Muuttuiko elämänne mitenkään toisen lapsen synnyttyä?

Meillä lapsilla ikäeroa 1v 7kk enkä muista kuopuksen ensimmäisistä kuukausista juuri mitään. Vauva huusi nälkää ja esikoinen oli täysin autettava. Huusi sitten molemmat :)

Vauva oli onneksi rauhallinen ja hyvin nukkuva tapaus, nukkuivat samaan aikaan päiväunia, sain vähän hengähdystaukoa.

Hengissä selvittiin ja vielä haaveilen kolmannesta lapsesta :)

Olisihan se nyt ihan hullua jos ei muuttuisi. Hyvällä muuttui, toki rankkojakin ajanjaksoja ollut, etenkin silloin kun kuopus oli ihan vauva. Mutta lapset kasvaa koko ajan hirmu nopeesti, ja oppii koko ajan uutta, joten tilanteetkin muuttuu sen myötä.

JOs vauva on tyytyväinen vauva-ajan ei se välttämättä liian rankkaa tule olemaan. Jos taas koliikki vauva, voi olla katastrofi. Mutta aikansa sitäkin.



Ei sen vauvan tarvitse olla kuin 6kk ikäinen niin alkaa jo seurailemaan isosisaruksen tekemisiä. Siitä sitten ylöspäin niin leikkivät keskenään joten sen osalta pääsee varmasti helpommalla kuin ensimmäisen kanssa.



Onhan se tietenkin paljon enemmän huolehtia kahden syömisistä ja vaipattamisesta. Yöt rakoilee ja varmasti rankkaa tulee olemaan mutta se on täysin miten sen ottaa.



Itse olen tehnyt lapset 1.5v eroilla ja mielestäni hyvä juttu. Minä ajattelen että pääsee helpommalla kun menee ns. samoilla tulilla.



Tosin se isompi kannattaa opettaa pois vaipoista mahdollisimman aikaisin.



Me suunnitellaan nyt kolmatta yhtä pienellä ikäerolla. Saa tosin nähdä milloin tärppää. Hulluahan se tulee kyllä olemaan .]

JOs vauva on tyytyväinen vauva-ajan ei se välttämättä liian rankkaa tule olemaan. Jos taas koliikki vauva, voi olla katastrofi. Mutta aikansa sitäkin.



Ei sen vauvan tarvitse olla kuin 6kk ikäinen niin alkaa jo seurailemaan isosisaruksen tekemisiä. Siitä sitten ylöspäin niin leikkivät keskenään joten sen osalta pääsee varmasti helpommalla kuin ensimmäisen kanssa.



Onhan se tietenkin paljon enemmän huolehtia kahden syömisistä ja vaipattamisesta. Yöt rakoilee ja varmasti rankkaa tulee olemaan mutta se on täysin miten sen ottaa.



Itse olen tehnyt lapset 1.5v eroilla ja mielestäni hyvä juttu. Minä ajattelen että pääsee helpommalla kun menee ns. samoilla tulilla.



Tosin se isompi kannattaa opettaa pois vaipoista mahdollisimman aikaisin.



Me suunnitellaan nyt kolmatta yhtä pienellä ikäerolla. Saa tosin nähdä milloin tärppää. Hulluahan se tulee kyllä olemaan .]

minkähänlaista lasta sinä odotat jos mietit että muuttaako hän mitään. Minusta olisi tosi huolestuttavaa jos meillä asuisi joku, joka ei kuulu eikä näy mitenkään meidän muiden elämässä. Meillä on kahdella vanhemmalla 2v ikäeroa ja ihan hyvä ikäero on. Niin on varmaan moni muukin ei sillä.

Yksi lapsi nukkuu välillä, mutta kaksi ei nuku kovin usein samaan aikaan. Samoin on monenlaista kohellusta yhtä aikaa. Meillä on neljä lasta, ja uupunein olin kahden ensimmäisen ollessa pieniä.

Esikoinen on aina ollut aika haastava tapaus ja jotenkin rauhallisemman kuopuksen syntymä ja olemassaolo on tasapainottanut meidän perhe-elämää. Ikäeroa lapsilla 2 vuotta. Kuopus oli helppo ja tyytyväinen vauva joten suurin haaste oli esikoisen uhma ja mustasukkaisuus.



Ei arki meillä ainakaan vaikeammaksi ole muuttunut vaan tosiaan ehkä jopa helpommaksi. Varmaan jokin äiti-nappula naksahti lopullisesti oikeaan asentoon vasta kuopuksen syntymän jälkeen ja asennoidun lapsiperheen arkeen erillä tavalla.

Sen sijaan meidän perheessä hillitön askel rankkuuteen tuli kolmannen lapsen kohdalla.