Jehovan todistajasta päänvaivaa.

Jonkin aikaa sitten minusta tuli nuori äiti (19v.) avoliitossa. Eräs mieheni sukulainen (Jehovan todistaja) tuli katsomaan minua ja vauvaa, mutta kahvipöydässä alkoi lentää piikkejä. Kuulema he nauravat ikäisilleni tytöille, jotka eivät pysty pitämään jalkojaan ristissä avioliittoon asti. Ei minua kuulema kukaan enää alttarille veisikään, kun näköjään minulta saa muutenkin.



Tuli puhe yhteisistä Jehovan todistaja -tutuistamme. Erään tuttumme tämä nainen haukkui aivan maan rakoon. Sanoi kärsivän mielenterveysongelmista ja olevan surkea äiti ja vaimo. Jonkun ajan päästä sain tietää, että tämä yhteinen tuttu oli eronnut seurakunnasta, minkä vuoksi muut seurakuntalaiset eivät enää pidä mitään yhteyttä häneen. Mielenterveysongelmista tai muusta ei tietoakaan.



Kaikki, mikä meidän kotonamme ei istu heidän patriarkaattiseen ajattelutapaansa, saa hirveitä haukkuja. Kysäisin kerran, että eikö heidän seurakunnassaan ole kiellettyä polttaa, kun näin erään Jehovan todistajan takapihallaan tupakalla (raskaana). Tämä nainen yksioikoisesti totesi, ettei näin ole koskaan tapahtunut ja minä olen nähnyt väärin. Vaikka takapihamme ovat vastakkain.



Miten ihminen voi näin paljon muuttua uskontonsa vuoksi? Tippuuko nuo laput koskaan silmiltä?