Olenko minä mielestänne masentunut vai jotain muuta?

Koko syksyn on ollut tavallista surullisempi, ahdistunut ja voimaton olo. Saan kyllä hoidettua kaikki arjen asiat, mutta tuntuu kuin olisin koko ajan voimieni rajoilla. Olen myös jatkuvasti huolestunut, erityisesti omasta terveydestäni, mutta myös muista asioista. Terveyshuoleni ovat aivan naurettavia: pelkään koko ajan, että minulla on jokin tappava tai vähintäänkin halvaannuttava tauti.



Kun herään aamuisin, tuntuu kuin koko elämän ja huolten ahdistava taakka kaatuisi päälle. Päivän mittaan olo helpottaa. Olen huomannut, että itkeminen helpottaa aina hetkeksi oloa. Kovin usein en kuitenkaan itke.



Lisäksi minusta tuntuu, että ulkonäköni taso on laskenut kuin lehmän häntä. Olen aina väsyneen näköinen, kauhtunut, ruma ja lihava. Ulkopuolisen silmin katsottuna olen varmasti kuitenkin ookoon näköinen.



Elämässäni on oikeasti moni asia hyvin, mutta en jaksa oikein nauttia niistä ja ahdistaa. Lähes jatkuvasti kuristaa ja puristaa rintaa, pelottaa ja on paha olla. Silloin tällöin tulee sellaisia hyvän mielen ja vapauden hetkiä: silloin oikein hämmästyn että tällaistako "normaali" elämä onkin ja miksi sen saa kokea sitä koko ajan. :(



Miltä kuulostaa?