Tunnetteko ketään, joka ei anna lapsensa kutsua tädiksi tai sedäksi vieraita ihmisiä?

Tai en nyt varsinaisesti kielläkään, mutta vältän puhumasta noilla sanoilla lapsille. Ihan vaan siksi että olen kuullut joidenkin siitä loukkaantuvan. Yritän käyttää neutraalimpia ilmaisuja, kuten myyjä, naapuri tms.

Ja naapurit tunnemme nimeltä, ja jos emme tuntisi he olsivat naapureita.

Ja pitäisin outona, jos joku niin tekisi tai joku sellaisesta loukkaantuisi.

Tai en minä kielläkään mutta ikinä en itse käytä noita sanoja.



Minä puhun vieraista ihmisistä lapselle käyttäen nainen/ mies-sanaa. Tai ammattinimikettä. Lapsi 2v.

Olen pph ja jo perheen tutustumiskäynnillä sanon perheille, että olen sitten Kirsi myös lapselle.



Jokainen tuntemani pph puhuu hoidokeilleen "Anna kun täti auttaa", "Tuopas se tädille" ja nämä lapset kutsuvat hoitajaa siis tädiksi. En tykkäisi.

Olen siis Kirsi niin lapselle, lapsen vanhemmille kuten myös lapsen sukulaisille joille minusta puhutaan.

eipä lapsikaan niitä siis käytä. Kaupassa on kassa, nappuri on naapuri (tai esim. naapurin "Maija") jne.

Kaupassa on myyjä, naapurissa on " Esko Saarinen", kerhossa "Leila".

Mun mielestä tädittely on jotenkin typeränkuuloista ja sellaista henkilökohtaistamista johon en vieraita ihmisiä mielelläni pakota.

Ja joskus nainen tai mies. Jos joku mummo tai muu puhuu lapselle tädistä tai sedästä ( ei sukulaisesta), niin korjaan ettei meillä puhuta niin. Itse olen asiaksapalvelussa enkä pidä siitä että jo parikymppisiä vieraita naistyöntekijöitä täditellään.

Ja joskus nainen tai mies. Jos joku mummo tai muu puhuu lapselle tädistä tai sedästä ( ei sukulaisesta), niin korjaan ettei meillä puhuta niin. Itse olen asiaksapalvelussa enkä pidä siitä että jo parikymppisiä vieraita naistyöntekijöitä täditellään.

Sama meillä. Asumme ulkomailla ja täällä on tyypillistä teitittely. Lapset teitittelevät koulussa myös opettajaa, lastentarhassa kutsuvat hoitajaa etunimellä. Myös Suomessa oleillessamme lapselle ovat samat säännöt käytössä, siis ei täditellä vieraita.

paitsi sukulaisista (tyyliin Anni-täti)



Kaupassa on myyjä, postin tuo postinkantaja jne. Ei mulla mitään täti-nimityksiä vastaan ole varsinaisesti, on vaan jäänyt käyttämättä.

mitään pahaa ole? Mielestäni se vaikuttaa arvostavalta puheelta pienen lapsen suusta.



Onhan niitä vastapainoksi lapsia, jotka huoritteleekin? Tai mitä sanotte tyypistä, joka kutsuu kaikkia naisia mummoiksi? Ei tosin ole lapsi.

Minä olen puhutllut itse itseäni tädiksi vaikken ole täti kyseiselle vauvelille... Olen sanonut että tuleppas tädille ja kaukaisemmat sukulaiset ovat katsoneet vinoon... Olen siis vauvelin sedän puoliso. Olenko siis niinkö vieras ihminen?

kun en niitä itsekään käytä. Päiväkodissakin kutsuvat itseään aikuisiksi.



Puhumme ihan reilusti tytöistä, pojista, naisista, miehistä, rouvista ja herroista. Jos on vanhempi nainen, saatan sanoa, että "pidäpä rouvalle ovea auki". Ihan samoja sanoja käytän kuin miehelleni puhuisin ihmisistä.



En pidä tädittelystä enkä näe sitä tarpeellisena.

tädiksi ja sedäksi kutsumisen. Minusta täti on tosi neutraali sana. Jos minun pitää valita, kutsuuko vieras lapsi minua naiseksi, tytöksi, rouvaksi vai tädiksi, niin täti vie ehdottoman voiton. :)

tädiksi ja sedäksi kutsumisen. Minusta täti on tosi neutraali sana. Jos minun pitää valita, kutsuuko vieras lapsi minua naiseksi, tytöksi, rouvaksi vai tädiksi, niin täti vie ehdottoman voiton. :)

en ole rouva, mutta tuntuisi todella kummalta, jos lapsi sanoisi minulle "neiti..." ja asiansa mikä se olisikin. En myöskään ole enää tyttö, sekään ei toimi, "nainen..." on minusta epäkohteliaampi kuin "täti..." Mutta toki tutut lapset, omia lukuun ottamatta, kutsuvat nimellä. Kuitenkin, minusta TUNTEMATTOMISTA naisista puhuttaessa "täti" on neutraalein:)

ja muo ärsyttää todella kun täditellään.. Ei lasten suusta niinkään, vaan aikuisten. "Kerroppas Nico-Petteri tädille mitä limpparia haluat..." Tai välillä kun random-lapsi kommentoi jotain ulkonäöstäni, niin vanhempi vahvistaa että "Juu tädillä on hauska tukka." Argh! Tosin ei mikään neitikään oo sen parempi :D

Täti ja setä ovat sukulaissanoja. Ei vieraat lapsetkaan ole serkkuja.

on lasen tapa teitille, osoittaa avostusta. Kaupan kassa on Täti ja ja ystävällinen mies kaupungilla oli Setä. Ei siis arvolatausta ikään tai ulkonäköön, vaan aikuisuuten ja auktoriteettiin.



Lapseni saavat nimittää tätejään ja enojaan vain arvonimellä "Katja-täti" ja "Jani-eno" tai "Juri-setä". Se osoittaa arvostusta, eikä tahansa "Kataa" tai "Jyrbelssonii".

on lasen tapa teitille, osoittaa avostusta. Kaupan kassa on Täti ja ja ystävällinen mies kaupungilla oli Setä. Ei siis arvolatausta ikään tai ulkonäköön, vaan aikuisuuten ja auktoriteettiin. Lapseni saavat nimittää tätejään ja enojaan vain arvonimellä "Katja-täti" ja "Jani-eno" tai "Juri-setä". Se osoittaa arvostusta, eikä tahansa "Kataa" tai "Jyrbelssonii".

Mutta tässä on jossain määrin se, miksi jossain harvoissa tilanteessa mielestäni tädittely ja sedittely on ok, en silti ole tämän viestin kanssa samoilla linjoilla: Täti/setä viittaa mielestäni aina vanhempaan ihmiseen tai sukulaiseen, jolloin edessä on aina etunimi, esim. Ville-setä. Kaupan myyjä on myyjä, ei täti. Vanhempi rouva, joka juttelee lapsilleni voi olla täti. Vanha arvokas herrasmies kaupungilla joka puhuttelee lapsiani voi hyvin olla setä, mutta parikymppinen feissari ei ole setä. En itse ikipäivänä käyttäisi tuntemattomasta ihmisestä lapsilleni nimikettä täti tai setä, tyyliin "kerroppa tädille nyt nimesi" vaikka kyseinen "täti" olisi sitä kysynyt. Jos näissä tällaisissa tilanteissa lapseni jotenki toteaa että olipa kiva täti, en korjaa.

Tiedän myös, että esim. päiväkodissa "täti" koetaan monesti loukkaavaksi nimitykseksi, sellaiseksi persoonan mitätöimiseksi - vanhemmille et ole kuin vain joku täti joka lasta hoitaa, et kukaan johon voisi kiintyä ja olenkin tarkka että lapset kutsuvat päiväkodin henkilökuntaa etunimillä, tai siis kutsuivat kun vielä olivat päiväkodissa. Sama kun kutsuisi opettajaa tädiksi...

en opettanut lapselleni tädittelyä ja sedittelyä. Tätejä ja enoja on omasta takaa, tutut olivat etunimellä, vieraammat sitten ammatin mukaan, herra ja rouva tai mies ja nainen.



Itse olen ollut täti yhdelle lapselle ja hän kutsui minua kouluikään asti etunimi-täti yhdistelmällä. Se tuntui mukavalta ja läheiseltä.