Onko muita, joille hautausmaalla käynti on todella raskas kokemus?

Minulla on ollut isäni kuolemasta asti hyvin vahva ajatus siitä, että isä ei ole siellä hautausmaalla. Siellä on vain hautakivi ja maan alla arkku, jossa on isän maalliset jäännökset.



Käyn hautausmaalla vain jouluna, kun on ns. pakko. Muistelen kyllä isää päivittäin, mutta ei siihen hautausmaata tarvita.

niin mikä siitä tekee erityisesti raskasta?

Muuten hautausmaalla on levollinen ja hyvä tunnelma.

Kun ei sitä edesmennyttä sinnen hautausmaalle muistoissaan pysty yhdistämään. Siellä ei ole kuin nimi kivessä, ei muuta.

Tämä oli ensimmäinen pyhäinpäivä, kun vein kynttilän hänen haudalleen. Olihan se todella raskasta, kun katsoin hautakiveä ja siihen kaiverrettua nimeä. Mutta mulla on eri juttu tuossa, etten saisi siitä mitään irti. Haudalla käyminen kuitenkin jotenkin lohduttaa minua, en tiedä kyllä miksi.