Miksi erositte?

eikä ollut valmis lopettamaankaan juomista. Poltti myös satunnaisesti pilveä ja käytti lääkkeitä alkoholin kanssa. Ei siitä mitään olisi tullut. Lopullisesta erosta on aikaa vasta n. kuukausi ja aina kun mietin eromme syitä, olen onnellinen siitä, että pääsin hänestä lopultakin eroon. Kuitenkin välillä hyvät puolet miehessä valtaavat mielen ja silloin alan ikävöimään häntä ja ajattelemaan, että entä jos...

nuorempaan painokseen. Yhdessä ehdimme olla lähes 20 vuotta.

Tunnen läheltä noin 10 eronnutta. Yhdellä eron syy ehkä pikkujuttu tyyliin "kasvoimme erillemme", mutta kaikilla muilla on ollut todella kunnollisia syitä ja useimmiten vielä useampia. Yleensä syynä ollut pettämistä, alkoholismia, väkivaltaa, valehtelua/epäluotettavuutta yleisemminkin ja mielenterveysongelmia ja kaikista yleisimmin siis useampikin noista, harvalla ehkä vain yksi noista.



Jos sinusta tuntuu, että ihmiset eroaa pikkusyistä, niin se johtunee todennäköisesti vain siitä, että niitä syitä ei kerrota työpaikan kahvipöydästä. Kuka sitä nyt kertois duunipaikalla, että pistin eropaperit vetämään, kun olen jo 10 vuotta katsellut, kun Pena vetää ainä örvelökännit ja tönii ja lyö sit kaikki viikonloput? Tai kuka kertoisi, että selvis, että Pena höylää naapurin Pirkkoa aina sillä aikaa kun itse on töissä? Tai kuka avautuisi siitä, että vaimolle on puhennut bipo ja sen seurauksena hukkaa kaikki perheen rahat ja käy sit aina välillä yliseksuaaliseksi ja tarttuu kaikkeen liikkuvaan? Listaa voi jatkaa loputtomiin, mut varmaan ymmärrät, että nuo kaikki voidaan kyllä kuitata sanomalla "me kasvettiin erilleen".

...meillä siis 40-vuotias 3 lapsen isä, joista nuorin oli 1,5 vuotias. Nyt jälkeenpäin ajatellen olen kyllä huomannut, että mies ei rakastanut minua koskaan, mutta koska elämämme oli aika mukavaa ja sujuvaa, hän pysyi avioliitossa. Rakastui siis kyllä (alkuhuuman pystyy kokemaan), mutta ei kykene rakastamaan ketään. Hän ei myöskään kykene siirtymään vastuullisen aikuisen rooliin, vaan pitää itseään, työtään ja omia harrastuksiaan tärkeämpänä kuin esimerkiksi lapsiaan. Eli miten sen nyt sanoisi...ero tapahtui hänen aloitteestaan, mutta pidän sitä melkoisena onnenpotkuna, koska en itse nähnyt tilannetta, vasta kuin nyt jälkeenpäin ja jollakin tavalla kärsin siitä, että minua ei rakastettu, vaikka itse rakastin.

se joka sairastunut masennukseen..syynä. Miehen lupausten pitämättömyys, välinpitämättömyys, poissaolot kotoa.

avioliitosta erosin pitkällisen harkinnan ja erinäisten liiton korjaamisyritysten jälkeen.

Syynä oli miehen kohtuuton alkoholin käyttö. Humalassa hilluminen ja väkivalta. En enää rakastanut ja luottanut mieheen.



Ei sellainen liitto ole minkään arvoinen jos ei ole luottamusta, rakkauta ja kunnioitusta.



Toisesta liitosta erosin 14 vuoden jälkeen, koska koin ettei meillä ollut mitään puhuttavaa tai sanottavaa. Riitaa vain rahasta ja siitä kuka maksaa mitäkin. Itselleni töissä olo oli pakoa kotoa. Aloin tehdä töitä "hulluna" kun vapaa-aika kotona ahdisti niin paljon. Mies ei tajunnut ollenkaan mistä on kysymys. Ongelma oli yksin minun, enkä nähnyt siihen muuta ratkaisua, kuin muuttaa omilleni.

Mies ei rakastanut minua koskaan. En usko, että rakkaus loppuu noin vain. Jos se loppuu, ei sitä koskaan ole ollutkaan. Meidän avioliitossa minä rakastin aina enemmän, ja olin jopa se, joka kosi. Mies pääsi kaikesta niin helpolla. Hän haki eroa ja jatkaa nyt iloisena eteenpäin elämässään. Syynä ei ollut toinen nainen, mutta onhan tuossa kuvioissa jo joku ollut...Eron syy oli kuulemma vain miehen paha olo. Niin, itsensä kanssa. Mut miehet osaa kääntää kaiken vaimon syyksi eikä haluta edes lähteä selvittämään sitä perimmäistä syytä. Sitten ne seuraavatkaan suhteet ei kestä kun kappas vaan, taas on paha olla.



Meillä ei siis mitään kunnon syytä, ei pettämistä, ei väkivaltaa, ei viinaa, ei masennusta...Lapsethan tässä kärsii, mä pääsen kohta jaloilleni onneks.

Mies petti ja hillui omilla menoillaan :( ei rakastanut ja arvostanut minua koko yli 8v aikana.. Pysyi liitossa koska mukavaa ja helppoa.. Oli pakko erota minä siis jätin eropaperit koska en kestänyt enää sitä etä minua ei rakasteta tai kunnioiteta.. Nyt on liitossa huomattavasti itseään nuoremman kanssa siis 14v nuoremman :D lapsiakin kuulemma tulossa..

Mies petti 20 vuoden jälkeen. Hän ei olisi ehkä eronnut, mutta ei suostunut jättämään sivusuhdettaankaan. Kaksoiselämä olisi sopinut hänelle hyvin, mutta ei minulle.

Mies joi joka ilta 6-12 olutta. Odotin "syytä" ottaa eron. 2 vuoden odotuksen jälkeen mies mokasi, ajoi humalassa autolla, tuolloin 8 v. poikamme kyydissään. Puhalsi alkometriin 1,79 o/oo, se oli sen tarun loppu.

Oli kyllästynyt kun kaikki oli aina epäjärjestyksessä, kadoksisa ja olin huonolla tuulella aina. Muutti pois kotoa eikä ole enää naista hankkinut vaan asuu yksin. Lapsia hoitaa enemmän kuin minä.

koska mies ei osallistunut perheen elämään mitenkään. Kävi vain töissä ja tuli kotiin syömään ja nukkumaan. Viikonloppuisin makasi sohvalla rentoutumassa.



Minä ja lapset elimme normaalia perhe-elämää harrastuksineen ja kyläilyineen. Hoidin yksin kotityöt ja remontit, synttärit ja lasten suhteet molempiin isovanhempiin. Lopulta mittani tuli täyteen ja lähdimme.



Alkoholilla ei ollut mitään tekemistä eron kanssa.

Kun menee nuorena naimisiin, voi oikeasti kasvaa eri suuntiin.

Mä menin mieheni kanssa naimisiin 24-vuotiaana neljän seurusteluvuoden jälkeen.

Kahdeksan vuoden avioliiton jälkeen oltiin siinä tilanteessa, että haluttiin ihan eri asioita.

Kumpikaan ei juonut, hakannut tai tehnyt muutakaan pahaa tai tuhoisaa. Haluttiin vaan lähteä eri suuntiin ja oli molemmille helpotus, kun sovussa yhteisestä päätöksestä erottiin. Ja silti itkettiin monet itkut.



Nyt ollaan molemmat tahoillamme uusissa suhteissa ja meillä molemmilla on pieniä lapsia uusien puolisoiden kanssa. Pidetään yhteyttä, soitellaan, ja myös molempien uudet puolisot ovat mukana kun tavataan. Lapset leikkivät yhdessä. Ollaan ystäviä, siis.



Ei sen eroamisen tarvitse aina olla niin kamalan traagista, vaikka surullista onkin. Ja ainakin meillä lopputulos oli hyvä, kaikkien osapuolten kannalta.

Up