Lapsi kapinoi uskonnolla.

ne kaverit!



Niillä on tuossa iässä niin voimakas vaikutus, että tuskin nuori osaa ajatella täysin järjellään, vaikka sellainen olisikin.



Mä olen ollut ainoa tyttö ystäväpiirissäni, joka en kuulunut kirkkoon enkä käynyt riparia ja pahimman riparivouhotuksen ajan (n. 1-1,5 vuotta) olin kyllä tosi ulkopuolinen kaikesta. Mua ällötti se vouhotus, kun vaistosin sen aivopesumeiningin jo silloin. Keskityin harrastuksiini ja sitten pian alkaneeseen seurustelusuhteeseen.



OIkeastaan kun näin jälkeenpäin ajattelen voi se olla jopa iso syy siihen, ettei minulla ol yläasteajoista yhtäkään hyvää ystävää, johon pitäisin yhteyttä.



Sanoisin, että keskustelkaa ja keskustelkaa. Tue itsetuntoa ja rohkaise. Kerro myös rehellisesti miksi sinun on vaikea ymmärtää hänen ratkaisuaan.



Ärsyttäviä nämä uskovat vastaajat, joiden vastausten rivien välistä paistaa sairas tyytyväisyys siitä, että kokevat lapsesi pelastuneen pakanan kynsistä.



Tsemppiä :)

Ehkä lapsi haluaa olla uskovainen. En minäkään halunnut olla uskovainen, tiesin sen jo 15-vuotiaana. Kapinaksi vanhemmat sitä silloin luuli, parhaansa mukaan yrittivät kasvattaa minusta uskovaisen.

on rukoillut hänen puolesta

ainoana oikeana. Noin siinä sitten käy.

Olisi ollut alunperinkin parempi sanoa, että uskontoja ja ajatustapoja on monia erilaisia, kukaan ei tiedä mikä on oikea. Minä olen ateisti, minun mielestäni se on oikea tapa ajatella, jonkun toisen mielestä joku muu tapa on parempi.

Kun kasvat, niin saat sitten ihan itse valita uskotko yhtään mihinkään jumaliin vai oletko uskomatta. Kumpikin tapa on ihan yhtä hyvä.

ja onhan niitä huonopiakin tapoja kapoinoida. Kunhan ei nyt mihinkään ääriliikkeeseen hurahda.



Anna mennä riparille, ei ne ole vaarallisia vaan ihan kivoja paikkoja, joissa suurin osa teineistä käy ja jossa ne viihtyy, vaikkei uskovaisi olisikaan. Niissä keskustellaan paljon myös muusta kuin uskonnosta, ihan tärkeistä ja hyvistä asioista.



Kun ette kiinnitä asiaan suurempaa huomiota ja annatte mennä sinne riparille, voitta vaikka vähän kehuakin sitä (siellä on varmaan kivaa, kaikki sanoo niin..), niin eiköhän tuollainen mene ohi.



Minä ja mieskään ei kuuluta kirkkoon, eikä lapsi ole ikinä tainnut uskoa Jumalaan, vaikka onkin kastettu ja kuuluu kirkkoon, mutta lapsi viihtyi oikein hyvin riparilla viime kesänä. En pelkää, että se hurahtaa uskontoon, tämä ikä vaan on sellainen, jossa tällaisetkin asiat kiinnostaa, sekin vaihe on hyvä käydä läpi.

on rukoillut hänen puolesta

Minun vanhempani ovat uskovaisia, mutta minusta ei koskaan tullut uskovaista. Ilmeisesti mun suhteen sitten joku ateisti sukulainen oli myös

toivonut järkeviä ajatuksia?

kävi uskonnon tunneilla kaksi ekaa luokkaa, kolmannen alkaessa siirtyi et-opetukseen.



Nykyisin lukiolainen ja erittäin kriittinen uskonnoista :)

tuon ikäinen osaa jo tehdä valintansa. Ei välttämättä kapinoi, vaan uskoo. Älä tuomitse, hänen elämänsä, ei sinun.

ainoana oikeana. Noin siinä sitten käy. Olisi ollut alunperinkin parempi sanoa, että uskontoja ja ajatustapoja on monia erilaisia, kukaan ei tiedä mikä on oikea. Minä olen ateisti, minun mielestäni se on oikea tapa ajatella, jonkun toisen mielestä joku muu tapa on parempi. Kun kasvat, niin saat sitten ihan itse valita uskotko yhtään mihinkään jumaliin vai oletko uskomatta. Kumpikin tapa on ihan yhtä hyvä.

Meillä kyllä on lapselle korostettu suvaitsevuutta ja avarakatseisuutta, mutta ennen kaikkea omin avuin ajattelua. Itse ateistina saatan kuitenkin ihan käytännön elämässä mainita jotain uskontokriittistä. Että ei meillä todellakaan ole kielletty uskontoja ja paasattu siitä. Mutta en varmastikaan ole sanonut yhtään sanaa uskontojen puolestakaan.

-ap-

jos sanotaan, että lapsesta yritetään kaikin tavoin kasvattaa ateistia, että se olisi samantyyppistä toimintaa, kuin että lapsesta yritettäisiin kaikintavoin kasvattaa kristittyäkin.



Sinun avauksessasi ei kyllä tullut ilmi tuo, että olisi korostettu suvaitsevaisuutta ja avarakatseisuutta.

Rivien välistä lukemisena en tätä siksi ihan pitäisi.

Itse olen uskovainen mutta en uskossa. En käännytä, en tuputa. Uskon ja virret ja rukoukset ja enkelit on mulle normaalia elämää. Lapsille kerron tarinoita Raamatusta kun puheeksi tulee mutta kerron myös tietojeni mukaan muista uskonnoista ja tavoista ja ateismista.

Eräs sukulaislapsi tietää uskoni ja hän ateistiperheessä kasvaneeni usein mollaa minua tyhmäksi lapsilleni. Olen kertonut omilleni että koska maassamme vallitsee uskonnonvapaus, minä saan uskoa mihin minä tahdon ja jokainen saa itse päättää mutta ketään ei saa haukkua tai mollata sen takia. Kun kukaan ei vissiin asiaa kumminkaan mitenkään todistaa voi.



Mutta tämän ateismin takia kokemani mollauksen vuoksi olisin valmis vaikka alkamaan barrikadeille. Mua todella jurppii että ateisti voi mollata muita minkä kerkeää ja ap:n tapauksessa se jopa kohdistuu oman lapsen valintoihin ja ne koetaan ärsyttämisenä.

Jos uskovien pitää jättää ateistit rauhaan niin miksi ihmseessä ne ei voi antaa uskonrauhaa niille ketkä sitä kaipaa?

heh mua lähinnä huvittaa se miten joku ateisti voi kokea jotkut srk jutut ja sen että nuori on kiinnostunut niistä niin ärsyttävänä tai huonona.



jos joku elämänmalli tai tapa pitäs valita niin kyllä mä ainakin mieluusti soisin nuorelleni sen srk nuoren elämän, joka yleensä on päihteetöntä, ei tehdä tyhmyyksiä (siis jouduta poliisien kanssa hankaluuksiin). siis sellasta hyvää "kilttiä" toimintaa ja arvot.



mutta tietysti ateisti mieluummin taitaa toivoa, että se oma nuori ennemmin kulkis niissä jengeissä missä vedetään huumetta, kokeillaan alkoa ja tupakkaa.. sehän nyt on huomattavasti pienempi paha kuin usko.

Lapsi = ???? Onko kyseessä teini, kun kerran haluaa rippikouluun?



Missä se sun "lapsi" sitten on liikkunut, jos olet ateisti??? Oletko pannut sen ussatunneille koulussa kun kerran on kiinnostunut Raamatun kertomuksista? Lapset todellakin tykkäävät kun niille luetaan esimerkiksi jostain Lasten Raamatusta Raamatun kertomuksia. Saa ihan hyvän pohjan. Eikä tartte keskustella onks satuja vai totta. Ihan luonnollista heille.



Ei ateistiksi voi kasvattaa - se olisi aivopesua. Lapsesi on saanut turvallisen olon, jos hän on sitä mieltä, että Jumala on olemassa ja elämä jatkuu kuoleman jälkeen sitten kun tämä elämä joskus päättyy ja tämä voi päättyä vaikka kuinka äkillisesti - jopa lapsesi kohdalla. Ajattele kuinka hieno juttu, että hän pystyy jo nyt uskomaan. Ehkä vanhempana kyseenalaistaa jopa kaiken. Joten anna olla rauhassa.



Ei se mitään sua yritä sillä ärsyttää. Teillä on nyt vain asiat näin. Muuten olen sitä mieltä, että todelliset ateistit saattavat olla jopa lähempänä jumalaa kuin monet muut sekularisoituneet. Ateisti jo miettii näitä asioita - ja sitähän eivät kaikki edes tee. Ja kun näitä miettii niin yhtenä päivänä voikin se mielipide muuttua aivan täysin, esimerkiksi jonkun elämänkokemuksen vuoksi. Ehkäpä sinäkin, ateisti, oletkin eräänä päivänä uskovainen etkä kuulukaan siihen harmaaseen massaan joka vain elää ajattelematta näitä hengellisiä asioita olleenkaan.



Jotku sanovat olevansa ateisteja kun eivät tiedä asioista yhtään mitään eli silkkaa tyhmyyttään ja koska tuntevat kuuluvansa enemmän näihin tavallaan "näkyviin" maallisiin piireihin kuin niihin "näkyviin" uskonnollisiin piireihin. Mutta meitä, jotka uskomme jumalaan on monen laisia ja niitäkin, joilla on uskonsa ihan kaikessa hiljaisuudessa.



Minun parhaana kaverina on mies joka sanoo olevansa ateisti. Mutta hän on juuri niitä tietämättömiä. Kuitenkin hänen elämänarvonsa ovat sellaiset, että naureskellen sanon hänelle, että hänhän elää kuin mikäkin kristitty ja että haluan hänet vielä taivaaseen enkä mihinkään kadotukseen! Saa nähdä miten miehen käy. Sanotaan, että Eeva lankesi ennen Aatamia (helpommin?), mutta että Eeva tulee kääntymään Jumalan puoleen helpommin kuin Aatami. Eli uskon suhteen tällä perusteella mies olisi naista "hankalampi" tapaus!



Anna teinisi uskoa ja jos hän on vielä pienempi niin anna asioiden vain olla. Lue vaikka itsekin jotain lasten raamattua hänen kanssaan laittamatta siihen mitään syvällisempiä pohdintoja!

Se menee kyllä ohi. Onhan se hyvä kokeilla että näkee ettei se jumala mihinkään rukouksiin vastaa. Anna sekoilla, puutu asiaan jos näyttää siltä että joku uskovainen alkaa ottaa liikaa otetta lapsesta (minkä ne kyllä mielellään tekevät). Vahdi että kukaan hihhuli ei pääse aivopesemään.

Uskonto tarttuu vain tosi herkästi joten kyllä minuakin huolestuttaisi jos oma lapseni käyttäytyisi samalla tavalla.

Valtaosa nuoristahan sen käy, eikä ne siitä mitenkään kärsi. Päin vatoin; monillehan se on tosi kiva kokemus.

onneksi sentään aika vaaraton. Itsekin toivon, että jos lapset uskonnosta joskus kiinnostuvat, että liittyisivät vaan ihan tähän luterilaiseen kirkkoon, se kun on aika tylsä ja vapaamielinen kuitenkin verrattuna herätysliikkeisiin. Sen verran ovat kuitenkin päiväkodin kanssa joutuneet kirkossa käymään (ja toinen lapsi srk:n ip-kerhossa) että taitaa uskonnon tylsyys pysyä muistissa teini-ikään, vaikka ET-opetuksessa muuten ovat.

vaarallista jos lukee Jeesuksesta??? mä en edes tällasta kysyisi, kai on lapsen oma asia?