Mulla on taas sellainen olo, että teen parivuotiaani kanssa kaiken väärin :(

harva 2 v. osaa pukea tai käydä omatoimisesti potalla. Syömis- ja nukkumisasiaan voisit kysyä vaikka neuvolasta vinkkejä.

meillä kohta kaksivuotias tyttö, joka syö itse joskus ja joskus taas haluaa, että syötetään. Potalla käy, mutta ei itse osaa riisua housuja, ja toisinaan jos ollaan jossain muualla kuin kotona, niin saattaa tehdä vaippaan hätänsä. Itse osaa pukea vain hatun, jonkin verran riisuu vaatetta.



Nukuttaminen on asia, minkä jokainen ihan itse lapselleen opettaa. Meillä ei ole ikinä lasta nukutettu, vaan ihan vauvasta asti laitettu omaan sänkyyn ja sinne hän myös nukahti. Kaksvee on sen verran iso, että voit kokeilla laittaa hänet sänkyyn ja järjestelmällisesti palauttaa joka kerta takas, kun sieltä tulee pois. Menee luultavasti vain pari iltaa, kun alkaa itse nukkumaan.

2-v, ja "joutuu" päiväkodissa pukemaan itse, mutta vaivalloistahan se noin pienelle on, kyllä sillä ihan oikeasti on tuskahiki pinnassa niiden kaikkien kerroksien kanssa nyt talvella... kotona "palvelen" häntä mielellään, ja palvelen myös joskus isompaakin, enkä usko, että ne siitä piloille menee...

siitä ei kannata tehdä aikuisen itselleen mörköä (ei ne uutiset telkkarista lopu, niitä tulee joka kanavalta koko ajan, samoin huonoja sarjoja)

Nukuttaminen on kivaa, jos siihen asennoituu niin: on ihana halata omaa lastaan, lukea satu, antaa pusut ja vaikka nukahtaa itse viereen!

Liian monet ajattelevat, että "nukuttamisen" jälkeen alkaa "oma aika"... hmm... se nukuttaminen on hyvää omaa aikaa, jos siitä tekee kivan hetken kaikille osapuolille. JA LAPSI EI MENE PILOILLE JOS SITÄ HALAA JA PAIJAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

siitä ei kannata tehdä aikuisen itselleen mörköä (ei ne uutiset telkkarista lopu, niitä tulee joka kanavalta koko ajan, samoin huonoja sarjoja)

Nukuttaminen on kivaa, jos siihen asennoituu niin: on ihana halata omaa lastaan, lukea satu, antaa pusut ja vaikka nukahtaa itse viereen!

Liian monet ajattelevat, että "nukuttamisen" jälkeen alkaa "oma aika"... hmm... se nukuttaminen on hyvää omaa aikaa, jos siitä tekee kivan hetken kaikille osapuolille. JA LAPSI EI MENE PILOILLE JOS SITÄ HALAA JA PAIJAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Useimmiten vielä pojat. Ainakin omat poikani lusmuilevat kaikessa ja heille kaikki jotenkin on vain niiiin paljon hankalampaa kuin tytölleni.



Pottailun kanssa ei ole mihinkään kiire, pukemista opettelette kaikessa rauhassa niinä kertoina kun lapsi on hyvällä päällä. Listaamastasi asioista ainoastaan syöttäminen on sellainen, jossa pyrkisin määrätietoisesti eroon.



Olethan antanut lapsen kokeilla syömistä itse, niin ettet välitä sotkusta tai ylipäätään siitä meneekö ruoka suuhun sormin vai lusikalla? Puolet voi olla lattialla, mutta sellaista se on. Työnnä lautaenn lapsen eteen ja alat itse syödä ja luet vaikka lehteä samalla. Jos lapsi pyytää syöttämään, sanot, että äiti lukee nyt, syöhän itse ja syvennyt taas lukemiseen.

mulla on kaksoset (nyt 5v ja 3v) ja molemmat oppivat asiat ihan omaan tahtiinsa, vaikka ihan samanlainen äiti olen molemmille. Ei kaikki ole sinusta kiinni ja pienihän se parivuotias vielä on.

Ap, keskity vain yhteen opeteltavaan asiaan yksi kerrallaan. Pottailut voit unohtaa vähäksi aikaa. Päätä harjoitteletteko nyt syömistä vai pukemista. ja sitten keskitytte siihen.

Jos noi hommat eivät ala siinä 3-4 vuoden iässä sujumaan niin sitten voi alkaa ihmettelemään, mutta 2-vuotiaita kyllä joutuu vielä passaamaan :)

Mun isompi poika oli kuiva 2.5v "ihan itsekseen" ja olin niin että olenpahan hyvä äiti kun tämäkin tapahtui noin helposti ;D



Nyt toinen on 3v eikä todellakaan suostu pottaileen ja tuskailen sen kanssa, mut aattelin odottaa silti kesään, jospa silloin oppis viimeistään..



Eikä meillä kumpikaan suostunut syömään itse 2v, mutta yhtäkkiä n.2,5v iässä niitä ei enää SAANUT syöttää :D



Pukemisen ne oppi joskus yli 3v mut riisuivat kyllä sitäkin vilkkaammin jo joskus 2v tienoilla :)

se on hitainta ja taidot siinä lähes olemattomat. Syö hyvin kun sille päälle sattuu ja pottailunkin uskoisin onnistuvan jos vain osaisin sen tehdä oikein. Nukkuminen, se rasittaa meitä vanhempia, mutta en osaa sitäkään tehdä toisin.



Poika on kyseessä ja ikää 2v2kk.

Meillä opittu potalle lähemmäs 3-vuotiaina, puettu kokonaan itse vasta 6-vuotiaana (silloinkin apua hankalissa vetoketjuissa yms. annettu). Silti lapsista on tullut ahkeria koululaisia, jotka myös pitävät huoneensa siisteinä ja osallistuvat kotitöihin päivittäin. 2-vuotiasta autetaan paljon - toki usein autetaan tekemään itse.

Monesti kaikki jutut sujuvat paremmin, kun on muita lapsia näyttämässä mallia.



Palkitse esim. tarroilla, jos tekee edes yritystä esim. vetää sukan pois tai hanskan pois, niin kehu ja anna tarra tms.



Jos teillä on mahdollisuus, yrittäkää saada lasta esim. kaverille hoitoon tunniksi tai pariksi. Lapsesta tulee paljon omatoimisempi, kun äiti ei ole paapomassa ihan joka sekunti.



Toisaalta olen kyllä sitä mielä, että 2-vuotiaan ei tarvitse noista osata vielä muuta kuin syödä itse ja siinäkin voidaan olla välillä apuna. Pottailua on hyvä aloitella, jos lasta kiinnostaa, mutta väkisin ei kannata. Osa lapsista oppii pukemaan vasta lähempänä 3 vuotta ja mitä taas nukutukseen tulee, niin se vaatii ehkä eniten vanhemmilta, ja tärkeintä on kuitenkin se, että jokainen perheenjäsen saa tarpeeksi unta. Kaikki muu on toisarvoista.



Valitkaa ensi alkuun kaksi asiaa, joihin haluatte ehdottomasti muutosta ja lähtekää hiljalleen muuttamaan lapsenne asennointia niihin esim. jos haluatte pottailua, niin lukekaa lapselle kirjoja, kun hän on potalla, kehukaa, vaikka ei pissoja tulisi, älkääkä missään nimessä pakottako. Vain positiivisen tarjonnan kautta lapsi oppii.



Syömisen kanssa toimisin myös niin, että aina kun lapsi söisi itse jotain, kehuisin valtavasti. Antaisin lisäksi esim. viikon ajan ruoaksi helppoa sormi- ja haarukkaruokaa. Haarukkaan on kiva keihästää esim. kurkun paloja ja perunan paloja, meillä haarukka on ihan in 1v10kk:n ikäisellä. LIsäksi en nuhtele tai kauhistele, jos lapsi auttaa kädellä tai syö jopa paloja sormin. Pääasia, että on omatoiminen ja siitä on hyvä lähteä kannustamaan haarukan ja lusikan käyttöön.

Ja mä olen kai jotenkin hyvä äiti koska lapseni pukee, syö itse ja kakkaa pottaan?



Kyllä minulle hyvä äitiys on jotain ihan muuta.

Lapsen ei tarvitse pukeutua itse ennen kuin koulussa ja päiväkodissa on isojenkin puolella jonkin verran lapsia, joita puetaan, eskareitakin vielä autetaan. Ruokailussakin tärkeintä on, että lapsi saa vatsansa täyteen.



Kyllähän sitä jokainen toivoo, että oma kullannuppu olisi reipas ja omatoiminen, ja naapurin kakara se pilalle hemmoteltu passattava. Tosiasiassa sillä ei ole mitään väliä, missä iässä nämä taidot oppii, kunhan nyt kouluun mennessä osaa.



Hassu tuo neuvo syventyä lehteen lapsen syödessä. Ainakaaan meillä ruokapöytään ei kukaan tuo lehtiä, kirjoja tai leluja. Eivät lapset eivätkä aikuiset. Ruokapöydässä syödään, koko perhe yhdessä.

no Suomessa korostetaan ihan tavattomasti omatoimisuutta, täällähän jotkut lähettävät 2-3 vuotiaat uloskin yksin leikkimään.



Mä en tekisi mistään noista asioista valtataistelua lapsen kanssa. Autat sen mikä tarvis.



Jos nukutukseen menee paljon aikaa, niin vietkö väärään aikaan nukkumaan?

Eihän 2-vuotiaan tarvii itse vielä pukea!

Kyllä minäkin laitoin vaatteet 2-vuotiaalle.

Ja mitään pakottamista ei sais olla, silloin tulee

se vastahanka.

Ei minunkaan lapseni suostunut pottailemaan, mutta pöntölle meni. Jotkut ei vaan tykkää.

Oma lapseni oli kotona lähes 3-vuotiaaksi.

Suostui potalle vasta pk:n muiden lasten esimerkin mukaan ja kehittyi päiväkuivaksi hieman alle 3-vuotiaana. Sama kävi pukemisen kanssa. Pukee nyt KAIKEN itse. En saa auttaa (muuten aloittaa alusta - huoh).

Syöminen ja nukkuminen on ollut meillä alusta asti helppoa - lapsi nyt vain on sellainen.



Ole kotona. Olet hyvä äiti!