Argh, vituttaa appiukko.

Mies on todella vähän tekemisissä vanhempiensa ja sisarustensa kanssa. Vanhempiin on vähän huonot välit ja sisaruksetkin ovat valitettavasti jääneet etäisiksi. Miehen vanhemmat ovat eronneet ja miehen isä on pitänyt todella vähän yhteyttä lapsiinsa.



Aina, kun appiukko soittaa tai käymme häntä tapaamassa, on jossain vaiheessa syyllistämisen aika. Jos hän ei puhu siitä, että mieheni on häneen niin vähän yhteydessä, syyllistää hän miestäni myös siitä, että sisaruksetkaan eivät ole appiukkoon yhteydessä. Mitenhän tämä voi olla mieheni vika, kysynpähän vaan!



Appiukolla ei ole mitään tajua siitä, että hän on itse se henkilö, joka on pelannut korttinsa huonosti: hän lähti lasten luota eikä pitänyt yhteyttä. Hän ei ole yrittänytkään luoda läheisiä välejä lapsiinsa, mutta silti näiden pitäisi muistaa vanhaa isiukkoa. Ymmärrän kyllä, että häntä varmaan kaihertaa se, että lapset ovat etäisiä, mutta kannattaako asiaa yrittää ratkaista syyllistämällä ja piikittelemällä?



Joo, oli vaan pakko purkautua, kun mies puhui juuri äsken isänsä kanssa puhelimessa. Ärsyttää.