Lue keskustelun säännöt.
Pahin kasvatusvirhe, minkä vanhemmat voivat tehdä
03.10.2011 |
on se, että ei olla vanhempia lapsille vaan ollaan kavereita.
Sitten tämä käytös perustellaan sillä, että se on lapsen kuuntelemista ja lapsen etu. Hyvin selitetty mutta se ei ole muuta kuin kyvyttömyyttä ottaa vastuuta kasvattamisesta sekä kyvyttömyyttä asettaa rajoja ja sääntöjä; mennään siitä mistä aita on matalin ja luodaan lapselle turvattomuuden tunne.
Ei ihme, että lapset ja nuoret voivat pahoin kun heiltä odotetaan päätöksiä, joiden tekeminen kuuluu oikeasti aikuiselle.
Kommentit (6)
Tanskalainen psykologi Bent Hougaard on hyvin vihainen. Hougaardin vihan kohteena ovat vanhemmat, jotka antavat liikaa valtaa lapsille. Curling-vanhemmat haluavat raivata jokaisen pettymyksen lapsen tieltä, mutta tekevät tälle samalla karhunpalveluksen.
Psykologi Bent Hougaardin käsite curling-vanhemmuus tuli kuin taivaanmannana monille neuvottomille kasvattajille, jotka tasapainoilevat koulun sääntöjen ja vanhempien mielipiteiden välillä. Curling-vanhemmuus tarkoittaa sitä, että vanhemmat tasoittavat lapsien tien kehdosta kouluun, ja ryhtyvät näiden laupeiksi kotisamarialaisiksi, palkatta. Koti on viihdytyskeskus, jossa määrää alle kouluikäinen. Lasten elämä on kuin sileää curling-rataa, elo suojaisa kuin munankeltuaisella. Hougaardin mukaan curling-lapsista kasvaa röyhkeitä aikuisia, jotka eivät kestä vastoinkäymisiä.
”Ope, hei, voit sä väistää, kun mä en näe taululle”, sanoo eturivin tyttö nyreästi. Jos kirjoitan taululle, en voi samalla väistellä lapsen tieltä. Opettajana en voi huutaa tytölle, että kai minulla on oikeus käyttää taulua. Samankaltaiseen tilanteeseen joutui lastenpsykologi Bent Hougaard. Hän näki noin viisi vuotiaan pojan heittävän hiekkaa hiekkalaatikolla, ja pyysi tätä lopettamaan. ”Paska vanha setä, et sä mua määrää”, poika huusi. Bent Hougaard laski mielessään viiteen, ja alkoi pohtia ongelmaa. Syntyi käsite curling-vanhemmuus, joka Hougaardin mukaan on keskiluokan ongelma. Lapsille ei aseteta rajoja, ja he saavat tehdä valintoja aivan itse. Aivan liian varhain. Vanhempien syyllisyys aikapulasta ajaa heitä ahdinkoon.
Minä ensin -asenne alkaa Hougaardin mukaan hiekkalaatikolla. Bent Hougaard syntyi 1940-luvulla, ja kuuluu ikäpolveen, jolle vitsa vinkui rehtorinkansliassa. Hougaard ihannoi sitä, että lapsi ja opettaja tiesivät molemmat paikkansa. Opettavaa aikuista oli toteltava. 1970-luvun lapsena muistan taas oppineeni tarhassa, että kaikkien kanssa tulee leikkiä. Opin pelkäämään ydinvoimaa ja askartelin DDR:stä tuotettujen lastenohjelmien malliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaverin ja pojista perheen miehen. Surullista!
perustelemattomalla sanelupolitiikalla, kylmyydellä ja kovuudella, nolaamalla, mitätöimällä ja nöyryyttämällä, jos suoraanaista fyysistä väkivaltaa ei nyt lasketa. Sivusta seuranneena voin varmuudella sanoa että tämä tyyli luo sukupolvesta toiseen onnettomia ihmisen kuoria, jotka toistavat vanhempansa virheet luullen toimivansa aina oikein.
Osa masentuu aikuisena, kun huomaa ettei kaikki enää toimikaan juuri niin kuin itse haluaa. Osasta taas kasvaa narsisteja, jotka haluavat edelleen olla huomion keskipisteenä hinnalla millä hyvänsä.
Yksi eronnut ystäväni osti heti erottuaan kaksipaikkaisen avoauton ja 7 vuotias poika saa istua sitte äidin vieressä etupenkillä ja vaatteetkin on valittu sävy sävyyn äidin vaatteiden kanssa :)
kaverin ja pojista perheen miehen. Surullista!
Meillä vanhempien erottua isästä tuli yht'äkkiä "kaveri", joka kai halusi mielistellä ja pelkäsi riitoja, ja ettemme me lapset haluaisikaan olla hänen kanssaan niin paljon tekemisissä. Isältä oli helppo pyytää lahjoja ja rahaa.