Ajattelen joka päivä sitä, mitä paha olo minulla on parisuhteessamme.
Haluan kuitenkin niin paljon perheen ja lapsia, että en viitsi lopettaa tätä suhdetta. Tunnen olevani ihan loukussa.
Yksin en halua jäädä. En kestäisi yksinäisenä sinkkuna seurata vierestä, miten ystäväni saavat lapsia ja elävät onnellista perhe-elämää.
Olen niin vihainen itselleni.
Kommentit (15)
että tuollaisen miehen kanssa on onnistunut saamaan 4 lasta, ja tässäpä ollaan ja vähän myöhäistä erota. Valitettavasti yhdessä pysyminen on kaikille (käytännön syistä ja lasten vuoksi) paras vaihtoehto, mutta lopun elämää saa katua miesvalintaa. Ja ero tulee viimeistään sitten, kun nuorimmainen muuttaa kotoa. Sulla sentään on vielä varaa muuttaa tilannetta. Me ollaan ihan jumissa. Emme voi olla erillään (ja todellakin siinä on ihan liikaa ongelmia ja huonoja puolia myös meille aikuisille), mutta emme tule toimeen yhdessäkään.
Jospa tunnustaisit totuuden edes itsellesi: tuon miehen kanssa sinä et tule koskaan olemaan onnellinen, eikä perhe-elämää tule koskaan olemaan.
Älä suotta petä itseäsi ruusunpunaisilla laseilla miehen suhteen, ei se tule muuttumaan kuin ehkä huonommaksi.
Itse sinä miehesi valitset. Ei sinun ole mikään pakko kierrätysmiestä ottaa. Ei sinun tarvitse myöskään olla onneton nykyisen miehesi kanssa.
Huomaatko, että tuon miehen kanssa sinä et voi edes vapaasti etsi uutta onneasi muualta.
Jätä ja suuntaa kohti uusia seikkailuja!
että tuollaisen miehen kanssa on onnistunut saamaan 4 lasta, ja tässäpä ollaan ja vähän myöhäistä erota. Valitettavasti yhdessä pysyminen on kaikille (käytännön syistä ja lasten vuoksi) paras vaihtoehto, mutta lopun elämää saa katua miesvalintaa. Ja ero tulee viimeistään sitten, kun nuorimmainen muuttaa kotoa. Sulla sentään on vielä varaa muuttaa tilannetta. Me ollaan ihan jumissa. Emme voi olla erillään (ja todellakin siinä on ihan liikaa ongelmia ja huonoja puolia myös meille aikuisille), mutta emme tule toimeen yhdessäkään.
Jatkan puolestasi vastausta niille, jotka nyt ihmettelevät, että miksi ei "muka" voi erota.
Kun on yhteinen elämä, yhteinen koti, yhteinen yritys, yhteiset lainat, yhteiset lapset ja niiden harrastukset, eli käytännössä kaikki arkielämään liittyvä, niin ei se ero ole todellakaan helppo.
Jos ei ole vielä tullut sitä viimeistä oljenkortta, joka kamelin selän katkaisee, niin tässä kituutetaan.
Mulla on sama tilanne,eli yritän saada kaikki lapsemme ensin kunnialla maailmalle, ja sitten lähden minäkin jos tässä ei jotain radikaalia muutosta tule. Hienoista kohentumista miehen käyttäytymisessä on kyllä ollut havaittavissa. Mutta sitä ei tiedä, kauanko sitä kestää.
Voihan se olla, että se on huomannut minun olevan tosissani lähtemisen kanssa ja yksinjääminen alkaa pelottaa.
Sen nuorimman todennäköinen lähtöpäivä kun on jo merkitty tulevan vuoden kalenteriin.
Kun on sitä vanhoillista porukkaa, että naisen on alistuttava kaikkeen. Mitään ei saa pyytää, mistään ei saa olla eri mieltä, ja jos onkin, niin on sitten hiljaa sitä.
Nykypäivänä ei kuule naiset ole mitään kodinkoneita, eikä kuulukaan olla. Jos toisen kanssa ei löydy yhteistä säveltä, kyllä siitä väistämättä riita tulee - ja usein myös ero. Mutta alistuminen ja ahdistuminen ei ole järkevää. Kenenkään kannalta.
on niin vaikeaa hakea ulkopuolista apua? Aina ei kommunikointi suju ja nämäkin jotka jatkavat siitä ja tästä pakosta, miksi ei sitten hakisi apua jos kerran saman katon alla on päätetty olla.
On niitä hyviäkin auttajia meinaan.
En tiedä, olisiko tuosta ulkopuolisen avun hakemisesta apua. Olen oikeasti kommunikoinut monella tavalla. Esimerkiksi omista tunteistani ja siivoamisesta ja sen aiheuttamista riidoista olen kirjoittanut miehelle pari kirjettä. Hetkellisesti auttaa, mutta siinä se.
Ja sitten on sellainen vaikea asia, että me emme vain ymmärrä toisiamme ja toistemme toimia siten, miten ne on tarkoitettu ymmärtää. Tämä aiheuttaa sitten lisää riitaa.
Ymmärrän itsekin, että järkevintä olisi lähteä. En vaan kestä myöntää itselleni sitä tappiota. Minä olen epäonnistunut! Ja kuten jo sanoin, vertaan itseäni muihin. Eronneena en enää haluaisi olla perheellisten ystävieni kanssa tekemisissä. Niin paljon tämä perheasia ahdistaa.
ap
Miksi sinulla on paha olo?
Käyttäytyykö mies sinua kohtaan huonosti?
t: joskus pahoina päivinä samoissa ajatuksissa
Vaihda miekkosta. Usko itseesi ja kykyysi olla onnellinen.
Jos on paha olla, ei kannata jatkaa.
Ongelmana on kommunikaatioa. Riitoja syntyy päivittäin. Toivon, että olisi edes yksi päivä ilman riitaa, mutta ei!
Lisäksi olen kyllästynyt siivoamaan aikuisen ihmisen jälkiä. Minä siis käytännössä siivoan meillä yksin.
Suhteessa ei ole edes hyvää seksiä...
sinä tuon miehen kanssa saa kuin onnettoman perhe-elämän tai sitten päädyt yksinhuoltajaksi.
Ongelmana on kommunikaatioa. Riitoja syntyy päivittäin. Toivon, että olisi edes yksi päivä ilman riitaa, mutta ei!
Lisäksi olen kyllästynyt siivoamaan aikuisen ihmisen jälkiä. Minä siis käytännössä siivoan meillä yksin.
Suhteessa ei ole edes hyvää seksiä...
Nim. kokemusta on, juuri eroamassa oleva 3 lapsen äiti
Ja kun en ole myöskään missään tapauksessa valmis lähtemään uusioperhesotkuun. En siis halua miestä, jolla jo on lapsia. Ja tässä iässä ei varmaan muuta ole tarjolla.
En tiedä, miksi minulle kävi näin huono tuuri.