Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Sekavat tunteet lähihoitajan opinnoissa..

Vierailija
03.11.2011 |

Olen opiskellut nyt pari vuotta lähihoitajaksi ja opintoja vuosi jäljellä. Nyt yhtäkkiä on tullut tunne, että tämä ei olekaan yhtään sellainen ala missä haluan töitä tehdä. En ymmärrä mistä tämä tunne on nyt yhtäkkiä tullut. Ilmeisesti tämä johtuu stressistä? Mulle on keikkaa tarjottu jokaiselle vklopulle, sitten alkoi työharjoittelu ja tähän päälle vielä perhe-elämä ym. Keikkatyön pistin nyt tauolle, kun muuten en näe perhettäni paljon yhtään ja tarvitsen vapaa-aikaa ja tuo jo helpotti oloani huomattavasti. Nyt sitten tuo työharjoittelu..yhä useammin havahdun siihen, että mietin etten halua tehdä tätä työkseni. Silti taas haluan oppia ja osata mahdollisimman paljon.



Nyt vain pohdituttaa, että mistä tiedän olenko oikealla alalla. Koulua nyt ei kyllä enää kesken kannata jättää. Ota tässä sitten selvää, että sopiiko tämä ammatti minulle :( Taustalla on myös korkeakoulututkinto, että aina voin hakea kuitenkin muun alan töitäkin, mutta harmittaa, jos tämä 3 vuotta menee nyt sitten hukkaan. Pahoittelen, jos tämä on sekava teksti, mutta saimpahan vähän purkaa mietteitäni. Onko kukaan muu tuntenut yhtä sekavia tunteita tuon koulun aikana? Miten kävi opintojen jälkeen?

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
03.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mullekin kävi samon, että kesken opiskelun tajusin, ettei tämä ole mun alani. Oppiminen sinänsä oli ihan kivaa ja sujui hyvin mutta itse työtä en halunnut alkaa tekemään.

Tein sen virheen, että jatkoin opinnot loppuun. Olisi kannattanut vaihtaa alaa silloin heti. Tai ainakin alkaa opiskella uutta alaa heti valmistumisen jälkeen.

Siitä on ollut myöhemmin paljon haittaa kun aina multa on kysytty miksi en tee lähärin töitä vaikka koulutus on. Olisi parempi jos ei edes olisi ollut tuota koulutusta.

Vierailija
2/3 |
03.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

juurikaan en ole lähihoitajan töitä tehnyt valmistumiseni jälkeen, kaikkea muuta kylläkin. Kunhan taas joskus palailen työelämään niin olen ajatellut, että teen joko koulunkäyntiavustajan hommia tai sitten alanvaihto tai mahdollisesti suuntaudun uusiksi siihen osastosihteerivaihtoehtoon vai mikä nyt olikaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
03.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mullekin kävi samon, että kesken opiskelun tajusin, ettei tämä ole mun alani. Oppiminen sinänsä oli ihan kivaa ja sujui hyvin mutta itse työtä en halunnut alkaa tekemään.

Tein sen virheen, että jatkoin opinnot loppuun. Olisi kannattanut vaihtaa alaa silloin heti. Tai ainakin alkaa opiskella uutta alaa heti valmistumisen jälkeen.

Siitä on ollut myöhemmin paljon haittaa kun aina multa on kysytty miksi en tee lähärin töitä vaikka koulutus on. Olisi parempi jos ei edes olisi ollut tuota koulutusta.

onko tuosta ammatista sitten kuinka paljon haittaa, jos haen ihan muun alan töitä :/ Jotenki tuntuu, että työnantajat sitten vain tuijottaa sitä viimeisintä ammattia ja aiemmilla tutkinnoilla ei ole merkitystä..

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kahdeksan kahdeksan