Lue keskustelun säännöt.
A P U A !!! Mä en enää pärjää lapseni kanssa :'(
26.08.2011 |
Mun lapsi on kohta 6v. ja nyt on ihan kamala uhma päällä. Mikään sana ei tehoo ja uhoo vaan päin naamaa :(
Asun siis kaksin pokani kanssa.
Se raastaa mun hermoja niin paljon, että välillä rakkauteni muuttuu vihaksi lastani kohtaan.
Mä en oikeasti enää tiedä mitä tehdä?!!!
Olen soittanut jo perheneuvolaan, mutta sieltä ei tunnu saavan aikoja, vaikka olenkin selittänyt tilanteeeni.
Olen käynyt lasten psykologilla ilman lasta (!!) ja saanut hyviä neuvoja, mutta ne ei tehoa lapseeni.
Poikaan ei tehoa enää rangaistus, jäähy, uhkailu (et saa sitä jos et oo kunnolla, tai et saa olla kavereiden kanssa jos et tottele!), jne.
Ja sit ruuan jälkeen karkasi ulos, eikä pysy omassa pihassa vaikka pitäisi. Juoksee vain pois ettei äiti saa kiinni, kun tietää muuten joutuvansa jäämään kotiin.
Kommentit (59)
Hyviä neuvoja täällä, ja osaa jo toteutatkin.
- kehu kaikesta hyvästä
- vahdi, vahdi ja vahdi ja tarvittaessa ihan fyysisellä ylivallallasi estä häntä tekemästä luvattomia
- suhtaudu hetken aikaa kuin hän olisi yksivuotias jota vain ei voi jättää vahtimatta, älä ODOTA häneltä enempää, niin et myöskään niin helposti suutu ja pety kun hän ei käyttäydy niin fiksusti kuin osaisi
- yritä järjestää että tekisitte jotain oikein mukavaa kahdestaan, käykää yhdessä elokuvissa, ajakaa bussilla kyläilemään johonkin, käykää syömässä hampurilaisbaarissa (jotta teillä välillä olisi hyvä olokin yhdessä, ihan vain jotta muistaisit että myös rakastat tätä lasta ja hän sinua)
- muista että ikäänkin kuuluu "omalla luvalla" tekeminen ja uhmaaminen, lapsi on juuri löytänyt itsenäisyyden ja joillain menee aivan överiksi
- pyydä oveen lukko jonka voi lukita avaimella (esimerkiksi vammaisten lasten ja dementikkovanhusten asuntoihin näitä asennetaan, sossu voi neuvoa)
- harrastus lapselle on hyvä juttu
- rangaistukset täytyy toteuttaa jos niillä on uhannut, älä uhkaa sellaisella jota et halua toteuttaa
- jos uhmaamista on paljon, ei kannata kaikkeen edes puuttua ja kaikesta rangaista, vain vakavimmista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käännä kelkkasi kokonaan! Meillä toteutettiin alla olevia keinoja ja päätettiin pyritään siihen ettei tarvitse mennä rangaistuksiin asti. Meilläkin oli siis meno aivan älytöntä, karkailuajne. Opetetettiin ilmaisemaan sitä pahaa mieltä puhumalla ja löydettiin keinoja siihen itseilmaisuun.
Kyllä se siitä ja kun saatte tämän ratkaistuksi, on pojallasi hurjan paljon eväitä ratkaista tulevia ongelmatilanteita mm. koulussa.
KESKUSTELE poikasi kanssa. Kysy miltä hänestä tuntuu, mihin hän pyrkii, mikä häntä ärsyttää, mitä hän ajattele toimiessaan tietyllä tavalla... Tee tämä lasta kunnioittaen, jotta hän oikeasti kokee tulleensa kuulluksi. Voit myös kysyä pojan mielipidettä ongelmatilanteiden ratkaisuun, tyyliin "olen huomannut että sinun on vaikea totella minua tässä tilanteessa. Mikä mielestäsi auttaisi?"
JOS UHKAAT JOTAIN, TOTEUTA UHKAUKSESI. Toteuttamattomat uhkaukset menettävät voimansa hyvin nopeasti kun lapsi tajuaa, että ne ovat pelkkiä sanoja.
Nyt peli poikki!
Lapsi tietää, että uhkauksesi ovat turhia!! Lopeta tuo turha uhkailu sillä ja tällä ja tuolla. Hengähdä ja ala kehua lastasi hyvästä käytöksestä, pienestäkin!! -Kiva kun laitoit takkisi naulakkoon. -Söitpä hienosti kaiken ruuan, taisi olla hyvää! Löysää ponnaria, anna lapselle positiivista huomiota negatiivisen sijaan ja kohta sulla on ihan kiva poika :)
ota se oma aikasi jos kiehahtaa, näytät sillä miten käsittelet itse noita tunteitasi, tosin olisi ehkä parempi mennä vaikka toiseen huoneeseen ja sanoa että tarvitset hetken aikaa. Poika ottaa mallia tästä käytöksestäsi ja karkaa itse tällaisen tilanteen tulle.
Muistuta lasta siitä että sinä määräät säännöt ja hänen on niitä toteltava, ihan rauhallisessa tilanteessa, kirjoittakaa paperille säännöt yhdessä, kerratkaa niitä päivittäin. Muistuta että sinä olet se aikuinen ja lapsen on toteltava. Säännöt kerrataan ja tästä keskustellaan etenkin kun tulee isänsä luota.
Muista kehua, kehua ja kehua aina siitä hyvästä käytöksestä. Tee tarrakalenteri, jolloin saa jokaisesta hyvästä päivästä tarran ja kun niitä on riittävästi, saa palkinnoski jotain kivaa, retken, lelun jne.
Tiivistettynä: kun vanhat keinot ei riitä, otetaan käyttöön ihan toisenlaiset vähäksi aikaa.
Parhaiten tuossa iässä auttoi kun oli valmiit aikataulut aina tiedossa, että mitä tehdään milloinkin, paljon harrastuksia ja suht. vähän ns. omaa aikaa. Ja joka pävä paljon ulkoilua ja liikuntaa että varmasti on illalla väsy auttamassa rauhoittumista.
Jospa yhteinen kotinne tuntuu pojasta tyhjältä tapahtumien puolesta. Kutsu paljon ystäviä tai sukua tai vaikka pojan kummeja tms. käymään jonkin teeman tiimoilta. Vaikka pidät huolen että kerran viikossa on joku käymässä ja vaikka pelaatte lautapelejä, paistatte lättyjä, leivotte kääretorttua tms. mikä on varmasti pojankin mieleen. Jos poika ei halua joku kerta osallsitua, niin et pakota, et maanittele. Sanot vaan että onpa tosi harmi, olisi kiva kun tulisit meidän kanssa tänne, olisi hauskempaa. Jollei tule, niin sitten vaan että ehkä toisella kertaa sitten ja jatkatte tekemistä kyläilijöiden kanssa silti, vaikka poika menisi eri huoneeseen tms.
Poika saattaa käydä kanssasi valtataistelua. Osoita pienin elein ettei sinun aikuisen elämäsi kuulu pojalle ja ettei hän edes tiedä siitä kaikkea. Esim. älä kerro aina kuka juuri soitti puhelimella tai kenelle soitit. Anna pojan välillä myös yllättyä siitä että teille tulee joku tuttusi ja varaa sille kertaa vaikka kirjastosta jotain kivoja dvd:tä pojalle. Päätä välillä kysymättä pojalta että hän nyt menee jonakin x-ajankohtana vaikkapa yökylään mummolaan ja anna silti päättää esim. minkä lehden ostaisi sinne matkalukemisiksi. Näin osoitat sitä rajaa että sinä päätät isot, hä voi päättä joitain pienempiä. jos sinä pidät lettukutsut, niin sin äpidät, poika voi ehkä valita ostetaanko vattu- vai mansikka-hilloa, ei sitä pidetäänkö kutsut.
jos joka illalle on joku kiva yhteinen juttu, niin vaikka osa niistä menisi mönkään ,kertyy teille mukaviakin yhteishetkiä. Ota niistä myös valokuvia, niin on sitten mitä muistella hyvinä hetkinä ja vahvistaa näin positiivisuutta. Yhteisiä kivoja voisi olla esim. eväsretket luontopolulle, marjastus, teatteri, elokuvateatteri, lastenkonsertit, jätskibaarissa käynti, yhdessä kyläily ja viemisien miettiminen ja ostaminen, yhdteiset askarteluprojektit (ei liian tavoitteellisia tai vaieita, katsotte vaikka kirjastosta askartelukirjosita mitkä olisi kivoja, robotit, amigurumit ja ehkä jouluksi humoristiset joulukortit voisivat toimia), käytte luistelemassa, hiihtämässä ennen talvea uimahallissa jne.
Nyt jos jaksat panostaa tämän talven, niin tasoitat teidän teitä tuleville vuosille enemmän kuin arvaat.
Hae toki myös apua ja tukea kaikkialta mistä sitä saat. Muista rytmittää päivät suht. tiiviiksi ,se voi auttaa. Meillä oli ihan edellytys arjen sujumiselle.
Hain pojan pois kaverin pihasta ja aloitti taas kiukun ja löi, potki ja raapi mua että haavoja tuli joista myös verta valui.
Kesken sen raivoamisen otin puhelimeni ja soitin tutulle jos tulisi mua auttaa, kun en pärjännyt.
No sit lapsi tajusi siinä rauhotua ja käveli ite lopun matkaa kotiin. Jossa näytin haavat ja poika hieman säikähti kun oli sellaista tehnyt mulle.
Lähettiin sit autoileen ja kävästiin mobilessa juttelemassa tapahtuneesta.
Sit ajettiin tutulle, jossa poika sai olla pihassa touhuamassa, tosin yksin kun oli pienempi lapsi perheessä...
Huomenna lähettävä taas kotoo jonnekin muualle ettei leiki pihassa kavereiden kanssa.
Ja kyllä, lähivanhemmalla on oikeus estää lasta menemästä isälleen tai äitilleen jos siitä on haittaa lapselle ja lapsen hyvinvointiin.
Lapsen isä antaa paljon periksi pojalleen, eikä kuuntele minua kun pyydän asioiden tekemistä toisin. En yritä määrätä exää vaan toivoisin samoja rutiineja sinnekin ja sääntöjä.
Se ei auta kun sanon ettei täällä tehä näin mut isillä saat tehä! Eihän siinä oo mitään järkeä!!! Tosi ristiriitaisen kasvatuksen ja opetuksen lapsi siis saisi!
En siis ymmärrä kun mulle yritetään sanoo et anna pojan tehä isillä mitä haluaa.
Ei sen pitäisi olla juhlaa isin luona ja äitillä helvettiä. kun on kuri ja säännöt, joita isin luona ei sit olisikaan.
Miettikääs vähän tuollaisien neuvojen suhteen... vaikka hyvää tarkoitattekin.
Mä olen kasvattanut tuon lapsen yksin vauvasta tähän asti, vaikka oltiinkin lapsen 3v asti isin kanssa yhdessä, ei hän koskaan osallistunut vanhemmuuteen. Nytkin näkee vain joka toinen viikonloppu 1 yön. Tai joskus 2 yötä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä SUN pitäis mennä sinne aikidoon, että saisit sen poikas paremmin nippuun...
Kuule, sä voit todeta vaan jämäkästi sille pojallesi, että eri taloissa on eri säännöt ja että sun katon alla totellaan sun sääntöjä. PISTE.
Älä syytä sitä lapsen isää, sun VELVOLLISUUS on pitää ne kurit ja helvetti jos isän luona on juhlaa. Kyllä tuon ikäinen lapsi sen ymmärtää ja kunnioittaisi sua jos tosissaan pitäisit sen kurin.
Ehkä SUN pitäis mennä sinne aikidoon, että saisit sen poikas paremmin nippuun...
Kuule, sä voit todeta vaan jämäkästi sille pojallesi, että eri taloissa on eri säännöt ja että sun katon alla totellaan sun sääntöjä. PISTE.
Älä syytä sitä lapsen isää, sun VELVOLLISUUS on pitää ne kurit ja helvetti jos isän luona on juhlaa. Kyllä tuon ikäinen lapsi sen ymmärtää ja kunnioittaisi sua jos tosissaan pitäisit sen kurin.
Kyllä on taas tyhmää tekstiä!!
Ei kuule kasvattaminen ole noin mustavalkoista, varsinkaan lapsen kanssa joka ei reagoi mitenkään kun yrittää puhua. Se kaikuu kuuroille korville.
Miksi sysäisin lapsen nyt isälleen, vaikka hän käykin muhun käsiksi?!
Mä en anna periksi, vaikka henki menisi ja tää sairauskin vie voimat.
Mä olen kuitenkin äiti lapselleni, tiedän!
Mä vain halusin avautua ja pyytää asiallista palautetta ja apua, en syytöksiä!
Kyllähän mä sen jo tiedän, että vain MINÄ olen syyllinen tuohon käytökseen!! Koska oireilee vain MINUN kanssani.
Helppoahan se olisi luovuttaa lapsi kokonaan isilleen (joka ei muuten ota sitä "taakakseen" vaikka rakastaakin poikaansa.) ja antaa periksi.
Mutta mitä se kertoo lapselle?!
Sitä että hänessä on vika ja että jos asiat ei suju niin luovutetaan.
Minä en luovuta!
Vaikka tulisi lisää nyrkistä, mä en luovuta!!
Tähän on vain saatava loppu jollain keinolla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootsä jotenki sekasi? En missään kohti kirjottanu, että sun pitäisi lapsi antaa isälle!
Sulta puuttuu kokonaan auktoriteetti ja sitä et saa puhumalla, vaan toimimalla ja olemalla johdonmukainen. Siltä osin se kasvattaminen on mustavalkoista.
Ei tottelemattoman kanssa neuvotella tai keskustella...
Ootsä jotenki sekasi? En missään kohti kirjottanu, että sun pitäisi lapsi antaa isälle!
Sulta puuttuu kokonaan auktoriteetti ja sitä et saa puhumalla, vaan toimimalla ja olemalla johdonmukainen. Siltä osin se kasvattaminen on mustavalkoista.
Ei tottelemattoman kanssa neuvotella tai keskustella...
Ja tiedän ettet kirjoittanut lapsen antamisesta. Minä vain halusin tehdä huomion sillä aiempiin kirjoituksiin. En siis vastannut pelkästään sinun kirjoitukseen.
Ja tiedän, minulla ei ole auktoriteettiä :(
Siksi epätoivoisesti kaipaan neuvoja.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-älä neuvottele
-älä huuda
-varoita kerran
-pidä sanasi ja uhkauksesi
-rangasitusten pitää olla järkeviä (ei "ensi kesäni ei lintsille") ja samantien toteutettavia
-puhu jämäkästi
-puutu heti, älä jää miettimään ja neuvottomana seisomaan
-älä näytä epävarmuuttasi
-älä jää mököttämään lapselle
-älä ignooraa
-anna extra-paljon positiivista palautetta
-pidä lasta lähellä ja hellästi
SIis pistä nyt tuohon ihan täysi stoppi heti alkuunsa, jos lapsi käy päälle, otat sen sellaiseen otteeseen, ettei pääse tekemään yhtään mitään, sanot todella tiukasti, että SINÄ ET SATUTA KETÄÄN! ja päästät pois sitten kun on rauhoittunut. Jos yrittää jatkaa, sama uudestaan. Miten muuten hait pojan sieltä? Tyyliin "nyt mennään kun minä sanon niin?" Oletko kokeillut, että menet ihan positiivisessa hengessä, ja sanot pojalle että vielä on 10 min. aikaa lopetella leikki, että sinä laitat oman puhelimesi hälyttämään sen jälkeen, ja sitten pitää lähteä? Yleensä toimii ihan pirun hyvin lapsilla.
Mun korvaani kalskahtaa sun jutuissa koko ajan se, että et oikein jaksa olla aikuinen lapsellesi. Sä koko ajan itse suutut, loukkaannut, tms reagoit kaikkeen lapsen tekemiseen TUNTEELLA. Ei lapsen kuulu olla vastuussa sun tunteistasi.
Kuulostaa siltä, että lapsesi joutuu koko ajan olemaan veitsenterällä sen suhteen, koska äiti taas suuttuu/masentuu/pettyy/loukkaantuu, eikä hän koe pystyvänsä sitä hallitsemaan.
Mua kiinnostaisi kovasti, mitkä on näitä sun sääntöjä, joita poika koko ajan rikkoo? TUollaisessa tilanteessa kuin teillä on, kannatta karsia kaikki turhanpäiväiset säännöt perusteluilla " kun minä sanon" nyt ihan minimiin, ja lähteä siitä, että ketään tai mitään ei vahingoiteta ja muuten ollaan ku ellun kanat ja pidetään hauskaa. Ja kun se perusfiilis kotona ja teidän välillä on käynyt paremmaksi, sen jälkeen aletaan vasta hioa niitä sääntöjä.
Niin ja se kodin sääntöjen yhdessä tekeminen on varsin hyvä idea. Siis tyyliin saako karata silloin kun toinen on vessassa. Jos lapsen mielestä saa, niin muistuta, että sääntö koskee sitten sinuakin. Että kun lapsi on vessassa, sinä voisit olla kadonnut, ja yhdessä pohditte miltä se mahtaisi tuntua. Voitte myös yhdessä sopia seuraamukset sääntörikkomuksista. Ja niiden ei aina tarvitse olla mitään arestirappusella istumista, vaan ne voi olla jotain positiivisia ja hyödyllisiä juttuja, kuten että lapsi auttaa siivoamisessa, tai lapsi paistaa jauhelihan tms. mikä kartuttaa lapsen taitoja ja kohottaa hänen itsetuntoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kaikki päivät podet sitä masennusta? Vai dokaatko?
Mä olen sairaslomalla, masennuksen vuoksi.
Lapsi on yleensä viikolla hoidossa ja eskarissa, että mä saan huilata ja lapsi saa olla siellä leikkimässä yms.
Oon myös puhunut asiasta päiväkodissa, mutten oo saanut neuvoja joista olisi apua meille....Kiitos sulle 12.
ap
Ja tällaistako on joidenkin lasten elämä?
Rakasta, halaa ja suukota, sano ettei lapsi ole syyllinen vanhempien eroon.
Ihan itkettää pieni kuusivuotiaasi, joka tarvitsee vahvaa syliäsi ja olkapäätäsi eikä sitä nyt saa.
Poika koittaa olla itse aikuinen mutta ei tietenkään pysty siihen.
Ota hyvä ihminen itseäsi niskasta kiinni ja ole vanhempi! Ei siihen tarvita selkäsaunoja tai jäähyjä, vaan rakkautta ja turvalline syli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vähän jämäkkyyttä peliin.
Jos isän luona saa kiipeillä seinillä se on siellä, sinun luonasi 6v on niin kuin sinä sanot, ihan sama mitä muualla on.
Lapsen kasvatus on aika musta-valkoista ja hemmetin helppoa kun on jämäkkä.
Älä puhu lapselle paskaa, jos olet sitä mieltä ettei kulje kylillä ei kulje, istu vaikka kaksi tuntia päällä, älä nyt kuitenkaan lasta litistä mutta kotona pysyy.
Lapsen täytyy tietää että olet tosissasi ja olet hänen tukenaan vaikka mikä tulisi ja teet kaikkesi hänen eteensä, mikä ei tarkoita että hypit hänen pillinsä mukaan.
Jos lapsi muksiin niin kestä kuin nainen ja istu taas vaikka päällä jos et muuten saa loppumaan.
En ole manne!
Enkä edes juo alkoholia!! Ei ole pakko uskoa, mutta minua ei kiinnosta alkoholilla leikkiminen, se on typerää. Tarpeeksi tuli juotua silloin 20-25 ikäisenä ettei tee enää edes mieli.
Sehän tästä puuttuisikin, kun on lääkitys bipoon.
Joo joo... olen huono äiti!! Kiitos teille kun jaksatte siitä kertoa.
Mä haluan edelleen järkeviä neuvoja enkä haukkumisia, ne ei kuulkaas auta yhtään.
Siis jotain järkevää, jota ei ole jo kerrottu.
ap
En ole manne!
Enkä edes juo alkoholia!! Ei ole pakko uskoa, mutta minua ei kiinnosta alkoholilla leikkiminen, se on typerää. Tarpeeksi tuli juotua silloin 20-25 ikäisenä ettei tee enää edes mieli.
Sehän tästä puuttuisikin, kun on lääkitys bipoon.Joo joo... olen huono äiti!! Kiitos teille kun jaksatte siitä kertoa.
Mä haluan edelleen järkeviä neuvoja enkä haukkumisia, ne ei kuulkaas auta yhtään.
Siis jotain järkevää, jota ei ole jo kerrottu.ap
Jotain taikatemppua vai?
Johan sulle on sanottu, että sun pitää nyt ottaa ITSEÄSI niskasta kiinni, lopettaa toi marttyyripelleily, ja ryhtyä aikuiseksi. Sulleon tullut monta viestiä täysin konkreettisin ohjein, mutta taidat olla sen verran heikkolahjainen ja veltto, että et itse halua mitään tilanteen parantamiseksi tehdä.
Jos joku on oikeasti hädässä ja hakee täältä apua niin ensin pitää haukkua itse kohde, eli apua hakeva äiti (tai isä).
Tein aloituksen kokeena.
Halusin nähdä kuinka täällä oikeasti kohdellaan ihmistä hädässä.
Ja vieläpä sairasta ihmistä.
Monelle tämä palsta voi olla ainut keino hakea ulkopuolista apua ja isokynnys hakea sitä muualta.
Sanoisinkin teille että hävetkää!
Oikeasti.
Miettikää, jos olisitte samanlaisessa tilanteessa, eikä teillä olisi tukiverkostoa ja kokisitte tämän ainoana keinona hakea apua.
Se mikä pisti koko ajan silmään oli tämän (keksityn) sairaan äidin syllistäminen.
Ok, tiedän ettei täällä ole selkeästi ammattilaisia keskusteluissa mukana tai jos onkin he ovat ilkeitä täällä koska ovat anonyymejä.
Miksi?!
Miksi joka kerta on avun pyytäjä haukuttava ja nolattava?
Mnkälaisia te olette, kun saatte siitä nautintoa. Pakosta saatte sillä itseenne jonkin hyvän tunteen kun haukutte täällä toisia äitejä.
Tuskin kasvotusten sanoisitte yhtä rumasti?!
Jaksan ihmetellä. Ap.
Tämä on keskustelupalsta eikä mikään terapiapalsta.
Ja mikä on mielestäsi ilkeyttä, se että sanotaan että ota hyvä ihminen itseäsi niskasta kiinni.
Luuletko että ammattilaiset sanovat ihmiselle voi, voi, Marika rukka makaa sinä sielä sängyn pohjalla kyllä minä annan sinulle taikanapin millä saan lapsestasi sinulle kiltin.
Moni ihminen käytti vastaamiseen aikaansa ja mietti oikeasti ratkaisua keksittyyn pulmaasi. Häpeä itse!
ja että jos isän luona on parempi, niin lapsi saa muuttaa sinne. Jolloin kaikilla olisi hyvä olla.