Lue keskustelun säännöt.
Gallup: Olitko NIRSO lapsena?
05.09.2011 |
Mä olin. Vasta parikymppisenä löysin mm. valkosipulin, sinapin jne. Nykyään syön melko monipuolisesti ts. ihan normaalisti, parannuin nirsoudesta kasvamisen myötä joskus ylä-asteiässä. :)
Kommentit (19)
mutta pahasti allerginen. eikä meillä olisi siedetty ronklaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin todella nirso. Nykyisin lähes kaikkiruokainen.
Me tarvitsemme erilaisia maistelukertamääriä, mulla ne tuli täyteen mm. homejuuston osalta vasta aikuisiällä. Ja lapsuuskotini ruoat eivät olleet kovin hyvin maustettuja, aikuisena opin että moni ruoka on itse tehtynä hyvin maustettuna oikeasti todella hyvää.
Oliko sulla hyvä maku ja hajuaisti? Mulla oli ja on edelleen.
esim. maistoin mitä voita/margariinia äiti oli levittäny leivälle, eri vaihtoehdoista maistoin sen, en voinu syödä vanhentuneesta maidosta tehtyjä lettuja, äidin mielestä "eihän se voi maistua läpi", no todellakin voi!
toki pikkuhiljaa laajentui ruokapiirit. Nyt päälle 30v, enkä enää kovinkaan nirsoile, tosin edelleen ehkä enemmän kuin monet muut (tiettyjä ruoka-aineita ja juomia en vain kestä mitenkään). Minusta tuntuu muutenkin, että minulla on paljon tarkempi makuaisti kuin monella muulla.
En ollut, mutta tyttärenipä on ja siitä olenkin ihanasti syyllistetty, vaikka "ei kellään tarkoitus syyllistää ole, auttaa vaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhosin syömistä. Harmi, tämä on periytynyt lapsilleni.
äitini ei onneksi pakottanut syömään mitään, mitä en halunnut. Nykyään olen kaikkiruokainen ja uppoaa hyvin exoottiset ruoatkin. No ehkä suomalaisista ruoista munuasiruoat jää syömättä. Mutta sekin on vähän ennakkoluuloa siltä ajalta kun jouduin olemaan ruumiinavauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut oikein mahdollisuutta olla nirso. Jos et syönyt tarjottua ruokaa niin sitten olit syömättä ja oli turha myöhemmin itkeä nälkää.
ruokavalio. Sitä syötiin, mistä isä tykkäsi eli perunoita ja ruskeaa kastiketta oli usein. Lapsien kohdalla noudatettiin sääntöä, että jos ruoka ei maita, sitten ollaan syömättä. En nirsoillut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleen maku- ja hajuaistini ovat todella herkät, maistan myös selkeästi erot eri margariinimerkkien välillä, samoin limsamerkit, viineistä rypäleen välittömästi, jne. Nyt aikuisena olen lähes kaikkiruokainen ja ennakkoluuloton ruuan suhteen, vaikka lapsena oli vaikeuksia.
Lapsistani kaksi ovat perineet nirsouden ja herkät aistit, harmillista... Yksi taas mättää kaiken, mitä eteen laitetaan nirsoilematta ja sen kummemmin makua miettimättä.
kaikki vihannekset keitettynä oli yäk samoin vähänki oudompi ruoka.
Nyt syön ihan kaikkea ja maistelen mielelläni ihan uusia makuja. Tähän on ollu apuna suvun kokit ja keittiömestarit uusine ruokineen, seka vanhemmat jotka ei ole koskaan tehneet minulle ruokaa erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koin silloin kärsiväni siitä, mutta kun vanhemmat menivät nirsoiluuni mukaan niin eihän se motivoinut yrittää eroon. Ja kärsimisellä tarkoitan sitä, että tosi usein koin että on hankala syödä esim. kylässä tai koulussa kun ruuassa oli kaikkes "epäilyttävää" kuten mustikoita...
nirsoilu alkoi helpottaa lukioiässä, mutta varsinaisesti pääsin siitä eroon vasta tavattuani mieheni joka on ennakkoluuloton ja rohkaisi aina maistamaan, laittoi ruokiin "epäilyttäviä" aineksia jne.
Ja vähän vieläkin... Olen jo aika vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe sitä merkittävänä haittana.
Meillä syötiin kotona hyvin monipuolista ja ehkä 70-luvun mittapuulla erikoistakin ruokaa, ja monesti ajattelin että voi onnelliset kaverit joiden kotona ei koko ajan ole jotain eksoottista, vaan saisi syödä ihan vain spagetti bolognesea tai makaronilaatikkoa.
Mutta loppujen lopuksi mä kuitenkin nirsoilin vielä enemmän päiväkodissa ja koulussa niiden "perusruokien" äärellä. Ja se nirsous on ikävä kyllä myös säilynyt. Pystyn tietysti syömään niitä kinkkukiusaukia ja nakkikeittoja, mutta todella toivoisin etten joutuisi.
Siitä yksinkertaisesta eväästä jos olis vielä käynyt nirsoilee niin olisin kuollut...
Vähästä ei ole vara valita.
Kaikkea ja kaikki mitä lautasella oli, oli pakko syödä - ennen ei saanut nousta pöydästä. Aika monta kertaa olen istunut pöydässä jopa seuraavaan ateriaan saakka (3-5 tuntia) saman lautasen kanssa.
Kerran erehdyin oksentamaan kokkareiseen mannapuuroon. Sitä annosta ei tarvinnut syödä, mutta uusi tuotiin kyllä tilalle. Toinen kauhukokemus on äidin tekemästä makaronilaatikosta, jossa oli käytetty pilaantunutta jauhelihaa. Yritin vähän napista mausta, mutta äiti sanoi että "se on vaan se kuorrutejuusto". Meni 15 minutttia syömisestä ja olimme kumpikin pikkusiskon kanssa pönttöä halailemassa.. seuraavat kolme päivää :O
En ole kuitenkaan vanhemmilleni katkera, tyytyväinen vaan. Syön edelleenkin kaikkea hyvällä halulla ja osaan varoa pilaantunutta lihaa kun tiedän miltä se maistuu ;)
aloin ymmärtää mistä liharuoat tulee. En syönyt lihaa missään muodossa.
Nykyäänkin olen huono liharuokien syöjä. Voin jotenkin syödä, kun en ajattele alkuperää.
siksi selvisin vähällä tilanteessa, jossa toiset söivät myrkytettyä ruokaa. Minullekin sitä tuputettiin, mutta jo pelkkä haju oli kamala. Etikalla oli yritetty peittää lihan mätäneminen.