmän kuin joku suttuinen muutaman kuukauden suhde jonkin moraaliltaan epämääräisen naisen kanssa.
Mieheni rangaistus on, ettei saa kieltäytyä seksistä, ja joutuu toteuttamaan mun toiveet sängyssä. Seksielämämme onkin nykyään hurjaa ja kiihkeää ;) Seksin lisäksi mieheni on alkanut tehdä kotitöitä oikein urakalla ja on paljastunut loistavaksi kokiksi innostuttuaan.
Eli vaikka tämä on rankka tie, ei se välttämättä ole huono vaihtoehto yrittää. Käymme toki myös terapiassa hakemassa apua. Ja välillä on edelleen niitä päiviä, kun kaikki ahdistaa ja tuntuu kaatuvan päälle. Mutta onneksi ne alkaa olla vähenemään päin ja mä olen saanut paremman miehen itselleni kuin aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen miehelle vasektomiaa, ellei geneettinen perimänne ole ihan huippua. Kyllä tuo lapsimäärä kai riittäisi.
Olen itse ollut salasuhteessa. Avioliittoa on 20 vuotta. Suhde on väljähtynyt kuin eilistä kahvia lämmittelisi. En tuosta kärynnyt, mutta kun rakastuin toiseen naiseen suunnattomasti, kerroin sen vaimolleni, koska olin valmis lähtemään.
Asiasta on keskusteltu ja tuo oli parisuhteelle hyväksi, koska vaimo ei pidä mua enää itsestäänselvyytenä ja seksiäkin on taas.
En näe tuossa mitään syitä katkeroitumiseen. Monien ihmisten asenne tuohon pettämiseen vaan tuntuu olevan kovin jyrkkä. Itse en osaa sitä noin ajatella, että kaikki yhteen salasuhteeseen tai jopa yhteen panoon loppuisi.
Suosittelen miehelle vasektomiaa, ellei geneettinen perimänne ole ihan huippua. Kyllä tuo lapsimäärä kai riittäisi.
Olen itse ollut salasuhteessa. Avioliittoa on 20 vuotta. Suhde on väljähtynyt kuin eilistä kahvia lämmittelisi. En tuosta kärynnyt, mutta kun rakastuin toiseen naiseen suunnattomasti, kerroin sen vaimolleni, koska olin valmis lähtemään.
Asiasta on keskusteltu ja tuo oli parisuhteelle hyväksi, koska vaimo ei pidä mua enää itsestäänselvyytenä ja seksiäkin on taas.
En näe tuossa mitään syitä katkeroitumiseen. Monien ihmisten asenne tuohon pettämiseen vaan tuntuu olevan kovin jyrkkä. Itse en osaa sitä noin ajatella, että kaikki yhteen salasuhteeseen tai jopa yhteen panoon loppuisi.
Jos kerran asenteesi on noin vapaamielinen.
Jokainen lapsemme on ollut toivottu ja haluttu, valitettavasti yksi eli vain muutaman kuukauden, yksi pari vuotta ja yksi kuoli 15v iässä sairauteen.
Lisää lapsia meille ei tule taikka sitten miehen täytyy olla raskaana, minulla kun ei ole enää kohtua.
Me olemme kyllä huolehtineet myös parisuhteestamme ja meillä on ollut sitä kahdenkeskistä aikaa aina välillä, mutta vaikeuksien keskellä se ei aina ole ollut niin helppoa ja välillä on seksielämäkin ollut väljähtynyttä.
No, en sitten kyllä tiedä syytä miehen syrjähyppyyn, ei hän sitä itsekään ole osannut sanoa miksi niin teki.
ap
Suosittelen miehelle vasektomiaa, ellei geneettinen perimänne ole ihan huippua. Kyllä tuo lapsimäärä kai riittäisi.
Olen itse ollut salasuhteessa. Avioliittoa on 20 vuotta. Suhde on väljähtynyt kuin eilistä kahvia lämmittelisi. En tuosta kärynnyt, mutta kun rakastuin toiseen naiseen suunnattomasti, kerroin sen vaimolleni, koska olin valmis lähtemään.
Asiasta on keskusteltu ja tuo oli parisuhteelle hyväksi, koska vaimo ei pidä mua enää itsestäänselvyytenä ja seksiäkin on taas.
En näe tuossa mitään syitä katkeroitumiseen. Monien ihmisten asenne tuohon pettämiseen vaan tuntuu olevan kovin jyrkkä. Itse en osaa sitä noin ajatella, että kaikki yhteen salasuhteeseen tai jopa yhteen panoon loppuisi.
Suosittelen miehelle vasektomiaa, ellei geneettinen perimänne ole ihan huippua. Kyllä tuo lapsimäärä kai riittäisi.
Olen itse ollut salasuhteessa. Avioliittoa on 20 vuotta. Suhde on väljähtynyt kuin eilistä kahvia lämmittelisi. En tuosta kärynnyt, mutta kun rakastuin toiseen naiseen suunnattomasti, kerroin sen vaimolleni, koska olin valmis lähtemään.
Asiasta on keskusteltu ja tuo oli parisuhteelle hyväksi, koska vaimo ei pidä mua enää itsestäänselvyytenä ja seksiäkin on taas.
En näe tuossa mitään syitä katkeroitumiseen. Monien ihmisten asenne tuohon pettämiseen vaan tuntuu olevan kovin jyrkkä. Itse en osaa sitä noin ajatella, että kaikki yhteen salasuhteeseen tai jopa yhteen panoon loppuisi.
Jos kerran asenteesi on noin vapaamielinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen ihan normaalipainoinen tai no nyt on toistaiseksi n. 5kg ylimääräistä kun ei vielä ole lähtenyt kaikki viimeisimmän raskauden jälkeen.
Olen normaalipainoinen ja muutenkin pitänyt ulkonäöstäni huolta enkä ainakaan tieten tahtoen koskaan pitänyt miestäni itsestäänselvyytenä jne.
Mieheltäni en ole saanut vastausta miksi petti, mutta käytöksestään olen huomannut, että katuu ihan oikeasti.
ap
katso ennemmin peiliin, ja mieti, MIKSI miehehsi petti. SYY LÖYTYY SIELTÄ, EIKÄ "löyhämoraalisesta" toisesta naisesta... kenties löysä pillu? lihavuus?
teepä mielikuvitusharjoitus. Mieti millaista elämäsi olisi jos ottaisit eron miehestäsi. Mieti oikein tarkkaan. Onko se sitä mitä haluat?
6-lapsisen yh-äidin on varmasti vaikea löytää uutta mieskumppania joka kantaisi isäpuolen roolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
katso ennemmin peiliin, ja mieti, MIKSI miehehsi petti. SYY LÖYTYY SIELTÄ, EIKÄ "löyhämoraalisesta" toisesta naisesta... kenties löysä pillu? lihavuus?
katso ennemmin peiliin, ja mieti, MIKSI miehehsi petti. SYY LÖYTYY SIELTÄ, EIKÄ "löyhämoraalisesta" toisesta naisesta... kenties löysä pillu? lihavuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta vaatii kovaa työtä, kärsivällisyyttä kestää hankalia aikoja ja tunteita ja molempien sitoutumista 100 %. Omasta tapauksestani on nyt jo useampi vuosi aikaa ja olen tyytyväinen, etten päätynyt eroon. Luottamus ei palaudu koskaan täysin takaisin, sen asian kanssa pitää pystyä elämään. Anteeksi olen antanut, mutta unohtamaankaan en pysty koskaan, ainakaan täysin. Olen vaan oppinut elämään asioiden kanssa. Avioliittomme on tällä hetkellä todella hyvällä tolalla. Se on kovan työn tulos.
Mutta vaatii kovaa työtä, kärsivällisyyttä kestää hankalia aikoja ja tunteita ja molempien sitoutumista 100 %. Omasta tapauksestani on nyt jo useampi vuosi aikaa ja olen tyytyväinen, etten päätynyt eroon. Luottamus ei palaudu koskaan täysin takaisin, sen asian kanssa pitää pystyä elämään. Anteeksi olen antanut, mutta unohtamaankaan en pysty koskaan, ainakaan täysin. Olen vaan oppinut elämään asioiden kanssa. Avioliittomme on tällä hetkellä todella hyvällä tolalla. Se on kovan työn tulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyt onko toivoa tai tulevaisuutta suhteelle pettämisen jälkeen? Niin raa`alta ja lopulliselta kuin se kuulostaakin, niin mielestäni ei ole.
Vaikka pystyy antamaan anteeksi, niin ei pysty unohtamaan.
Mielessä kaihertaa jatkuvasti tuleeko uusintakierros, epäilet, alat tarkkailemaan eri tavalla, et luota koska et yksinkertaisesti enää pysty ja kannattaa muistaa, että pettämiselle on aina joku syy.
Ei kannata lapsellisesti uskoa kännisekoiluja, vaan parisuhteessa jokin mättää jos pitää pettää. Eihän kukaan halua loukata omaa rakastaan noin julmalla tavalla jos oikeasti rakastaa ja välittää, silloin pidetään kiinni kynsin hampain ja ollaan uskollisia.
Itseäni alkaisi kuvottamaan niin paljon jo pelkkä ajatus saati sitten tieto,että toinen on vehdannut muiden kanssa, että tuskin pystyisin antamaan toisen edes koskea itseeni.
Omalta kohdaltani se liitto olisi siinä, koska kyllä lapsetkin kärsivät jos vanhemmilla mättää, vaistoavat kaiken ja kärsivät kireästä ilmapiiristä / teeskentelystä.
Muista,että suomalainen nainen on täyttä sisua ja rautaa, naiset selviävät aina, miehet eivät.
mitä haluan. Mutta en myöskään halua liittoa, jossa ollaan yhdessä vain lasten takia, koska siihenkin lapset varmasti reagoivat.
Nyt ainakin olen sillä kannalla, että yrittäisimme vielä korjata liittomme, vaikka se sotiikin omaa ajatusmaailmaani vastaan tavallaan, mutta en haluaisi liian heppoisin perustein tai kaikkea yrittämättä ainakaan perhettämme hajottaa ja aiheuttaa lapsille taas suurta elämänmuutosta.
ap
teepä mielikuvitusharjoitus. Mieti millaista elämäsi olisi jos ottaisit eron miehestäsi. Mieti oikein tarkkaan. Onko se sitä mitä haluat?
6-lapsisen yh-äidin on varmasti vaikea löytää uutta mieskumppania joka kantaisi isäpuolen roolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä mieltä, että jos puoliso pettää, niin se on kerrasta poikki, ettei suhdetta voi enää sen jälkeen pelastaa ja olla onnellinen yhdessä. Ihan varmasti myös eroaisin enkä antaisi uutta mahdollisuutta, ellei meillä olisi lapsia.
Nyt olen miettinyt, onko minulla oikeus erota edes yrittämättä korjata liittoamme, koska erokin olisi lapsille suuri muutos ja kun ovat vasta jokin aika sitten menettäneet sisaruksensa eivätkä ole siitäkään toipuneet, niin vanhempien ero vielä siihen päälle olisi ehkä jo liikaa.
Aivan varmasti lapset tulevat huomaamaan, että välimme eivät ole ok tässä lähitulevaisuudessa. Olen itsekin lapsena vaistonnut, kun omilla vanhemmillani ei mennyt hyvin, mutta näin myös, miten vaikean ajan jälkeen vanhempani olivat taas onnellisia yhdessä.
Suurelta osin lasten takia olisin luultavasti valmis silti yrittämään saamaan liittomme taas toimivaksi, ettei tarvitsisi erota. Mihinkään "vain lasten takia yhdessä" liittoon en kuitenkaan ole valmis, vaan toivon, että ajan myötä liittomme voisi olla samanlainen kuin aiemmin.
Aivan varmasti se tulee olemaan raskasta ja pitää sietää monenlaisia tunteita, jollaisia ei tarvitsisi sietää, jos eroaisi eikä yrittäisi jatkaa yhdessä.
Olemme taas viime yön tästä asiasta mieheni kanssa keskustelleet ja nyt alan olla entistä varmempi, että annan miehelleni vielä mahdollisuuden, vaikkei hän sitä välttämättä ansaitsisi.
ap
Kysyt onko toivoa tai tulevaisuutta suhteelle pettämisen jälkeen? Niin raa`alta ja lopulliselta kuin se kuulostaakin, niin mielestäni ei ole.
Vaikka pystyy antamaan anteeksi, niin ei pysty unohtamaan.
Mielessä kaihertaa jatkuvasti tuleeko uusintakierros, epäilet, alat tarkkailemaan eri tavalla, et luota koska et yksinkertaisesti enää pysty ja kannattaa muistaa, että pettämiselle on aina joku syy.
Ei kannata lapsellisesti uskoa kännisekoiluja, vaan parisuhteessa jokin mättää jos pitää pettää. Eihän kukaan halua loukata omaa rakastaan noin julmalla tavalla jos oikeasti rakastaa ja välittää, silloin pidetään kiinni kynsin hampain ja ollaan uskollisia.
Itseäni alkaisi kuvottamaan niin paljon jo pelkkä ajatus saati sitten tieto,että toinen on vehdannut muiden kanssa, että tuskin pystyisin antamaan toisen edes koskea itseeni.
Omalta kohdaltani se liitto olisi siinä, koska kyllä lapsetkin kärsivät jos vanhemmilla mättää, vaistoavat kaiken ja kärsivät kireästä ilmapiiristä / teeskentelystä.
Muista,että suomalainen nainen on täyttä sisua ja rautaa, naiset selviävät aina, miehet eivät.
Alue: Aihe vapaa
Annoin miehelleni uuden tilaisuuden pettämisen jälkeen, mutta eihän tämä helppoa ole. Helpommalla olisi varmasti päässyt jos olisi pistänyt kaiken kerrasta poikki, ei tarvitsisi nyt kärsiä kaikista ikävistä tunteista joita tulee ja menee.
Mutta mullakin oli ajatuksena, että lapsilla on oikeus elää ehjässä perheessä, ja aikuisena mun täytyyy yrittää kaikkeni ennen kuin päätän lopullisesta erosta. Ja vuosi tässä nyt on sinnitelty. Eikä se kaikki aika huonoa ole ollut, välillä on tosi upeitakin päiviä. Ja mieheni yrittää todellakin kaikkensa hyvittääkseen tekonsa.
Toisekseen mun mielestä olisi ollut liikaa sille toisen naisen itsetunnolle, jos olisi "saanut" mieheni. Meidän 20 vuoden yhdessäolo merkitsee todellakin enemmän kuin joku suttuinen muutaman kuukauden suhde jonkin moraaliltaan epämääräisen naisen kanssa.
Mieheni rangaistus on, ettei saa kieltäytyä seksistä, ja joutuu toteuttamaan mun toiveet sängyssä. Seksielämämme onkin nykyään hurjaa ja kiihkeää ;) Seksin lisäksi mieheni on alkanut tehdä kotitöitä oikein urakalla ja on paljastunut loistavaksi kokiksi innostuttuaan.
Eli vaikka tämä on rankka tie, ei se välttämättä ole huono vaihtoehto yrittää. Käymme toki myös terapiassa hakemassa apua. Ja välillä on edelleen niitä päiviä, kun kaikki ahdistaa ja tuntuu kaatuvan päälle. Mutta onneksi ne alkaa olla vähenemään päin ja mä olen saanut paremman miehen itselleni kuin aiemmin.